YLE Radio 1

Olen jäänyt parahin Puliukko paitsi kyseisestä ohjelmasta. Sarjat ovat sitovia. Ajattelin, ehkä mainospätkien vuoksi, katsella Uudisraivaajaa. Sen taso oli sellainen, että ilman muuta seurasin perässä. Saa nähdä ensi maanantaina. Mutta voithan ystävä hyvä, jos minulta jää väliin, kertoa mitä siellä oikein tapahtuu. Tässä hiljan katsoin pienen puffin jälkeen yhden Kauniit ja rohkeat -sarjan jakson. Siinä kaiketi pysyy hyvin kärryillä. Katsomani osa oli kyllä sen verran sekava, etten saanut muuta käsitystä kuin että sekavaa elämää he viettävät ja ahdingosta toiseen rientävät. Kirjoitin tästä tv:n suosikkiohjelmat (?) -ketjuun viime viikolla.

Huomasitko Marja muutoin että Uudisraivaaja se palkittiin vast-ikään Prix-palkinnolla suuressa Euroopassa. Heiskasen persoonata erityisesti raati oli kehuna vahvaksi. Ei tullut turhaan tiirattua sarjaa.

Totta toisen kerran olen Puliukko ystäväinen huomannut tämän palkinnon ja siitä iloinnut. Muista kilpaan osallistuneista jutuista en tiedä mitään, mutta eiköhän arvioida niin, että jury on tehnyt tehtävänä kunnolla ja päätynyt samaan tulokseen, mihin mekin täällä. Onnea vain Uudisraivaajalle!

Kahtelitko Marja eilen kotikatsomon ohjelmapaikalla Juoksuhaudantietä. Meikäläinen ei ole kirjaa lukena eikä kuvaa aikasemmin nähnä, joten mielenkiinnolla tuli seurattua. Hyviä hahmoja oli tässäkin elokuvassa, Tiina Lymi on topakkana perheenäitinä mainio ja Kari Väänänen oli kiinteistövälittäjänä kanssa vinkeä tapaus. Kovasti oli Väänäsen vaimossa myös tuttua harmaan vaihdevuosi-naisen olemusta jota oli Uudisraivaajassa samalla näyttelijällä. Kummasti sitä näyttelijät jää rooliensa vangeiksi työstä toiseen.

Kovasti ovat puhuneet että kirja olisi paljon parempi mutta kyllä loppuun asti jakso katella tätä rainaakin. Loppuratkasuun asti jännitti että mitenkä siinä talonostossa käy. Ne omituiset mainospalat olisi saaneet kyllä jättää väliin.

En ole minäkään Hotakaisen kirjaa lukenut. Veikko Aaltosen elokuvan kävin katsomassa leffateatterissa, jätin sen nyt väliin. Ehkä kirja olisi avannut tätä piintymistä rintamiestaloon ja sen tuomaan mahdolliseen perheonneen. Pidin elokuvasta ja Eero Ahon aika vähäeleisestä esityksestä. Ei mitään viekotusta ollut miehellä rivitalonpätkään vaan vanhempaan vuosikertaan, vaikka talo oli asuttu. Elokuva on kuitenkin aina eri kuin kirja. Kirjasta on aina jollain tapaa irtauduttava, jotta elokuva muodostuisi. Ahtaassa välissä kulkeva ihminen, tämä aviomies, näki kaiken kuin putkinäkönä. Ja putken päässä oli tuo talo ja perhe yhtenäisenä siellä. Selvät särmät saavat katsojan kiinnostumaan. Loppu ei jollain tavoin ahdistanut. Väärä käsitys poliiseilla mutta miten olikaan miehen mielen laita. Selviä päätöksiä perheen puolesta toisen elämää kunnioittamatta. Tai pikemmin vastustusta sietämättä. Sehän on kun vanhat ihmiset vielä tulevat omillaan toimeen taloissaan. Eivät myy gryndereille eivätkä muille jahkaajille. Tulee vallan mieleen hiljan telkassa näytetty vanhan pariskunnan häätö. Ei ollut todesta kaukana elokuva.

Juoksuhaudantie on kirjana aika synkkä. Hotakaisen kerrontatyyli kylläkin vie mukanaan, mutta se hykerryttävyys, mikä niin Sydänkohtauksia kuin Klassikkoakin leimaa, puuttuu jokseenkin täysin. Finlandia-palkinnon kriteereistä voi aina olla monta mieltä, eikä mikään tietysti ole absoluuttisen oikea tai väärä. Minusta Klassikko on parempi kirja, mutta siitä (siis sen juonesta, ei päänsisäisestä tajunnasta) tehty leffa aika onneton tekele.
Juoksuhaudantie-leffaa en ole nähnyt, sillä kuvittelin aikanaan sen pysyvän teatteriohjelmistossa pitkään -ja sitten se menikin pois. Fillarilla olen kyllä käynyt ajelemassa Juoksuhaudantien rintamamiestalojen maisemissa...

Miten on Puliukkosein, katsoitko mahdollisesti viime maanantain Kotikatsomossa tulleen "Jumalan kaikki oikut". Sarja on Jarmo Lampelan ohjaama ja Tove Idströmin käsikirjoittama. Kumpaakin henkilöä pidän todellisena ammattilaisena. Jäi näkemättä tämä ensimmäinen jakso, kun tässä toinen vierellä viettelee syntymäpäiviään ja sekoittaa minun kuvioni täysin. Jos satuit katsomaan niin voitko meikäläiselle pari riviä juonesta kirjoittaa.

Idströmiltä tuli televisiossa muutama vuosi sitten sellainen jännittävä sarja kuin "Ilman kavaluutta". Näin ainakin muistaisin nimen menneen. Ohjaajan nimeä en muista. Sarjassa huolimattomasti (huolettomasti!!!) raha-asioitaan hoitaneen valokuvaajan entinen tyttökaveri, joka oli typeryyttään mennyt poikaystävän lainaa takaamaan, joutui takauksesta kiperään tilanteeseeen ts. sai lainan suurentuneena maksaakseen. Hän kävi toisessa työssä kapakassa ja sittemmin kirjapainossa. Tietokoneella hän järjesti juttuja siihen malliin, että entinen armas taidettiin taluttaa poliisien välissä kuulusteluihin loppumetreillä. Oli tutkittu koko tuo homma, että näin tosiaan voisi tapahtua. Aihe liittyi näihin sijoitushommien ja pankkiromahdusten aaltoihin erittäin kiitettävällä tavalla.

Tove Idström oli draamakirjoittamisen ja -analyysin opettajani lyhytkurssilla Teatterikorkean avoimessa joitakin vuosia sitten. Aivan fantastinen räiskyvä persoona ja lisäksi vielä tehokasta dialogia tuottava tekijä.
Wikipediaan olisi varmasti yhtä ja toista täydennettävää, mutta ihan hyvä alku siellä on -siis ei varsinaisia asiavirheitä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tove_Idstr%C3%B6m

Marja muisti Ilman kavaluutta-minisarjan (4 osaa, esitetty Kotikatsomossa ensimmäisen kerran vuonna -96) synopsiksen varsin hyvin. Pääroolissa oli Niina Nurminen.
Idströmin heikoimpana suorituksena voidaan (makuasioita!) pitää Rikospoliisi Maria Kallio-sarjaa, jonka suurin ongelma on kehno pääosanesittäjä. Minna Haapkylä ei toki ole huono näyttelijä, mutta hänen puhetekniikkansa nimenomaan tässä tapauksessa on kammottavan surkea.

Tove Idström on tosiaan lahjakas luennoitsija. Olen pari kolme kertaa häntä kuunnellut aiheena elokuva. Häneltä ei juttu lopu kesken ja asiaa hän puhuu.

Jos Liisa huomaat tämän niin tiedoksesi tässä, että eilen kirjoitin Sinulle yksityispostiin viestin. Ehkä Sinulle ei tule niistä ilmoitusta sähköpostiin. Käyttäjätietoihin voi tehdä asetuksen ilmoituksen tulosta.

Puliukko, jos huomaat tämän, niin voitko vastailla kysymykseeni tuolla yläpuoella. Jos vaikka saisin Sinulta juonenpätkän.

Meikäläinen ei ole tainna tuota mainitsemaasi kuvaa nähdä Marja. Mutta oletkos seurannut tätä kun tulee keskiviikkosin kakoselta iltauutisten jälkeen, Taivaan tulet.

Alkuunsa ajatteli ukko että onko liian populistillinen tämä Lappi-sarja mutta jollakin viehättävällä tavalla on tarina kietonut mukaansa niin että ei malta jakson jaksoa jättää väliin vaikka tuli viime viikkoina vaalikeskusteluita ja muuta toiselta puolelta. Miellyttävä on naispoliisi mutta myös Kari Väänäsen rooli-hahmo tässä kuvassa. Kohtahan tuo taitaa loppua, vaan sellasta on puhuttu että tekisivät lisää.

Puliukko kirjoitti:Mutta oletkos seurannut tätä kun tulee keskiviikkosin kakoselta iltauutisten jälkeen, Taivaan tulet.

Väänänen on pääsääntöisesti pätevä näyttelytöissä, mutta että ohjaaja...

Katsoin pätkän yhtä jaksoa. Kyllähän oli kökkö. Puisevaa kotikatunäyttelemistä henkilöstä toiseen. Älkää viitsikö.

Vai tuleekohan telkusta joku muukin samantyyppinen sarja?

Kyllä olet tainna erehtä sarjasta jos kotikatu tulee mieleen. Kaukana ovat toisistaan kuin Helsinki ja Kemijärvi.

Siinä jaksossa oli poliisinainen saanut surmansa, ja leski lähti viemään lapsia mummulaan. Ennen niitä tapahtumia oli puisevaa näyttelemistä, mikälie sarja.

Puliukko kirjoitti:Meikäläinen ei ole tainna tuota mainitsemaasi kuvaa nähdä Marja. Mutta oletkos seurannut tätä kun tulee keskiviikkosin kakoselta iltauutisten jälkeen, Taivaan tulet.

Taivaan tulia en seuraa. Seuraan maikkarilta Twin Peaksia, jota en ole ennen nähnyt. Kovin pitkä se vaan on. Viimeksi nauhoitin homman, mutta eikö siellä MTV3 myös seurannut vaalien tuloslaskentaa ja ylittivät näin ollen ajan reilusti. TV1:n puolelta katson tiistai-illan neljän osan pikkusarjaa Brontën "Kotiopettajattaren romaanista". Siitä tänne kirjoitinkin mutta ei taida kukaan muu juttua katsoa. Se on kovin henkilökohtainen kokemus tuo Jane Eyre kirjana ja ehkä onkin hyvä näin kuvien puitteissa, että se erkanee sekä henkilökuvien ulkonäön että käsittelynkin suhteen vapaampaan suuntaan, vaikka en nyt menisi kovin paljoa sitä morkkaamaankaan. Ei pysty pilaamaan tällä otteella lukijan ja kirjan välistä suhdetta, siitä muodostuneita kuvia, jotka elävät aivan omassa maailmassaan.

Näin menemme toistemme sivuun, mutta aika erikoinen asetelma on teilläkin kyllä, d(ee)pillä ja Sinulla parahin Puliukko.