YLE Radio 1

Kirjoittaja **Mikki Hiiri** päivämäärä 23.3.06 - 21:29

Mio caro Pompeo Mozartin buffatyyppinen konserttiaaria KV 541, jossa esiintyvä melodia toistuu jupiter-sinfoniassa 1. osan sivuaiheena.

Kirjoittaja **Fisis** päivämäärä 26.3.06 - 19:36

VeHy kirjoitti:
Fisis kirjoitti:Ehkä yksi ärsyttävimpiä renkutuksia on oooo mio babbiiiiiinooooo caaaaaroooooo.... Mielellään mahdollisimman venytettynä versiona.

Mistä oopperasta?

Puccinin Gianni Schicci. Iänikuinen renkutus, joka löytyy yhdeltä jos toiseltakin sopraanoaaria-kokoelmalevyltä. Hitti, joka on menettänyt makunsa.

Kirjoittaja **Mikki Hiiri** päivämäärä 27.3.06 - 20:25

Jos sattuisin itse olemaan jonkinsorttisen sinfoniaorkesterin taiteellinen johtaja ja ylikapellimestari en taatusti tunnetuimpiin klassikkoihin kyllästyneenä valitsisi ohjelmistooni ensisijassa ainakaan tutuista tutuimpia konserttiohjelmistoissa ikuisesti pyöriviä teoksia kyllästymisen uhallakaan, vaan loisin vaikkapa aluksi miltei täysin Schubertin tuntemattomampiin orkesterialkusoittoihin, yli 20 kpl, perustuvan ohjelmiston, joilla en ensisijaisesti tarkoita niitä ns. Italialaisia, vaikka kyllä taikaharpun 1. näytöksen uvertyyri hieno teos on eittämättä.

Kiittäkää luojaanne etten sentään ole, niin saatte nauttia uusinnoista vielä uusintojen jälkeenkin ja niistä päästyännekin perinjurin tutusta repertoaarista haukotteluun asti. Ei mkään ihmekään, että oopperakin on miltei konkurssin partaalla, sillä ketä nyt kiinnostaisi alituisesti kuunnella satojen levytysten ja radiotaltiointien uusintojen Taikahuilua, niin paljon kiehtovampi teos kuin se onkin Bellinin, Verdin ja Donizettin ooperoihin verrattuna, koko elämänsä mittaisen ajan kehdosta hautaan. Ei ainakaan minua, enkä aio tehdäkään niin. Mutta se onkin yksilkönvapauden harvoja etuja.

Kirjoittaja **VeHy** päivämäärä 27.3.06 - 21:35

Hyvä ettet ole. Olen jo ennenkin todennut, että jos Vivaldin Vuodenajoista on tehty kaksisataaviisikymmentä levytystä, joista osaa myydään jopa bensa-asemilla, niin ei se mikään huono ja vähäpätöinen teos voi olla.

Kirjoittaja **Mikki Hiiri** päivämäärä 29.3.06 - 20:28

VeHy kirjoitti:Hyvä ettet ole. Olen jo ennenkin todennut, että jos Vivaldin Vuodenajoista on tehty kaksisataaviisikymmentä levytystä, joista osaa myydään jopa bensa-asemilla, niin ei se mikään huono ja vähäpätöinen teos voi olla.

En ole milloinkaan mitään muuta musiikkia kuunnellutkaan :lol:

enkä ymmärrä miksi uuutta musiikkia pitäisikään säveltää ja varsinkaan esityttää ja levyttää jatkuvalla syötöllä kun kukaan ei muuta musiikkia suinsurminkaan haluaisi kuullakaan täältä ikuisuuteen kuin vain ja ainoastaan vivaldin vuodenaikoja. sillä elämmehän vielä 1700-lukua musiikillisilta makutottumuksiltamme eikä Mozart ole vielä edes syntynyt.

Kirjoittaja **Mikki Hiiri** päivämäärä 29.3.06 - 20:29

Ja mIkäli sattuisin olemaan jonkin oikean oopperan taiteellinen johtaja, tarjoaisin ehdottomasti 1. ihmisenä maailmassa yleisölle kunnon Schubert-viikot seuraavien Schubertin näyttämöteosten kantaesitys-ensi-illan kera alkaen 1-näytöksisitä singspielfarsseista 3-näytöksisiin kokoillan oopperoihin mukaan luettuina sellaiset rakastetut klassiset teokset mukaanluettuina myös fragmentaarisia teoksia kaleidoskooppimaisena läpivalaisuna ja monipuolisena otantana hänen näyttämötaiteeseensa vaikkapa vain konserttiversioina, sillä niiden usein "lumoavan kaunis"( Alan Rich), musiikillisilta kvaliteeteiltaan rossinilaisen kevytmielisyyden ylittävä emotionaalinen sisäinen osallistuminen ja pintapuolisuudelle vieras persoonallinen lyyrinen sävelkielensä ja melodiikkansa sen ansaitsikin ja joita enb tässä nyt ala luettelemaan; Paholaisen huvilinnasta alkaen kuitenkin alfonso ja estrellaan jne.

Kirjoittaja **ukonhattu** päivämäärä 6.4.06 - 12:49

Harmillisesti ei nyt tule mieleen se kammottava aaria, jota mm. Cecilia Bartoli laulaa. Se on kuitenkin täynnä kuvioita ja etuheleitä ja kun siihen vielä lisätään Cecilian mahtipontinen tulkinta, niin kyllä on naurussa pitelemistä. Monissa Rossinin aarioissa on tämä sama vaikutus. Vastaan siis, että kammottavimmat aariat ovat ylikoristeltuja ja mahtipontisesti esitettyjä.
Lied-puolella yksi hupaisimpia kuuntelukokemuksia on Birgit Nilssonin Schubert tulkinnat, kuulostaa lähinnä siltä kun hän olisi tempaissut puoli pullollista kossua ja sitten ryhtynyt tulkitsemaan Wagenr-tyyliin venyttäen hienovireistä liediä. Toinen hyvä esimerkki on Susan Grahamin zarzuela-levytys, joka on espanjan taitajalle silkkaa kidutusta. Tulee mieleen, että laulavatkohan suomalaiset yhtä huonosti italiaa. Myös jenkkien ja brittien ääntäminen on usein kammottavaa ja pilaa muuten hyvän esityksen.

Kirjoittaja **VeHy** päivämäärä 6.4.06 - 14:10

Mikki Hiiri kirjoitti:Ja mIkäli sattuisin olemaan jonkin oikean oopperan taiteellinen johtaja, tarjoaisin ehdottomasti 1. ihmisenä maailmassa yleisölle kunnon Schubert-viikot seuraavien Schubertin näyttämöteosten kantaesitys-ensi-illan kera ....

Tilaisitko Schubertilta myös jonkin uuden oopperan tätä varten? Mutta kuka me valittaisiin kapellimestariksi?

Kirjoittaja **Scorrevole** päivämäärä 6.4.06 - 22:10

VeHy kirjoitti:Tilaisitko Schubertilta myös jonkin uuden oopperan tätä varten? Mutta kuka me valittaisiin kapellimestariksi?

Deli(rio)us?

Kirjoittaja **k-meleon** päivämäärä 8.4.06 - 9:37

Tämä pelasti aamun:

Scorrevole kirjoitti:
VeHy kirjoitti:Tilaisitko Schubertilta myös jonkin uuden oopperan tätä varten? Mutta kuka me valittaisiin kapellimestariksi?

Deli(rio)us?

Kirjoittaja **VeHy** päivämäärä 9.4.10 - 12:54

Pa-pa-pa-papagena-pa-pa-pa-papageno! Hyvä Amadeus!

http://www.youtube.com/watch?v=OL7YF0Djruk

Kirjoittaja **humalainen** päivämäärä 16.4.10 - 16:36

VeHy kirjoitti:Pa-pa-pa-papagena-pa-pa-pa-papageno! Hyvä Amadeus!

http://www.youtube.com/watch?v=OL7YF0Djruk

Tuo nimi amadeus on musiikkitieteilijöiden keksintöä tarkoituksena saada säveltäjän nimi kuulostamaan täydellisen tasapainoiselta ja lainaamasi säe taikahuilusta papagenan ja papagenon duetosta.

Kirjoittaja **VeHy** päivämäärä 16.4.10 - 21:11

Anteeksi epätarkkuus. Poika sai tosiaan kasteessa nimet Johannes Chrysostomus Wolfgangus Theophilus, isoisänsä ja pyhimys Johannes Krysostomoksen mukaan. Hänen isänsä, hovimuusikko Leopold Mozart lyhensi myöhemmin nimen ja vaihtoi kreikkalaisen Theophiluksen latinalaiseksi Amadeukseksi, joka tarkoittaa Jumalan rakastamaa. Mozart käytti itse etunimeä Wolfgang ja kirjoitti sen perään Theophiluksen joko ranskankielisen muodon Amadé tai italiankielisen Amadeo.

Ja mikä mukavinta, onhan meillä täällä Suomessa ihan ikiomakin Amadeus

Kirjoittaja **humalainen** päivämäärä 20.4.10 - 18:18

Piloillaan hän kuitenkin saattoi nimittää itseään ritari sianhännäksi, korkeimman paavillisen arvonimen mukaan, jonka vain lasso oli saanut ennen häntä ja nuori wolgang uroteostaan pannaan julistamisen sijasta, paavin hukuttaessa 14-vuotiaan wolferlin, kuten häntä kotipiirissä usein kutsuttiin, ylistyksiksiin Roomassa muistiin kirjoittamansa allegrin kuuluisan misereren vain yhden ainoan kuuntelukerran perusteella sikstuksen kappelissa?ulkomuistista, vaikka sen kopioiminen oli ankarasti kielletty paavin nimenomaisesta määräyksestä, mutta ojensikin mozartille kultaisen kannuksen veljeskunnan kultaisen ristin kannuksineen.

parodoidessaan itseään ritari mozartiksi hän ei sallinut muiden tehdä niin, käyttäessään nimestään joskus myös muotoa, jos nyt edes tarkalleen oikein muistan kun en tarkistanut kirjasta, Wolgangus Amadeus Mozartminä kirjeidensä lopussa.

Siis sittenkin oikein vaikkakaan ei aivan. Kuriositeettina mainittakoon , että Mozart 21 vuoden ikäisenä pariisin matkallaan tuli säveltäneeksi paikallisen kuoronjohtajan pyynnöstä moniosaisen liturgisen kuoroteoksen Misereren kuorolle ja orkesterille joka valitettavasti sittemmin on joutunut kadoksiin, kuten moni muukin sävellys joita hän saattoi toisinaan lahjoittaa kuin nykypäivän popartisti nimikirjoituksiaan ikään tai jollekin laulajalle omistetun konserrtiarian kotiin viemisiksi. Kultaisen ristin kannuksineen hän kuvaavaa kylläkin unohti kotiinsa josta olisi saattanut olla hänelle kunniakirjojen ohella myöhemminki nhyötyä pysyvää virkaa hakiessaan euroopan hoveista kun pari augsburgilaista patriisilaisperheen pojan tomppelia kuten hän kirjeitse leopoldille kertoi oli pilkannut häntä sen vuoksi

Kirjoittaja **VeHy** päivämäärä 20.4.10 - 18:40

humalainen kirjoitti:Piloillaan hän kuitenkin saattoi nimittää itseään ritari sianhännäksi, korkeimman paavillisen arvonimen mukaan, jonka vain lasso oli saanut ennen häntä ja nuori wolgang uroteostaan pannaan julistamisen sijasta, paavin hukuttaessa 14-vuotiaan wolferlin, kuten häntä kotipiirissä usein kutsuttiin, ylistyksiksiin Roomassa muistiin kirjoittamansa allegrin kuuluisan misereren vain yhden ainoan kuuntelukerran perusteella sikstuksen kappelissa?ulkomuistista, vaikka sen kopioiminen oli ankarasti kielletty paavin nimenomaisesta määräyksestä, mutta ojensikin mozartille kultaisen kannuksen veljeskunnan kultaisen ristin kannuksineen.

Anteeksi nyt mutta en saa oikein selvää johtoajatuksesta. Siis kuka, missä, milloin, miksi ja miten?

YLE Radio 1

Äänestä typerin ooppera-aaria kautta aikojen

O mio babbino caro

Re: Äänestä typerin ooppera-aaria kautta aikojen

Re: Äänestä typerin ooppera-aaria kautta aikojen

Re: Äänestä typerin ooppera-aaria kautta aikojen

Re: Äänestä typerin ooppera-aaria kautta aikojen

Re: Äänestä typerin ooppera-aaria kautta aikojen

Paikallaolijat