YLE Radio 1

Jos viestiketjun otsikkona on Mozartin taikahuilu, niin miksi joku änkee tänne jotain Deliusta?

VeHy kirjoitti:Jos viestiketjun otsikkona on Mozartin taikahuilu, niin miksi joku änkee tänne jotain Deliusta?

Luultavasti siksi että edellinen kirjoittaja ei tuntunut mieltyneen Mozartin satuoopperoihin vaan edellytti draamalta ja musiikkiteatterilta suurempaa realismia.

Oletko kuullut koskaan sivuteemasta sävellyksessä? Kyseessä saattoi olla sivuteemaa edustava tai sellaiseksi naamioitu sanakielinen vastine viestiketjussa, joka ei rikkonut millään lailla keskustelun sisäistä logiikkaa vantoi siihen spontaanina reaktiona uuden ulottuvuuden ja lisän joka palveli tässä tapauksessa keskustelijoiden etua.

kasi-kettunen kirjoitti:Mielestäni tuntuu pahalta, kun Yönkuningattaresta (Mikä aaria!)on tehty hirviö, ja Sarastrosta vapaamuurareihin kuuluva yli-ihmishahmo.
Tarina tuntuu liiaksi sadulta, ja minä pidän realistisimmista oopperoista.

Oopperoiden tarinoilla on varsin usein tapana olla satuja. Mozartin maku dramatiikan suhteen ei ollut kovinkaan kultivoitunut ja suurin osa hänen säveltämistään oopperalibretoista oli draamoina jokseenkin elinkelvottomia päiväperhosia. Mutta elämää suurempi musiikki muutti niiden kohdalla kaiken. Taikahuilun kohdalla tilanne oli sikälkin omituinen, että Schikaneder muutti juonen kulkua Mozartin jo sävellettyä teoksen alun, mikä näkyy lopputuloksessa kovin suurena epäjohdonmukaisuutena.
Moliéren Don Juan on italialaisena versiona Don Giovannina Mozartin oopperoista ainoa, joka elää yhä myös näyttämöllä. Vaikka se näytelmänä yleensä mielletään kepeähköksi komediaksi, se oopperana on monin paikoin hyvinkin synkkä. Yhtään todella taitavia draamoja aliarvioimatta on suhteutettava DG muihin Mozartin oopperalibrettoihin ja uhrattava ajatus sille, missä reaalitodellisuudessa tuo suuri säveltäjä elikään..?

kannattaisi paneutua aiheeseen hildeasheimerin elämäkerran kautta jotta huomaat ettei da ponte suinkaan ollut mikään huono libretisti ja heidän välinen yhteistyönsä hedelmällistä ja jos oikein muistan figaron häät oli hänen kielellisestikin paras saavutuksensa ja da ponte-oopperoiden trilogian täydentää cosi fan tutte, jotka kaikki kuuluvat yhä oopperatalojen kantareperetoaariin kaikkialla maailmassa. sen sijaan voidaan sanoa että schubertilla oli huonompi onni sopivan ja hyvän libreton ja libretistin valinnasssa josta niiden draamallisesti heikohkoa laatua yleensä kuuluu syytettävän musiikillisesta lumovoimasta huolimatta vaikka myöhempi tutkimus ja uudelleenarviointi onkin osoittanut epäilykset hänen dramaatikon kykyjensä ja dramatiikan tajunsa suhteen vähintäinkin kyseenalaiseksi ottaessaan ensiaskelet musiikkidraaman suuntaan tämän taiteenlajin alkutaipaleella jonka viimeisiin huomattaviin edustajiin kuuluu rakastamani deliusin musiikkidraamat wagnerin viitoittamalla tiellä modernin puheoopperan suuntaan