YLE Radio 1

Vieläpä uudestaan: on ITSESTÄÄN selvä, että kyse oli vahingosta. Tunaripoika oli yrittänyt virittää jonkinlaista "kauko-ohjausta". Koska sulkemisaika lähestyi pidän itse kiinni seuraavasta selityksestäni ja toivon, että siitä joskus puhuttaisiin julkisuudessa (koska tähän asti se on vain minun siintuoma teoriani). Enkä pidä poliisin poliisinopistomaisesta selityksestä (=poika halusi tappaa sivullisia).

(oma lainaus): "Jossain vaiheessa selvisi, että Petri Gerdt oli ollut hyvin kiinnostunut "anti-kulutus"-liikkeesta.
Luulenpa, että sekä isä että poliiisi ovat oikeassa. Poika ei halunnut itse kuolla (kauko-ohjaus kertoo siitä), mutta isä on hyvin todennäköisesti oikeassa siinä ettei poika halunnut myöskään tappaa sivullisia. Hän oli odottamassa kauppakeskuksessa sitä vaihetta, että olisi voinut jättää selkäreppunsa johonkin, jonka jälkeen olisi räjäyttänyt sen SULKEMISEN JÄLKEEN kauko-ohjauksella. Sen jälkeen hän olisi ollut sankari sekä pommitekijöiden joukossa että (ehkä, omassa lapsellisessa mielikuvituksessaan) antikulutus-liikkeessä".

Niin Iikka, lienet oikeassa kaikessa muussa, mutta omat "poliisiopistolähteeni" kyllä ovat aika vakuuttavasti kertoneet, että vähänkään pommien päälle ymmärtävä kaveri laittaa hauleja mukaan vain "elävän voiman" takia.

Mutta, lisään vielä: en tunne alaa. Sulkemisaika oli lähellä, se on totta. Jotain se merkinnee.

[quote="nimiErkki"]Niin Iikka, lienet oikeassa kaikessa muussa, mutta omat "poliisiopistolähteeni" kyllä ovat aika vakuuttavasti kertoneet, että vähänkään pommien päälle ymmärtävä kaveri laittaa hauleja mukaan vain "elävän voiman" takia. Mutta, lisään vielä: en tunne alaa. Sulkemisaika oli lähellä, se on totta. Jotain se merkinnee.[/quote]

Kuten huomasimme uutiskuvista: haulipommi teki näyttävää jälkeä näyteikkunoihin, kattorakenteisiin, kierreportaisiin jne. Olen edelleen sitä mieltä, että pojan tarkoitus oli tuhota ostoskeskus eikä sivullisia eikä itseään.

Kuten huomasimme uutiskuvista: haulipommi teki näyttävää jälkeä näyteikkunoihin, kattorakenteisiin, kierreportaisiin jne. Olen edelleen sitä mieltä, että pojan tarkoitus oli tuhota ostoskeskus eikä sivullisia eikä itseään.

Niin, 1-2 miljoonan euron vahingoista oli puhetta siihen aikaan. Räjähdys tapahtui klo 19.35. Moneltako Myyrmanni piti sulkea sinä perjantaina? Jos yhdeksältä, niin se ei tue teoriaasi, jos kahdeksalta niin tukee.

Lähteeni väitti, että materian tuhovaikutus olisi ollut sama ilman hauleja pelkän räjähdysvoiman takia. Materialle yhtenäinen teräskuori olisi kenties ollut jopa euroissa kalliimpi.

Toisaalta voi olla, että poika itse ei sittenkään ollut yhtä hyvin perillä pommien teosta kuin alan ammattilainen. Tätä tukee sekin, että räjähdys tapahtui vahingossa.

Mistä luuletten tietävänne, mitä joku pamauksessa kuollut pojankossi tarkoitti. Pitäiskö vähentää jännärisarjojen kahtelua.

Fakta oli, että poika oli kiinnostunut anti-kulutuksesta. Ostoskeskuksissa on paljon lasiseiniä ja näyteikkunoita (vrt. haulit). Onneton tunari oli yrittänyt tehdä radio-ohjautuvasta leikkiautosta kauko-ohjauksen (=ei halunnut itse kuolla). Sulkemisaika lähestyi.

Kyllä minun teoriani on vähintään yhtä vahvalla pohjalla kuin poliisin.

Jotta pysysttäisiin alkuperäisessä aiheessa: minustakin tuo isän kertomus kuukausiliitteessä oli vuoden tärkein artikkeli. Se kertoi paljon nykysuomesta, nykynuorista, ydinperheistä, ulkokuoren allaolevista tuskasta, koulunkiusaamisesta, kasvatuksen vaikutuksesta jne

Vaikeata se näköjään on: tuo aiheessa pysyminen nimittäin...

Ja aihe oli...? "Vuoden tärkein lehtiartikkeli", muistelen? Kysymys kuuluu: voiko "vuoden tärkein lehtiartikkeli" käsitellä vain jonkun nyrjähtäneen pikku nyhverön epäonnista pommileikkiä?

Vaikka Arvolla tuntuu olevan suuria vaikeuksia ymmärtää, ettei vuoden tärkeintä artikkelia ollutkaan jossain New York Times-lehdessä toivotan hänellekin elämisen iloa.

Kyseisen pojanklopin murtuneen isän haastattelu oli hyvin tärkeä puheenvuoro (vaikkei kyse ollutkaan jenkkilehdestä).

Oli tuon nuoren, hauskannäköisen pojan tarkoitus sitten mikä tahansa, oli tapahtunut jotain hänen ympärillään ja päässään, joka sai hänet yrittämään kulutuksen vastustamista melko äärimmäisessä muodossa ja ehkä samalla lähimmäisten, kenties itsensäkin, surmaamista. Kuoleman ajatus ei ole kovin kaukana nuoresta ihmisestä.
Nuoruus voi olla hyvää aikaa mutta monesti se on yhtä helvettiä. Jos minulla ei olisi ollut nuoruudessa ystäviä, niin miten olisin tullut toimeen. Kuinka paljon puhuttiinkaan siihen aikaan kuppiloissa, kaupungilla kävellessä, puhelimessa, kirjeissä. Jatkuvaa jakamista.

Miten onkaan nyt. Opettajat kertovat, että yhä enenee niiden joukko, jotka jätetään pihalla ulkopuolelle. Joita ei huolita ryhmätöissä ryhmään. Onko ihmisessä erityinen haju, joka karkottaa. Siihen en usko. Ennen kyläyhteisöissä oli omat ulkopuolisensa, joita joko katsottiin kieroon, heitä pelättiin ja väistettiin. Tai he katsoivat kieroon muita ja erakoituivat.
Ei tarvitse edustaa jotain omituista uskonlahkoa, jota muut eivät suvaitse, ei tarvitse olla ulkomuodoltaan poikkeava: vamman kantaja tai eri etnisestä ryhmästä kotoisin. Ei köyhä tai rikas.

Jos kaverit istuvat pelikentän laidalla niin kaukana yhdestä pelaajasta, että sen eron selvästi näkee ja jokainen tietää, niin siitä syntyy häpeä joka syö sielun. Ei mitään niin kauheaa voi tapahtua kellekään kuin yhteisön ulkopuolelle joutuminen. Hylkääminen. Paketoitu yksinäisyys kantaa leimaa, joka on kuin ristinpuu. Se tie on via dolorosa. Siinä ihmisen poika on todella tullut lihaksi.

Miten voi meidän yhteisömme tänä päivänä. Huonosti. Koulu ei ole ainoa paikka. Samat viestit tulevat työpaikoilta. Löydetään ryhmiä, joita voi syyllistää jos tarpeeksi hyvää yksilöä ei löydy. Ovat nuo ikääntyneet (miten vihaankaan tuota luonnotonta sanaa!!!), ovat suuret ikäluokat jotka muodostavat koko ajan vielä elossa ollessaan taloudellsita taakkaa muille. Ovat ne ja ne.

Tästä tulee mieleen, en oikein tiedä miksi, Hesarissa eilen ollut kirjoitus Marko Tikan väitöskirjasta Tavalliset kunnon teloittajat (D4). Tikka sanoo: "Vihassa on se hyvä puoli, että se vie teon yksilötasolle. Hullun pyssymiehen takana ei ole esikuntaa eikä ohjeita." Minä koen asian näin: vastuusta voi siis välttyä, vastuun voi kiistää, vastuun voi vierittää toisen niskoille. Ymmärrän asian hyvin koska se on aika kavala, kaikkialla nakertava asia ja koskettaa (ehkä) jokaista.

Kaduilla kulkee Petri Gerdtin tapaisia nuoria mutta myös vaikeampia tapauksia, jotka esim. pankkikriisi jätti kuin ahdistuneeseen sudenpesään lapsiksi työttömien vanhempien kesken syntyneeseen helvettiin. Meitä on moneen junaan mutta eiköhän ole niin, että jokainen joutuu vielä laskua maksaessa olemaan yhdessä kun velkoja tulee.
Ei voi nuoria (jollei vanhempiakaan) jättää heitteille. Jos jostain oudosta syystä saatu leima on nuoren ihmisen otsassa, se jättää poltimerkin joka ehkä on pysyvä, rampauttava ja tuhoava.

Iikka kirjoitti: Kyllä minun teoriani on vähintään yhtä vahvalla pohjalla kuin poliisin.

Hyvä iikka, kyllä sinulla on hyvä teoria juu. Siinä jää poliisit kakkoseksi. Mitä sitten?

Luin justiinsa Armas Gerdtin kirjan, ja se on tosi koskettava. Oletteko lukenut? Sitä minun ajatukset ainakin muuttuivat aika lailla sen jälkeen. On kuullut paljon juttuja perheestä ja Petristä itsestä, kun täällä Tikkurilassa päin asustelee. Mutta joutuu myöntämään että enää en usko niiden paikkaansa pitävyyttä.

Sitä ei osaa itse edes uskoa kuinka rankkaa tämä on Petrin vanhemmilla, saati sitten muiden uhrien omaisilla. He ovat menettäneet jotain mitä eivät koskaan enää saa takaisin. Petrin vanhemmat menettivät osittain vielä enemmän, he menettivät sen tunteen, joka heillä oli siitä millainen Petri oli. He luulivat tunteneensa hänet erittäin hyvin, mutta joutuivat pettymään vähän ja hyväksymään sen tosiasian, että oli paljon mitä he eivät Petristä tunteneet.

Minun uskoni on myös, että Petrillä ei ole ollut tarkoituksena satuttaa muita ihmisiä, sillä Myyrmannin oli tarkoitus mennä klo 20 kiinni sinä iltana, vain puoli tuntia räjähdyksen jälkeen. Miksi sellaisella pojalla, kuten hänen isänsä (uskon että valehtelematta) kertoi kirjassaan Petrin olevan, olisi syytä haavoittaa tai tappaa viattomia ihmisiä? Itselläni on myös ystäviä, jotka ovat olleet Petrin luokalla, ja heidän puheistaan tosiaan on saaanut sellaisen kuvan että Petri oli hyvin kohtelias muita ihmisiä kohtaan, joskus vähän liikaakin.

Ja muuten tuli mieleen, että nimikirjaimet "RC" uskon tulevan Petrin omien nimikirjainten muunnoksesta. PG ja RC ovat hyvin lähellä toisiaan, siirtää vain yhden viivan toiseen kirjaimeen.

Luin juuri Armas Gerdtin kirjan pojastaan Petristä. Kirjan kirjoittaminen on mielestäni todella rohkea teko. Uskon, että Armas Gerdt on hyvinkin oikeassa päätelmissään. Niin hyvin hän on tuntenut poikansa. Ja kuvaus tuntuu muutenkin hyvin uskottavalta.

Lukiessani kirjaa minulle tuli ajatus Petrin todellisesta "diagnoosista". Voi olla, että joku muukin on tämän ajatuksen jo esittänyt. Luulen, että Petri oli ns. Asperger-henkilö. Isän kuvaus Petristä (sosiaalisen kanssakäymisen vaikeus, erityiset mielenkiinnon kohteet, aistiyliherkkyydet, valikoiva syöminen, tarkkuus säännöistä ja laista, hyvä muisti ja taipumus oppia ulkoa paljon asioita, lapsellisuus, erikoinen kävelytyyli, heikko parrankasvu ym.) sopivat kaikki Aspergerin oireyhtymään, joka on synnynnäinen neurologinen ominaisuus. Isä ei siis ole kasvatuksellaan Petrin piirteitä aiheuttanut, eikä hänen tarvitse tuntea tuollaista valtavaa syyllisyyttä asioista. Juuri Asperger-henkilö saattaisi tehdä tuollaisen teon, mutta ei pahuuttaan, ei tarkoituksenaan aiheuttaa kenellekään mitään pahaa.

Toki koulukiusaaminen aiheuttaa kenelle tahansa lapselle masentumisen, myös Asperger-lapsille, jotka usein joutuvatkin kiusaamisen kohteeksi. Ja tietysti koulussa pitäisi puuttua siihen, kuten myös ohjata Petrin kaltaiset lapset ajoissa tutkimuksiin ja hoitoon.

Kirjan lukeminen vaikutti voimakkaasti minuun. Toivottavasti se vaikuttaa myös asioiden parempaan hoitamiseen esim. kouluissa. Armas Geldille ja hänen perheelleen toivon voimia ja jaksamista suuressa surussa.