YLE Radio 1

Suo siellä, vetelä täällä. Jos YLE käy haalimaan lisärahoitusta Olumppialaisten ja erilaisten MöMmökisojen näyttämiseksi, niin mehän sen kuitenkin maksamme tuotteiden ja palveluiden hinnoissa.

Suuren maailman isovolyymiset, kaupalliset tv-yhtiöt ovat nostaneet urheilutapahtumien televisiointioikeuksien hinnat pilviin. Kuvaa on silti etenkin Olumppialaisista tultava, minunkin mielestäni, vaikken katsoisikaan kuin ampumahiihdon, yhdistetyn ja jääkiekon. Ja kesällä 10-ottelua.

Jotakin häijyä on mun koneessa. Yritin Eve Mantun blogiin (kielitaidosta kysymys) mutta aina potkaisi ulos. Tännekin pääsen joskus, usein ei.

Kuuntelen yleensä ykköstä, paljon myös Peiliä. Urhoilu on alkanut hiipiä ohjelmiin. Pfui.

k-meleon kirjoitti:Suo siellä, vetelä täällä. Jos YLE käy haalimaan lisärahoitusta Olumppialaisten ja erilaisten MöMmökisojen näyttämiseksi, niin mehän sen kuitenkin maksamme tuotteiden ja palveluiden hinnoissa.

No se maksaminen on helppo välttää, kun pidät kisojen aikana silmäsi auki ja kirjaat ylös, mitkä firmat kisalähetysten tauoilla sekä alku- ja lopputunnareissa mainostavatkaan. Jätät sitten niiden tuotteet joksikin aikaa ostamatta. Eiköhän vastaavanlaisia olympic free -tuotteitakin löydy.

Kansallisen radiotutkimuksen mukaan 15–24-vuotiaiden nuorten päivittäinen radionkuunteluaika lisääntyi viime vuonna kahdeksan minuuttia toissa vuodesta. Myös kaikkien suomalaisten keskimääräinen radionkuunteluaika kasvoi hieman edellisestä vuodesta. Radion suosiota lisäsivät uudet radiokanavat sekä netti- ja kännykkäkuuntelun yleistyminen.

Radiota kuunneltiin viime vuonna 3 tuntia 16 minuuttia vuorokaudessa, mikä oli kaksi minuuttia enemmän kuin vuotta aiemmin.
Radion tavoittavuus on pysynyt Suomessa hyvänä. Päivittäin radiota kuuntelee kaksi kolmesta suomalaisesta, viikon aikana 96 prosenttia.

Radiokanavista kuunnelluin oli Radio Suomi, jolle vastaanottimensa virittävät erityisesti yli 45-vuotiaat. Kaupallisista kanavista ykkönen oli Radio Nova. Viime vuonna aloittaneista SanomaWSOY:n kanavatulokkaista Radio Aalto ja varsinkin Radio Rock onnistuivat kuitenkin nappamaan varsin mukavat kuulijaosuudet ensimmäisen vuoden aikana.
Radiotutkimuksen toteuttaneen markkinatutkimusyhtiö Finnpanelin toimitusjohtaja Lena Sandellin mukaan nuoret lisäsivät erityisesti Radio Rockin, Suomipopin ja Voicen kuuntelua. Suosituin kanava nuorten keskuudessa oli kuitenkin YleX.(STT)

YleQ:n lakkauttamisen jälkeen Suomesta on puuttunut selkeästi ikäryhmäajattelun ulkopuolelle sijoittuvalle yleisölle suunnattu kanava, ellei osaa YleRadio1:n tai Radio Helsingin ohjelmistosta sellaiseksi haluta mieltää. Kaiken kaikkiaan Ylellä olisi parantamisen varaa ohjelma-ajattelussaan, kuten monesti niin täällä kuin toisaallakin on sanottu.
Tutkimuksessa menestynyt HS:n Radio Rock peri muuten syntyessään vanhan Cityn taajuuden ja ilmeisesti myös ison osan kuulijoista. Mikä tietysti velvoittaa tekijöitäkin aina vain paremman kanavan luomistyöhön. Sävelradion taajuuden ryövännyt Aalto ei välttämättä ole edes pyrkinyt vastaavanlaisen aukon täyttämiseen.

Sääli ihmistä, joka ei paremmasta radiokokonaisuudesta, kuin nykyiset hömppäradiot tai vain yhteen tiettyyn musiikkisuuntaukseen keskittyvät, asiansa sinällään hallitsevat kanavat, tiedä.
Mutta mukavaa silti, että radio elää mediana tulevillekin sukupolville!

Kovasti oli irvailevata taas Astudion asenne Kanervan 60-vuotisjuhliin. Eikö toimittajata nolota mennä toisen synttäreille inttämään että kuule päivänsankari onko nämä nyt liian isot juhlat.

Meillä on onneksi HelMet-kirjastojen valikoimassa erinomainen määrä hyvin monipuolista musiikkia, niin ettei varsinaista ongelmaa pääse syntymään Radio Suomen lobotomisoituessa Olympialaisten kisaradioksi ja Ykkösen aina välillä toistellessa jotain kokonaisuuden kannalta ei-kiinnostavaa.
Se etu kisojen sijoittumisesta Kiinaan on, että merkittävä osa niiden tapahtumista ajoittuu meidän ajassamme muuhun, kuin keski-tai iltapäivään tai iltaan, jotka kuitenkin ovat parasta radionkuunteluaikaa.

Ja olipa puhe sitten kisoista tai ei, niin kyllä sitä YleQ:n musiikkilinjaa on ikävä. Eivät R.Suomeen siirretyt yksittäiset ohjelmat kykene siellä urheilun ja muun yleiskivan seassa sitä oikeaa, toimitettua ohjelmalinjaa mitenkään korvaamaan.

Puhe Ykkösen musiikkipolitiikasta...

Ei ole tarjota tilastoja. Ne saa helpoiten yleläinen ohjelmasuunnittelia, kun kaikki soittolistat lienevät jo bittimuodossa. Silti minulla on näppituntuma, että 10 vuodessa musiikkien kirjoa on kavennettu.

Asia aktualisoitui, kun kuuntelin Nordellin Wanhan Musiikin Erikoisohjelmaa: toimittajat keskittyvät oman "suosikkigenrensä" musiikkiin? Ja kun (säällisen klo 8-22 ajan) musiikin tarjontaa on vähennetty, niin on musiikkeja, joita vain voi toivoa joskus kuulevansa... Ne kun eivät ole nykytoimittajien suosiossa?

Esim. 1900-luvun musiikki on rajoitettu muutamaan perussäveltäjään (Debussy, Ravel, Sibbe, Stravinksy ym.), mikä vääristää meidän maallikoiden käsitystä 1900-luvun musiikista.

Puolustukseksi ei käy, että tikipoksin YLE Klassinen -nimisellä MP3-kanavalla tulee kaikenkuuloista kalossista 24h. Se ei kuulu Ykösen piiriin, matkaradiolla eikä ula-virittimellä.

Jazzin tilanteesta en edes viitsi alkaa... Niin vähäistä on sen läsnäolo jopa Yleisradion Ykkös-kanavalla.