Mitä mieltä olette Leif Segerstamin sävellystuotannosta? Kannattaako sitä lähteä kuuntelemaan paikan päälle? Ilmeisesti kysymys silloin on muustakin kuin pelkästä soittimen soittamisesta vakiintuneella tavalla, kun säveltäjä vaatii esittäjiltä myös "pompintaa ja ulvontaa" ja HS:n mukaan harjoituksissa syntyi "vallan kauheaa meteliä". Konserttiarvostelun mukaan Osmo Vänskä joutui tuuttaamaan Pienet sammakot-sitaattia ja Hämä-hämä-häkkiä sekä välillä pelkkää "ilmaklarinettia" hassusti pomppien. Viime aikoina olen käynyt todella harvoin konserteissa ja silloinkin nykymusiikkia vältellen. Kannattaisiko lähteä kuulemaan ja katsomaan tämän kaltaisia tapahtumia vai sanoisko peräti happeningeja?
Wikipedia, tuo monen halveksima tietolähde, kertoo Segerstamin säveltäneen 240 sinfoniaa minkä oletetaan olevan maailmanennätys. Sävellystyylinä ainakin viime aikoina on ollut vapaapulsatiivinen sävellystapa, jossa soittajille annetaan vapauksia rytmiikan ja joskus muidenkin musiikin elementtien suhteen. Muistelen joskus nähneeni kuvan tällaisen sävellyksen nuottilehdestä ja se näytti siltä, että sen voi panna nuottitelineeseen ihan miten päin vain, lopputulos on kuitenkin sama, kakofonia.
Onko Segerstam nero vai pelle vai molempia?