YLE Radio 1

Onnittelut VeHy nyt 2002 kirjoitusta, Marja Salonen toisena 1461
ja Mikki Hiiri kolmentena 1111.

Hei,

Voisitko laskea ja kertoa minulle monenneltako sijalta minun egoni ponnistaa?

etukäteen kiittäen

--

Minä luulen, että omalta osaltani laatu on kytköksissä määrään.

Mitä enemmän kirjoitan, sitä tyytyväisemmäksi pullea egoni tulee.
Lausuntoni ei koske ketään muuta kuin minua itseäni, ellei lukuun oteta Esa Pakarista ja Masa Niemeä.

lentävä kalakukkofani (Porissa on oma lentokenttä)

moxu kirjoitti:

kasi-kettunen kirjoitti:Palstan alkuun pitäisi Ylläpidon toimesta pistää varoitus: Sisältää lapsille, nuorille ja herkille ihmisille sopimatonta materiaalia. (Sivistyneille sopimatonta myös?)

Sensuurin pitäisi iskeä, ja poistaa tämä kirjoitteluketju; tämä ei enää ole tervettä. (Vrt. Leoninan muut aikaansaannokset.)

Tulinpa provosoidutuksi. Kas.

(Muokattu yhden kerran, missä poistin suurimman osan kirjoittamastani.)

Leonina societas kirjoitti:Kasi-Kettusen olisi pitänyt olla 1930-luvulla sensuroimassa Hesarin toimittajia, 1960-luvulla sensuroimassa Uuden Suomen toimittajia sen lisäksi, että hän yrittää sensuroida täällä vapaata ajatuksenjuoksua. Tuhoontuomittu yritys. Kirjojakin kirjoitellaan ja ajatuksia ajatellaan. Joka ei sitä kestä, pysyköön muualla.

Kaikkein parasta sensuuria on kuitenkin itsesensuuri. Useimmiten se nimittäin estää kaikkein pahimpia järjenkäytön vajaatoimintoja pääsemästä julkiseen jakeluun...
Missä määrin tämä on itseruoskintaa, jätettäköön jokaisen aivoonsa pohdittavaksi.

Tällainenkin kommentti tuolta jostain vanhoista viesteistä löytyi. Ehkäpä sietää tulla liitetyksi tähän keskusteluteemaan...
Meitä on joka lähtöön ja joku jää asemalle vielä seuraavankin junan mentyä, mutta foorumikirjoittelussa ehkä kuitenkin tärkein asia taitaa lopulta olla se, ettei aiheesta ihan hirvittävästi lipsuta. Maailma on teemoja pullollaan ja niitä varten voi aina myös avata uusia topiceja.
Itse olen iloinen siitä, että kerrankin omaan kivan viestimäärän: 888. Siinä on peräkkäin kolme kiinalaista onnenlukua, jotka ovat omassakin elämässäni toimineet, milloin missäkin yhteyksissä...

Mainitsit kasi-kettusen!

Tietääkö kukaan missä hän on? En muista nähneeni hänen kirjoituksiaan aikoihin. Olisiko ollut ennen joulua viimeksi.
Jos olet vaihtanut nimimerkkiä, niin samalla on tyylikin muuttunut. Anna kuulua itsestäsi kasi-kettunen. Kirjoituksiasi on mukava lukea.

kevättä kohti valo lisääntyy

Leonina societas kirjoitti:Niille, jotka kirjoittavat vähemmän, voi lohdutukseksi sanoa, ettei määrä korvaa laatua.

Näin on, ja ihan oikea hymiökin perässä! Viestien määrässä voin olla ykkönen mutta tiedän itsekin, että suurin osa on vain keveitä heittoja, joiden tarkoitusta eivät varmaan kaikki edes ymmärrä. Marja on tietenkin asiapitoisuuden määrällä mitattuna sataa kertaa edellä minua.

Mutta, mutta.... laskuri ei varmaan huomioi poistettuja viestejä, joita eräät ystävämme generoivat pitkin yötä ja ylläpito poistaa aamulla tukkaansa raastaen?

Taidanpa korkata toisenkin keskiolupullon tänä iltana saunassa tämän merkkipaalun kunniaksi. Vai oikeinko helmeilevää, kuplivaa? Siis Pommacia!

Kurjin juttu tämän päivän lehdessä kertoo ruotsalaismiehestä, joka raiskasi oman tyttärensä satoja kertoja, ensimmäisen kerran kymmenvuotiaana. Ja tyttö oli tullut vielä raskaaksi. Neljäntoista vuoden tuomio ei tunnu yhtään liian ylimitoitetulta.

Kuuliko joku sen, että

POKSAUTIN tänään kuohuviinipullon WeHyn ennätyksen kunniaksi !

MaraKatti POKSAUTTELIJANA !

Eiku se POKSAUTUS tapahtukin jo eilen.

En huomannu vuorokauden vaihtumista.

MaraKatti ajastaan taas jäljessä

Mieleni on nykyään kovin synkkä kuin kaivonpohja. Asiallisuus helkkariin ja teidän kehumisenne helkkariin myös. Kaikki pisteet minulta VeHy Sinulle. Jos VeHy ottaa herjana niin niin otan minäkin.

Tämän moxun "onnennumeron" (888) sai kirjoittajien joukossa "ukonhattu",
vaikka oletettavasti taas vaan jonkin aiemman kirjoittajan harhautus???

(P. N. nyt 7. / 746), ts. ..."päähän" jatkokirjoitus.

Kerrankin edes hiukan tosissani, minäkin. Tuo Marjan vertaus mielen synkkyydestä kuin kaivon pohja on hyvä, itse sitä en olisi keksinyt vaikka sopivia sanoja olen etsinyt. Kahta keskustelupalstaa olen jo pitkään seurannut ja niihin kirjoittanut, tämä on se toinen. Molemmat ovat eräänlaisia mielen varaventtiileitä. Viime aikoina postaukseni ovat tainneet olla etupäässä keveitä herjoja, mutta oma tarkoituksensa niilläkin on. Ehkä haluan niillä viestittää, että hengissä täällä ollaan, vielä. Jos jostain asiasta on asiaa ollut, niin mielelläni siitä olen kirjoittanut.

Tilanne vaan on se, että aika vähästä tällä hetkellä on kiinnostunut vaikka perusuteliaana olen kaikesta mahdollisesta kiinnostunut. Akku vaan on aika tyhjä, ei kuitenkaan kokonaan. Se sitten vie kaiken toiminnan enemmänkin puuhasteluksi.

Mikä tämän sitten on aiheuttanut, sitä en osaa itse eritellä. Ikää on kertynyt sen verran, että vielä tämän vuoden aikana siirryn eläkkeelle ja kehokin alkaa ilmoitella kolotuksillaan, että kaarteessa ennen loppusuoraa painellaan. Työpaikalla olen arvostettu osaaja, olen myös koko ajan pysytellyt kehityksen mukana ja opetellut uusia asioita. Mutta kun sopivia työtehtäviä on ollut aika vähän, niin odottelu on ottanut hermoille. Parisuhdekin kyllä toimii mutta toisaalta ei toimi niinkuin haluaisin ja toivoisin. Vieläköhän joku lähtisi minun kanssani hehkuttamaan sillä tavalla kuin joskus nuoruusvuosina, satakymmenen lasissa? Sellaisen vuoksi olisin valmis hylkäämään paljon vanhaa, sinänsä hyvää.

Keinutuoliin en aio linnoittautua. Olen tällä hetkellä työni ohella täysiaikainen opiskelija, tähtäimessä on suorittaa Opetushallituksen alainen ammattitutkinto myöhemmin. Jos hyvin menee niin saan ammattikirjan ja eläkepaperit yhtä aikaa käteeni. Kontakteja on jo solmittu, osa todella hyviä, joten työtehtäviä on kyllä tiedossa. Mikä helvetti tässä sitten oikein ahdistaa, jumittaa?

Eteenpäin lumessa, sanoi mummo Siperiassa!

p.s. Milloin saan 3000 täyteen? Oikein arvanneelle tarjoan pikku pullon konjakkia Ahlaisten silakkarysiä soudettaessa. Naispuolinen saa suukonkin!

"Eteenpäin lumessa, sanoi mummo Siperiassa!", kirjoitit VeHy. Näinhän se on, mutta VeHy parahin, näitä masennuskausia nyt on synkempiä ja kevyempä itse kullakin. Joskus tosin ne ovat niin synkkiä, että tuntuu kuin ei eteensä näkisi. Olen tässä kuukauden pari ollut aivan omituisessa olotilassa. Pitäisi saada kaikenlaista tärkeää aikaan kuten Sinullakin on tuo opiskelu. Voisin vajota lattian läpi, jos se olisi mahdollista.

Olisiko niin, että eläke tuossa lähellä tuottaisi Sinulle jotain tuskaa. Minä olen jo eläkkeellä ja siitä voin näin asian kokeneena sanoa, että ei siinä elämä muutu, jos ihminen ei muutu aivan kerrassaan itse. Sitä luulee, että tulee paljon lisäaikaa (joutoaikaa) tehdä sitä ja tätä, mutta ei sitä aikaa sen kummemmin ole. Pitkästymään ei ehdi, jos on sellainen luonne, että on asioista kiinnostunut kuten Sinäkin.

Mitä nyt nuoruusmuistoihin ja niiden uudelleen lämmittelyyn tulee, niin voihan sitä hehkutusta olla aivan siinä lähipiirissäkin. On ehkä vaikea huomata sellaista, mikä on verrattuna siihen mikä oli. Silti kaikki voi olla aivan yhtä arvokasta, lämmintä, kiehtovaa ja sulosointuista, tummanpunaista hehkua jos haluat. En tiedä, minulle nuoruus oli suoraan sanoen yhtä helvettiä ja vasta 30-vuotiaana aloin nauttia elämästä (lapsuus on eri juttu, silloin elin joka solullani). Nuoruutta en haluaisi takaisin en sitten suin surmin.

Ei ihminen joudu sivuun eläkkeellä. Mutta yhteiskunta kyllä heittelee kansalaisia ts. me kansalaiset yhteiskuntana sallimme tämän heittelyn. Kipu on kipua, mutta kipua voi olla jo nuorella iällä. Ei se pelkästään eläkeikään kuulu.

Oli niin omituinen olo tänään, että tunsin olevani kuin sairas. Sain kiskottua lämpimästi ylleni ja painelin ratikalla rautatientorille. Ajattelin, että kunhan katson, miten paljon sakkia tulee sodanvastaiseen kulkueeseen mukaan. Mutta eipä torilla mitään puheita pidettykään, kuten tavallista on ollut, vaan lähdettiin hissuksiin siitä eteenpäin. Menin mukana loppuun saakka vaikka luulin, ettei siitä mitään tulisi. Sain jollain tavoin purettua mieltäni huutaessani kadulla julkisesti olevani USA:n mahdollista Iraniin hyökkkäystä vastaan. Luulen jopa, että voin nyt hieman kahvit juotuani keskittyä A4-papereihinkin tai vain miettiä asioita sinällään.