YLE Radio 1

Pöppöileekö kone? Heitti tilttiin, mutta alku on siellä. Aamu-uutisiin viitaten olen täysin netissä sisäsiisti. Monen mutkan kautta kärsinynnä olen autuaasti päätynyt: nimi.suku@kuntalainen.com. Siellä on valikossa tarjolla roskapoistiin: Sitäpaitsi, itsekukin: kirjautukaatte o1o1o1.fi kulloinenkin sähköpostiosoitteenne.

Oma joulu: kumppanille mitä vatsansa myöten antaa. Jouluön messuun nuotit, vaatteet, pyörä valmiina. Nälkään emme kuole (aattona emme asioimme).) Kirjat käden ulottuvilla Marja:

yksi vain Adressaten Okänd Vivica Bandler. Liittyyy mun Mia-mummuun, kuin myös kiintyimykseeni - nyt heittää yli äyräitten. Agnes con Krusenstrejna. Olaf sukulaisensa - kaikki kirjansa on jne.

Mia-mummu oli tyttöaikaan piikana Frenckelillillä...

Jouluisaa aikaa meillä älyköille. Vaikutamme kun oleme olemassa vain.

Minun kirjoitukseni oli vain osa jouluhössötystä, mutta eikö Puliukko ollut minua jo heittämässä foorumilta ulos Hämeeseen. Kiitos viesteistä, häpeän niitä kyllä. Liisalle tässä viestinä, että nauroin viimeistä viestiäsi. Kirja lukupöydällä, Dickensin "Kolea talo". Sarja etenee mutta Dickens on niin vahva. Ei Tsehov vaan kuten Eeva Luotosen viisaissa todettiin, aikansa televisio. Hänen töitään odotettiin, Amerikoissa odotettiin jopa laivaa saapuvaksi koska mukana olisi tekstiä D:ltä lisää luettavaksi.

Ja nyt taasen työhön toimintaan.

Riemuitse nyt... (yksi lempilaulumme)... Marjan lailla hyvä on olla nyt kun käsketään...

Kun paljojani kirjojani kaitsen aakkoslaatikoihin abcd-jne ajatuksissain että Marja tai joku muu poikkeaisi soittaan ovikelloo - Nokian keskustassa.

Siippa kurkisti ovesta - poissaollessaan pari tuntia olin kypsentänyt kielen ja liotetun lipeäkalan. Ommellut ensimmäisen heijastinrannekkeen, vuoden 1951 kaunotar Husoqvarna on nöyränä polkeen pienintäkin ajatusta. Pikkulikka (8 v) saa lahjaksi viimesen päälle ompelurasian ynnä kun käyvät ensi opit ompelukoneella. Likanpoika neljän vanhana sai työkalupakin.

Joululausta kaikuu kallossani ne lapsuuden aikaset. Emme kuole nälkään. Saa hemmotella ihtiään, yölläkin syyä... Ja tarttua kirjaan, oma tai kirjastosta.

Vihaan jouluhössötystä lähes kaikissa sen ilmenemismuodoissa. Kun oikein ottaa päähän, ajattelen, että parasta joulussa on se, että se tulee joka tapauksessa teki niin tai näin.

voihan sitä vaikka sulkeutua omaan kammioonsa ja ryhtyä erakoksi muutamaksi päiväksi opmien harrastusten pariin ja unohtaa koko joulu abstraktisena, sanoissa perityneenä käsitteenä, jolla ei ole havainnollista todelliisuuspohjaa, muuten kuin presiudentin virkaanastujaiseremoniaan verrattavan protokollan mukaisen juhlallisen tavan muodossa

Johannes kirjoitti:Vihaan jouluhössötystä lähes kaikissa sen ilmenemismuodoissa. Kun oikein ottaa päähän, ajattelen, että parasta joulussa on se, että se tulee joka tapauksessa teki niin tai näin.

Minun puolesta muut ihmiset saavat hössöttää tai olla hössöttämättä kuten haluavat. Mitä se minulle kuuluu? En vedä heidän mahdollisesta hössöttämisestään hernettä nenääni. Miksi sinä vedät?

Hanki oma elämä, äläkä niuhota muiden tekemisistä tai tekemättä jättämisistä! Älä ainakaan päästä sitä vihaksi asti - se haittaa ainoastaan sinua itseäsi!

Kiinnostavaa mielestäni, ettei kaiketi kukaan tarttunut täkyyn, jota tarjosin ketjun alkupuolella: joulunaika jatkuu loppiaiseen asti.

Viime vuosina on ollut jonkin verran puhetta siitä, että ainakin Suomessa ns. juhlapyhiin ja -päiviin liittyy kummajaisuus, että aattoa on alettu juhlia ikään kuin varsinaisena juhlana ja unohdettu aattoa seuraava(t) juhlapäivä(t). Selkeimmin asia tulee esiin joulun, uudenvuodenpäivän, vapun ja juhannuksen yhteydessä.

Ainoa kysymys omalla kohdallani on: onko aatonaattoa pidettävä etenkin joulun yhteydessä jotenkin olennaisesti joulunaikaan kuuluvana päivänä? Käytännössä se sitä on, koska etenkin eräiden jouluruokien kohdalla valmistus on aloitettava jo aatonaattona. Periaatekysymys kuitenkin on toinen.

Vieraampi kirjoitti:Minun puolesta muut ihmiset saavat hössöttää tai olla hössöttämättä kuten haluavat. Mitä se minulle kuuluu? En vedä heidän mahdollisesta hössöttämisestään hernettä nenääni. Miksi sinä vedät?Hanki oma elämä, äläkä niuhota muiden tekemisistä tai tekemättä jättämisistä! Älä ainakaan päästä sitä vihaksi asti - se haittaa ainoastaan sinua itseäsi!

Ehkä se johannes vihaa sitä että kaupoissa ihmiset kävelee päälle ja ovat koko ajan pahantuulisia eikä anna hississä tilaa ja kantamuksilla tökkivät ohikulkijoitakin. Kauppa-liikkeet muistuttaa joulun alla eläintarhan tiikerihäkkiä johon ei ole muistettu antaa viikkoon ruokaa. Kyllä meikäläinen on sillä katsannolla, että jos joulu oikeuttaa tuommoseen niin elämä kannattasi näitten tönijöitten mieluimmin hankkia.

Vaikka totta on että töniminen ei ärsyitä kun ymmärtää virnuilla sille.

Onneksi meillä päin ei ole tuollaisia kauppoja ja asiakkaita!

Täyttähän niissä on, mutta tolkku sentään säilyy.

Vieraampi kirjoitti:

Johannes kirjoitti:Vihaan jouluhössötystä lähes kaikissa sen ilmenemismuodoissa. Kun oikein ottaa päähän, ajattelen, että parasta joulussa on se, että se tulee joka tapauksessa teki niin tai näin.

Minun puolesta muut ihmiset saavat hössöttää tai olla hössöttämättä kuten haluavat. Mitä se minulle kuuluu? En vedä heidän mahdollisesta hössöttämisestään hernettä nenääni. Miksi sinä vedät?

Hanki oma elämä, äläkä niuhota muiden tekemisistä tai tekemättä jättämisistä! Älä ainakaan päästä sitä vihaksi asti - se haittaa ainoastaan sinua itseäsi!

Vastasin myönteisesti otsikossa esitettyyn kysymykseen. Siinä kaikki. En tosin pidä mistään muustakaan hössöttämisestä, jolla ymmärrän ylenpalttista hosumista, touhottamista ja häärimistä, jota ihmisten arjessa on muutenkin riittämiin - ei vähiten työelämässä. Miksi pitäisi vielä joulunakin olla (näennäis)tehokas. Tätä viestiähän meille on tuputettu kaikista tuuteista jo marraskuun puolivälistä lähtien. Piiloviesti kaikille kunnon luterilaisille on, että pitää tuntea huonoa omaatuntoa, jos ei ole raatanut itseään henkihieveriin jouluaaton muutamia tunteja varten, jolloin kaiken kuuluu kulminoitua - mistä pahimmassa tapauksessa seuraa tyhjyyden tunne, että kaikki on oikeastaan ohi jo ennen kuin joulu tulee - 25.12 ja, kuten k-meleon toteaa, jatkuu loppiaiseen. Hernettä en ole kenenkään jouluun liittyvistä tekemisistä tai tekemättäjättämisistä ottanut enkä ota. Joulua vietetään myös meillä aika perinteisesti ja ainakin yritetään olla hössöttämättä

Tulee ja menee joulu. Vuoden tammikuu kuin myös kesä täyttyy ihanista menoista - usein viikko. Itse huomaan ryhtyväni joulun alla maan perustellisiin toimiin - vaatehuone ynnä kirjamäärät (noin 5.000). Jälkikasvulle on ilmoitettu, että kirjalajittelut on vielä pianon takatilassa. Loppuviikosta käyvät.

Jouluaattoyönä 23.00 laulamme kamarikuoron kanssa - huomenna on vielä harjoitus sivukylässä Tottijärvellä Leenan, pitokokin kotona. Rahaa ei meillä liiku, ruokaa on ettei nälkään kuole eikä ähkyyn saa. Pottua parhainta on kyllä särpimeksi, ynnä kauppojen parasta. Nuottikorvat meillä vanhoilla tallella. Valkeata joulua on ikkunoista, radiosta se nappaa kiinni. Ykköseltä ehkä ei...

Sen verran sitä hössötystä pitää olla, että on mukavaa. Saa suunnitella lahjoja, ruokia, missä ollaan ja kenen kanssa, mitä leikitään lauletaan. Pannaan Jouluoratorio soittimesta soimaan ja leivotaan piparkakkuja, taatelikakkua, joulutorttuja. Ja kun perhe on nukkumassa, niin kinkku uuniin ja joku tuttu, varma elokuva pyörimään. Kinkku kihisee uunissa, minä syön Budapestejä ja nautin jotain hyvää juomaa, kohtuullisesti tietenkin. Ja kun aamuyön väsy painaa jo raskaana silmäluomia niin digitaalimittari piippaa valmista on! Silloin pieni pala kuumaa kamaraa sauna lauteille tonttujen maisteltavaksi ja itse kiiruusti unten maille. Joulukuusethan on jo haettu metsästä.

Sen verran siis, että vireystaso nousee mutta missään tapauksessa se ei saa kääntyä stressin puolelle.

VeHy kirjoitti:Sen verran sitä hössötystä pitää olla, että on mukavaa. Saa suunnitella lahjoja, ruokia, missä ollaan ja kenen kanssa, mitä leikitään lauletaan. Pannaan Jouluoratorio soittimesta soimaan ja leivotaan piparkakkuja, taatelikakkua, joulutorttuja. Ja kun perhe on nukkumassa, niin kinkku uuniin ja joku tuttu, varma elokuva pyörimään. Kinkku kihisee uunissa, minä syön Budapestejä ja nautin jotain hyvää juomaa, kohtuullisesti tietenkin. Ja kun aamuyön väsy painaa jo raskaana silmäluomia niin digitaalimittari piippaa valmista on! Silloin pieni pala kuumaa kamaraa sauna lauteille tonttujen maisteltavaksi ja itse kiiruusti unten maille. Joulukuusethan on jo haettu metsästä.

Sen verran siis, että vireystaso nousee mutta missään tapauksessa se ei saa kääntyä stressin puolelle.

Mukavaa ja virkistävää puuhastelua, jota itsekin harrastan. Kaukana kavala, hössöttävä maailma!

k-meleon kirjoitti:Kiinnostavaa mielestäni, ettei kaiketi kukaan tarttunut täkyyn, jota tarjosin ketjun alkupuolella: joulunaika jatkuu loppiaiseen asti.

Ykösellä ainakin on kiitettävästi tämä asia huomattu ja joulurimputuksia tulee hartaassa muodossa tammikuun alkuviikolle astikka. Protokollan mukastahan se on vaikka välistä kyllä tuntuu vähän elähtäneeltä kun hernesopastakin on jo kinkku loppuna ja uudet vuodet vietetty niin vielä soi varpunen jouluaamuna.

Kaupallisella puolellahan joululaulut lakkaa 24.12. kello 13 kun kaupat menee kiinni. Seuraavan arkipäivän alennusmyynneissä pitää olla jo kevätluritukset.

Tervehdys, ylen ystävät.

Jännittää uuden vuoden muutos. Nykyiseen ykköseen olen tykästynyt.

Aattoyönä 23.00 kohtaamme isossa kirkossa monet. Aion kävellä - pyörällä olisi 4 minuuttia. Ylämäki.

Vähät laulut - kolme - osaan ulkoa. Asu perusmusta, silkkihuivi nyt violetti - liturgisesti vaihtelee vihreän kanssa. Olemme upeintamme - vaikka se ei alhaalta näy. Omat päällä. Kamarikuorossa altto, siirtymässä sopraanoon. Tehdään parhaamme, nuotin päälle. Toiset äänet auttaa (johtajamme meitä asennoltaan sekoittaa).

Täällä roikun joulun jälkeenkin. Tammikuu, helmikuu, kesäkin...