Arvo Konservatiivi kirjoitti:Voisiko tästä saada mielekkään lauseen?humalainen kirjoitti:Ajatuserittelyllä syntyneillä osamielteillä havainnosta ei voi olla aposteorista metafyysistä komponenttia kuten juuri musiikilla jonka metafyysiikan yhteys aritmeettiseen ja fysikaaliseen perustaan itse asiassa pohjautuu.
Mihin? Mille?
Mielle - lat. representatio, saks. Vorstellung - on ensisijaisesti tietoisuuden piirin ilmiö, joka esittää ulkoista oliota: aistinelinten välittämä informaatio uudelleen-esitetään organismin tajunnalle tälle sopivassa hahmossa. Lienee myös niin, että mielteet voivat esittää myös tajunnan sisäisiä tiloja, mutta ulkomaailma-suhde on fundamentaali (ei tietoisuutta ilman ulkoisuutta). Niin tai näin, on vieras ajatus, että mielle ja saati osamielle (mikä/mitä se voisi olla?) esittäisi havaintoa.
Jos ei voi olla aposteriorista jotakin, niin sitten sen on oltava a priori?humalainen kirjoitti:Sanalliset merkitykset ovat vain sovittuja merkityksiä ilman että ne itsessään olisivat jotain sinänsä olemassaolevaa korkeimmassa mnetafyysisessä merkityksessä kuten musiikin ilmaisevat tunteet, intohimot ja affektit tahdonliikutuksen älyn mukaisia vastineina jota jokainen tahdon välittömänä ilmauksena ymmärtää.
'Musiikin ilmaisevat tunteet' ja muut tuskin ovat 'sinänsä olemassaolevaa korkeimmassa metafyysisessä merkityksessä'. Luulisin, että metafyysikkojen tarkoittamassa 'korkeimmassa' eli perustavimmassa mielessä oleminen on jutun juju, eivät 'oliot sinänsä' tai 'tosioliot', jotka ovat mitä ovat - niihin ei liity mitään 'filosofista', kuten niiden havainnointiin, ajattelemiseen ja muuhun tajuiseen prosessointiin.
Jos tarkoitat musiikin ilmaisemista affektipohjaisista asioista, niin jopa affektien 'sinänsä-mäisyys' on kiistetty. Affektuaalisen tilan synnyllä on edellytyksensä ja jopa syynsä.
Musiikin metafyysinen yhteys tähän sen aritmeettiseen ja fysikaaliseen perustaan pohjautuu siihen, että käsityskykyymme huonosti mukautuvasta irrationaalisesta vain kompleksisin värähdyslukusuhtein ilmoitettavasta epäsoinnusta muodostuu tahtoamme vastaanhangoittelevan luonnollinen kuva ja rationaalisesta käsityskykyymme helposti mukautuvasta soinnusta muodostuu tahtomme tyydytykasen kuva. Intervalli on siis sitä konsonoivampi ja käsityskykyymme mukautuvampi mitä yksinkertaisempi on sitä rajoittavien värähdyslukujen suhde. Schopenhauerin teorioita mukaillen.
Kaikki sävelharmonia kun perustuu värähdysten yhteensattumiseen.Joka kahden sävelen yhtaikaa soidessa lankeaa joka toiselle, kolmannelle tai neljännelle värähdykselle jonka mukaan sävelet ovat toisistaan joko oktaavin, kvartin tai kvintin etäisyydellä.
Mutta juuri siksi ignoroitujen kompositöörien apriori määriteltävissä olevan potretin, profiilin, identiteetin ja ajattelevalla absrtaktiona objektiin osamielteenä ilmenevän nimen objektiivinen olemassaolo tiedoiotsevan subjektin älyssä aivoilmiönä aivojen kuvina sekä toisaalta ignoroitujen kompositioiden empiirisesti tiedoittavan älyn mukaisen tahdonliikutuksen vastineen, musiikillisen substanssin aposteriorisen metafyysisen olemuksen välillä ei voi olla mitään yhtäläisyyttä emmekä näin olen koulu-ja kirjatiedon avulla milloinkaan voi tulle tuntemaan kaikkia luovia musiikillisia neroja.