Radio Suomen ohjelmasarjassa "Sadan vuoden syke" on/oli 8.10. sakarina itse Henrik Otto Donner.
Hehkutti ohjelmainfo: "Missään uransa vaiheessa vanhan avantgardistin sydän ei ole käpertynyt nostalgian lämpöön. Edessä on aina uusia mielenkiintoisia asioita." Harvinaisen totta! Joten ratio viholliskanavalle. OK ohjelma, mutta ylläpiti kuvaa Lovesta lähes pelkän popin ja suomirockin yhtiönä. Donnerin post-Love-elämä olisi kaivannut tarkempaa & jäsentyneempää käsittelyä. 1970-luvun lovepopin potpurri olisi pitänyt korvata toimitetulla aineksella.
Donner oli v. 1966 perustamassa Love Recordsia - muistakaa Loveradio, joka on air kuun loppuun ja löytyy myös wepistä. Donner on tehnyt jatsia, ns. konserttimusiikkia sekä suomifuusiota. Hän on tehnyt elektroakustista musiikkia ja huomannut sen vain pienesti kiinnostavaksi; oikeat muusikot puuttuvat... Yleisradiossa hän oli radiopäällikkönä 1970-1974 ja onnistui olemaan pakkosyöttämättä Love Recordsin tuotantoa kuulijoille!
Meikäläisen vinkkelistä eräs keskeisistä suomilevyistä toi Otto Donner -saundin tietoisuuteen. Blues Sectionin "Hey, Hey, Hey" kolahti eräänä aamuna aamujakelussa postiluukusta, olin kouluun lähdössä, mutta kerkesin sen kerran kuulemaan. Donner nimitti sitä "fuusioksi" tai suomifuusion aluksi. Totta. Ei se mitään standardikamaa ollut.
Muutamaa vuotta myöhemmin jysähti: v. 1972 ilmestyi Pepen ja Paradisen "Niin vähän on aikaa". (Eilen levy itse asiassa soi keittiöpuuhien ohella - sitä tulee kuunneltua säännöllisesti.) Vaatimattomasti Donner sanoi monen pitävän tai arvostavan sitä. Maijasen Paavo kertoi sessioista ja tuumi levyä ajattomaksi virstanpylvääksi. Kuinka totta. Levy lienee jonkinlainen YLE-projektin "Runosta lauluksi" johdannainen. Freesejä runoja ajan nuorilta tekijöiltä (Oksanen, Rossi, Saaritsa), jotka Donner sävelsi ja sovitti Paradisen 8-hengen soittajistolle. Levy on viimeisiä 1960-luvun jälkipuolen kirjallisten kabareiden ja äänilevyjen aallon edustajia. Muistattehan Muksut? Samalla se on popjazz-fuusion upea merkkipaalu. Se määritteli 1970-luvun saundia niiltä osin, jotka eivät olleet suomirockin heiniä.
Sitten, v. 1976 ilmestyi Aaltosen-Donnerin "Strings". Jazzia ja jousia. Levy on osa 1970-luvun hulppeaa suomijazzin aaltoa, jossa Juhani Aaltonen, Olli Ahvenlahti, Eero Koivistoinen, Edward Vesala ja monet muut tekivät historiaa. Strings sai jonkin YLE-palkinnon. Pian tämän jälkeen erilaiset omat tekemiset ja puuhastelut aiheuttivat sen, etten seurannut tarkasti suomimusiikin tapahtumia enkä saa Donner-tuotantoa kronologiaan.
Mitä tapahtui seuraavaksi? Mitkä ovat viimeisten 30 vuoden Donner-mammutit?