YLE Radio 1

Jos Bachin fuugat nähdään puhtaana matematiikkana, ne kuuluvat pelkkään ilmiöön, joka ei koske olemusta sinänsä, jolloin niiltä näin ollen puuttuisi empiirinen sisällyskin. Näin ollen myös matemaattisesti lahjattomilta puuttuisi kyky ymmärtää niitä tässä suhteessa jos ne itsessään eivät olisi tahdon ilmausta ja heijastusta kun ne eivät substanssiltaan ja sisäiseltä olemukseltaan omaisi edellytyksiä vaikuttaa vastaanottajan tahtoon, tunteisiin, intohimoihin ja affekteihin samalla välittömyydellä kuin vähemmän professionalistinen ja amatöörimäisempi taide, intuitiivisen tiedon suuremmassa tottumuksessa ja terävyydessä, niin että se kykenee niitä nopeasti kohottamaan ja muuttamaan toiseen vireeseen. Tällaista substanssia aprioriset tieteet eivät tietenkään voi omata älymme pelkkinä muotoina ilman sisältöä.


Jos Bachin fuugat nähdään puhtaana matematiikkana, ne kuuluvat pelkkään ilmiöön, joka ei koske olemusta sinänsä, jolloin niiltä näin ollen puuttuisi empiirinen sisällyskin. Näin ollen myös matemaattisesti lahjattomilta puuttuisi kyky ymmärtää niitä tässä suhteessa jos ne itsessään eivät olisi tahdon ilmausta ja heijastusta.
Ja kuten sanoin..eivät olisi tahdon ilmausta ja heijastusta kun ne eivät substanssiltaan ja sisäiseltä olemukseltaan omaisi edellytyksiä vaikuttaa vastaanottajan tahtoon, tunteisiin, intohimoihin ja affekteihin samalla välittömyydellä kuin vähemmän professionalistinen ja amatöörimäisempi taide, intuitiivisen tiedon suuremmassa tottumuksessa ja terävyydessä, niin että se kykenee niitä nopeasti kohottamaan ja muuttamaan toiseen vireeseen. Tällaista substanssia aprioriset tieteet eivät tietenkään voi omata älymme pelkkinä muotoina ilman sisältöä.

Schönbergillä oli ilmeisesti sama ongelma ja taipumus kuin lukusymboliikkaan hurahtaneella Bachilla rakastaessaan numeroita joskin aivan toisista profaaneista syistä toivoessaan voivansa lukea niistä kohtalonsa ja voisiko kuvitella suurempaa romanssia numeroiden kanssa kuin antamalla niiden hallita luovaa elämäänsä tässä lapsellisessa matematiikan ja kiistanalaisessa historian näkemyksen keitoksessa kaikkein ankarimman musiikillisen lainsäädännön kahlehtiessa musiikillista mielikuvitustaan 12-sävelteoriassa, joskin sitä kuuluu myös monimutkaiseksi matemaattiseksi järjestelmäksi kutsuttavan, joka joillekin on vain yliyksinkertainen.

Kysymys on luonnollisesti käsitteellisesti kestämätön. Ei fysiikkakaan ole "vain matematiikkaa", vaikka fysiikan lait voidaan ESITTÄÄ matematiikan avulla.

Monet haluavat, että musiikki on koherenttia ja mielenkiintoista. Korenttisuutta voidaan tutkia matematiikan avulla. Mielenkiintoisuus taas perustuu osittain yllätyksellisyyteen. Sitäkin voidaan tutkia matematiikan avulla. Mutta itse musiikki ei ole "vain matematiikkaa."

Perinteinen musiikki on toisaalta täynnä erilaista magiaa:
viewtopic.php?f=3&t=3021&p=39204
Numeromystiikka ei ole matematiikkaa, vaan numeropeliä, ei muuta. Mikä tahansa numeromystiikka antaa yhtä hyvä tuloksia, mutta ehkä tekijöilleen jonkinlaisia väristyksiä. Ja kuulijoille, jos "salaisuus" paljastetaan. Ja, ah, niille musiikin historian tutkijoille, jotka kutsuvat itseään musikologeiksi ja jotka ovat tyypilliseti musiikin historian laitoksien leivissä, sieltä joskus musiikin historian pyhäköissä, konserttisaleissa viipeillen, josku ns. väikkäreitään väsäillen.Suomen historian kehnoin musikologien väikkäri löytyy muuten täältä: http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hu ... /lassfolk/

Oma musiikkini, jonka java-apletti generoi voisi olla "vain matematiikkaa", mutta koska musiikki generoidaan valokuvista, jotka eivät ole "vain matematiikkaa", ei edes Synestesia musiikki:
http://www.synestesia.com/
ole "vain matematiikkaa"...

Matemaattisesti formuloitu ja konstruoitu 12-sävelteoriaan perustuva musiikki ja vielä vähemmän puhdas sargallisuus ei voi olla lähtöisin nerokkaasta intuitiosta kuten paljon spontaanimpi tonaalinen musiikki, joka yhtä kaikki perustuu suhteellisen yksinkertaiselle systeemille renessanssin ajan modaalisuuteen ja sen konpleksisuuteen verrattuna, joka sai 1600-luvulla ankarammin kotrolloidun tukevamman harmonisen hahmon, jota romantiikan esiin maresin myötä kuormitettiin sitten yhä useammilla sävellajivaihdoksilla kunnes Schönbergin tekniskäytännöllisten uudistusten myötä tuli tarkoituksenmukaiseksi kontrolloida musiikillisen informaation virtaa ankarasti säädettyjen musiikillisten lakien puitteissa, koska tonaalisuuden perustana ollut yksinkertaisuus väärtistyi harmonisten monimielisyyksien ja vapauksien vuoksi, johtaen sitten matemaattisesti formuloituun 12-säveltekniikkaan, joka on tai ainakin kuu,ostaa vähintään yhtä kylmältä ja matemaattisen tarkalta pitsinnypläykseltä kuin muiden siihen verrattavissa olevien barokkisäveltäkien monotemaattinen ja -rytminen jäykän staattinen baroikkiarkkitehtuuri, joka fugaalisessa tekniikassa teemat eivät syntyneet useinkaan nerokkaasta intuitiosta vaan niitä sommitellessaan Bach otti huomioon ennnen kaikkea niiden kontrapuntisen käyttökelpoisuuden ankaran akateemista kontrapunktista satsia kirjoittaessaan joka kalpenee taiteellisena saavutuksena sen rinnalla että esim. Schubert ei käyttänyt minkäänlaista erityistä sävellystekniikkaa muutoin kuin kontrapuntigarjoituksia ja fuugia tai niiden muotoon sävellettyjä kuoroteoksia säveltäessään, joita tuskin milloinkaan olen kuullut kaikkia edes radiossa soitettavan.Vaikka täytyy vielä kerran todeta, kun ed. nimimerkkini näkyy bannattaneen että Delius on säveltäjistä N:o 1. viikonlopun aikana myös renessanssinero william Byrdin musiiki loi huomiotaherättävän vastakondan Bachin anstraktin musiikillisen muotoajattelun kylmyydelle ja etäisyydelle, jolle ekspressiivinen ilmaisu näyttää olleen vieras käsite.

Ei mitään "12-sävelteoriaa" ole olemassakaan.

Suurin osa maailman musiikista ei ole koskaan ollut tonaalista.

Helsingin Kaupunginorkesteri 1882 - 2009
Syksyn 2009 konserttikalenteri -
Vastaava toimittaja: Viestintäpäällikkö Marianna Kankare-Loikkanen /
http://www.hel.fi/filharmonia >

Esitteessä oli tunnettujen henkilöiden mietteitä musiikista, joita lainaan:

1. Edgar Allan Poe (1809-1849) - 2. Richard Wagner (1813-1883) -
3. Henry Thoreau (1817-1862) - 4. Thomas Mann (1875-1955) -
5. Jean Paul Richter (1763-1825) - 6. Ludwig van Beethoven (1770-1827) -
7. Henry Longfellow (1807-1882) - 8. Claude Debussy (1862-1918) >

"Musiikki on...
1. ... Runouden sielun täydellistymä."
2. ... sitä sydämen rajatonta kieltä, jota ei voi pukea sanoiksi."
3. ... kristalliksi muuttunutta ääntä."
4. ... korkeimpien voimien ilmaisua."
5. ... kuutamo elämän synkeässä yössä."
6. ... se sähköistävä maaperä, jossa henki elää, ajattelee ja luo."
7. ... ihmiskunnan universaali kieli."
8. ... äänten aritmetiikkaa siinä missä optiikka on valon geometriaa."

9. Pjotr Tshaikovski (1840-1893) - 10. Heinrich Heine (1797-1856) -
11. Aldous Huxley (1894-1963) - 12. Johann Wolfgang von Goethe (1749-1832) -
13. Gustav Mahler (1860-1911) - 14. Ludwig van Beethoven (1770-1827) >

9. "Musiikin voittoisa mahti piilee sen kyvyssä ilmaista kauneutta,
jollaista emme löydä mistään muualta."
10. "Silkka musiikin olemassaolo on ihanaa, suorastaan ylimaallisen ihmeellistä."
11. "Hiljaisuuden jälkeen musiikki kykenee parhaiten ilmaisemaan sen,
mikä ei ole ilmaistavissa."
12. "Taide saa ylimmän ilmaisunsa musiikissa."
13. "Sitä mikä musiikissa on parasta, et löydä nuoteista."
14. "Musiikki edustaa korkeampaa oivallusta ja syvempää ymmärrystä kuin
kaikki viisaus ja filosofia."

Musiikilla ei ole semantiikkaa ja siksi siitä ei oikeastaan voi puhua. Ja siksi voi puhua mitä tahansa. Kriteereitä ei ole.

lgrohn kirjoitti:Musiikilla ei ole semantiikkaa ja siksi siitä ei oikeastaan voi puhua. Ja siksi voi puhua mitä tahansa. Kriteereitä ei ole.

Musiikista käsittääkseni voidaan kyllä puhua vaikkakaan sen syvintä olemusta ei olekaan mahdollista pukea, representoida ja ilmaista sanoin, sen vuoksi että musiikki välittömästi itseään tahtoa esittäessään, älyn mukaisina tahdonliikkeiden vastineina, tahdon tyydytyksen tai tuskan heijastuksina, kiihdyttää välittömintä, vaikkakin kaikesta tahtomisesta suhteineen, vapaata tietotapaamme, musiikin ilmaistessa sille unohtunmattomassa melodisessa tuokiossa itse tahdon vireet, kun välillisin on sanoilla merkittyjen käsitteiden tietotapa joka ei millään muotoa kykene puhuttelemaan tunteitamme, tahtoamme, samalla välittömyydellä kuin sävelten sanaton kieli, joka vaikuttaessaan nopeasti tahtoon, intohimoihin ja affekteihin kykenee niitä myös nopeasti muuttamaan ja kohottamaan toiseen vireeseen, semminkin kun kaikki muut taiteet tai mikä tahansa filosofinen tieto-opillinen spekulatiivinen järjestelmä representoi ideoita, tahdon objektivoimisasteita, joiden käsittäminen edellyttää paitsi, että tiedoitseva on tiedoitsemisen puhdas subjekti, pikemminkin älyllistä ja käsitteellistä, abstraktia ajattelua, kuin intohimojen ja tunteiden välitöntä vastakaikua.

Kuvitelkaa muuten kuinka kauan kuluisi suuren kirjallisuuden mestarin tuotannon ylimalkaiseenkin silmäilevän ja pintapuoliseen tutustumiseen ilman syventävää analyysiä tai ideoiden käsittämistä jos sen vertailukohtana pidetään säveltaiteen mestarin tuotannon kuuntelemista kompaktissa muodossa CD-levyltä kenties vain muutamien tuntien kestoisena projektina, ja miten paljon enemmän jäkimmäinen taiteenmuoto kuulijalle ja vastaanottajalle antaakaan hyvin lyhyeen kestoon tiivistettynä joka ei sitä paitsi rasita edes silmien herkkiä näköhermoja kovin antiikkiselta vaikuttavassa kirjoitetun tekstin välittämän sanallisen informaation reseptioprosessissa ja sivujen kääntämistä edellyttävässä käsienliikeessään, josta musiikin kuuntelija on vapaa nauttimaan objektistaan.

Ei voi väittää, että musiikki olisi VAIN matematiikkaa, vaan se on MYÖS sitä. Se, että jokin sointu kuulostaa joltakin, voidaan esittää nuottipaperilla johdonmukaisella matemaattisella kaavalla, samoin rytmit.
Mutta musiikki on myös niin paljon muuta, että olisi aika typerää väittää sen muun olevan alisteista musiikkiin päteville matemaattisille totuuksille...

Ei voi väittää, että musiikki olisi VAIN matematiikkaa, vaan se on MYÖS sitä. Se, että jokin sointu kuulostaa joltakin, voidaan esittää nuottipaperilla johdonmukaisella matemaattisella kaavalla, samoin rytmit.

Käsitteellistä sekoilua. Ei fysiikkakaan ole (myös) matematiikkaa, vaikka matematiikkaa käytetään fysiikan mallintamiseen.

Eikä matemaattisesti voida esittää miltä sointu "kuullostaa".

Onneksi se musiikki, joka on matemaattisesti todennettavissa,- on olemassa. Se musiikki, jota ei voi matemaattisesti todentaa, ei kuuntele hullukaan.

Ei musiikkia voi "matemaattisesti todentaa, jos tarkoitat sitä, että voidaan matemaattisesti todentaa jokin äänes musiikiksi. Tarkoitat ehkä joitain muuta?

Niin, ymmärrän tuon "ääneksen" matemaattisen problematiikan. Joku matematiikka sillekin varmaan on laskettavissa. "Äänes" oikeastaan ei ole muuta kuin intervallin välissä kulkeva ääni alhaaltan ylös,- tai päinvastoin. Siitä voi sitten välistä valita minkä tahansa äänen/ääneksen, mutta populariteetin saa samalla unohtaa.

Kuunneltava musiikki on käytännössä harmoonista joka sisältää omat (häirikkö)äänensä, dim-soinnut jne. Joten pelkkä häiriöäänillä tuotettua musiikkia kuuntelee vain seinähullu.

Kuunneltava musiikki on käytännössä harmoonista joka sisältää omat (häirikkö)äänensä, dim-soinnut jne. Joten pelkkä häiriöäänillä tuotettua musiikkia kuuntelee vain seinä

Tarkoittanet viihdemusiikkia ja museomusiikkia.

Musiikin synnyttämiä ja kuulijasaan herättämiä tahdonliikutuksen, tuskan ja tyydytyksen kuvia tiedoitsevan älyssä voi pyrkiä kuitenkin myös luonnehtimaan ja kuvailemaan mielikuvia herättävien runokielisten vertausten, metaforien ja ilmausten keinoin, vaikka absoluuttisella musiikilla ei olekaan ulkomusiikillista semanttista sisältöä. Toisin kuin ohjelamallisella ja mielikuvia herättävällä musiikilla, joiden välille tulee tehdä tässä suhteessa selvä ero, ohjelmamusiikin kyetessä kuvailemaan luonnonilmiöitä ja tapahtumia hyvinkin havainnollisesti musiikillisin keinoin ja sanoihin liittymällä tarjoutuvat myös musikkin herättämien tunteiden kohteet niitä aiheuttavat motiivit.

lgrohn kirjoitti:

Kuunneltava musiikki on käytännössä harmoonista joka sisältää omat (häirikkö)äänensä, dim-soinnut jne. Joten pelkkä häiriöäänillä tuotettua musiikkia kuuntelee vain seinä

Tarkoittanet viihdemusiikkia ja museomusiikkia.

Ei "häiriöääniklimppejä" voi yleistää taaskaan mihinkään yleisesti oletusarvoiseen genreen. Se, että joku ei jonkin sortin musiikista pidä, ei tee siitä huonoa muiden, kuin hänen itsensä korvien välissä.
Viihdemusiikkihan nyt on matemaattisesti rakennettua, jos mikä. Siinä on useimmiten laskettu etukäteen jo levymyynnin tuotto ja radiosoittorojaltitkin. Myös Mozartia voi pitää matemaattisena luovana lahjakkutena, sillä hänellähän kerrotaan olleen veressään peruspulssi, jonka myötä sai rakennettua juuri niitä sointu- ja muita sävelkuvioita, joiden ansiosta mekin hänet tunnemme.