YLE Radio 1

JP:n vika on monisanaisuus, mutta monista asioista olen hänen kanssaan samaa mieltä. Ja olen iloinen siitä, että hän on vaikutusvaltaisena ihmisenä käynyt ne sanomassa.

Tekoletkeydestä tuli mieleen: onko joku selvillä radiotoimittajan koulutuksesta? Oletan toimittajakokelaan joutuvan tenttimään vaikka minkälaisia filosofioita ja muuta syvällisesti yleissivistävääkin. Miten koulutuksen päämäärä voi sitten olla istua studiossa levyjä soittamassa, pilapuheluita suunnittelemassa ja sanomalehtiä referoimassa? Eikö koulutuksen tuomalla pääomalla pitäisi päätyä jo jonkinlaiseksi kansankynttiläksi?

Toimittajaksi voi periaatteessa ryhtyä kuka tahansa, joka tuntee alaa kohtaan kutsumusta. Ei siihen ole suoranaisia koulutusvaatimuksia.
Useat yliopistoissa tai ammattikorkeakouluissa media-aineita opiskelleet henkilöt päätyvätkin "koulutustaan vastaaviin töihin", tiedottajiksi, lehtien erikoistoimittajiksi tai sähköisellä puolella "asiapuolelle". Tuntemillani yleläisillä toimittajilla on hyvinkin kirjavaa koulutustaustaa, yksi on viittä vaille pappi, toinen teatteriohjaaja, kolmas musiikkipedagogi, neljännellä taustaa on vain kansanopiston medialinjan ja kokemuksen kautta... Yksi on käynyt Tampereen Yliopiston journalistilinjan -ja toimittaa nyt alueohjelmia yhdessä Radio Suomen maakuntatoimituksessa.

Tämä verkko on entisestään madaltanut yksittäisen ihmisen mahdollisuuksia päästä median kanssa tekemisiin, mikä sinällään on positiivinen asia.

moxu kirjoitti:Toimittajaksi voi periaatteessa ryhtyä kuka tahansa, joka tuntee alaa kohtaan kutsumusta. Ei siihen ole suoranaisia koulutusvaatimuksia.

Ilmeisesti näin on. Ainakin siltä turhan usein kuulostaa.

Onko olemassa jotain erityistä toimittajan tutkintoa?

On, taitaa itse asiassa olla useampiakin: erinäköisistä kansankorkeakouluista ja yliopistoista.

VeHy kirjoitti:Onko olemassa jotain erityistä toimittajan tutkintoa?

Ennen oli myös Tampereen yliopiston - toivottavasti menee oikein - opetusjaoksessa joitakin ammatillisia ohjelmia, joista eräs valmisti toimittajaksi. Saattoi tuolloin olla ainoa varsinaisesti ammatillinen toimittajakoulutus.

Nykyään opiskellaan ainakin eteläsuomalaisissa yliopistoissa "viestinnän" tai "journalistiikan" nimissä asioita, joita toimittajien on hallittava. Kyse on hyvin yleisistä viestintään johdattavista opinnoista. Suomessa on pienet "markkinat" eikä täällä ole kummoista ammatillista erikoistumista siten, että esim. journalistiikan opintoihin sidottaisiin poliittisen historian ja politologian opintoja, jotta henkilö valmistuisi poliittiseksi toimittajaksi. Erikoistumattomuus näkyy helposti tietämättömyytenä ja epäkriittisyytenä jopa maan valtamedioissa, ei yksin köyhissä pienlehdissä.

moxu kirjoitti:Toimittajaksi voi periaatteessa ryhtyä kuka tahansa, joka tuntee alaa kohtaan kutsumusta. Ei siihen ole suoranaisia koulutusvaatimuksia.

Tavallaan totta tuo, ei liene mitään yhtä valttikoulutusta, jolla pyyhkäistä muiden ohi valintatilanteessa. "Alalle soveltuva koulutus" on usein nähty fraasi, ja yleissivistys ja hyvä Suomen kielen taito kai niitä yleensä lueteltuja ominaisuuksia.

Kun aloitin Tiedotusopin opinnot Tampereen yliopistossa syksyllä 1988, professori torui vuosikurssiamme pöljiksi, kun olimme tulleet tiedotusoppia pääaineenanne lukemaan. Että olisitte nyt opiskelleet jonkin erikoisalueen substanssia mieluummin ja joukkoviestintää vaikka sivuaineena. Kiva aloitus. Kohotti tunnelmaa.

Radiotoimittajalta odotetaan tietenkin vahvan journalistisen osaamisen lisäksi tarinankerronnan taitoa sekä teknis-taiteellisia käsityöläistaitoja, jotka puolestaan edellyttävät tietoteknistä osaamista, koska työkalut ovat atk-pohjaisia.

Millaisia vaatimuksia mihinkin tehtäviin asetetaan, voi seurailla täältä avoimia työpaikkoja - listalta (tätä kirjoittaessa avoimia paikkoja ei ole) http://careers.fi/yle/careers.cgi?careers_language=fin

Oikeastaan oli tarkoitukseni kysyä, onko jossain sellainen koulu tai opisto, joka antaa kouraan todistuksen, jossa lukee, että nyt sitä ollaan sitten ihan oikea toimittaja.

Its olen saanut kouraan sellaisen paperin, jossa lukee, että nyt olen tästä lähtien insinööri eikä sellaista nimitystä muut kuin tutkinnon suorittaneet saa käyttää. Samalla tavalla minulla on merisotakoulusta saatu reservin upseerin todistus ja saan leuhkia olevani luutnantti mutta niitä virkatovereita taitaa löytyä myös Pelastusarmeijasta.

Radio on ilman muuta tulevaisuuden media, mutta juuri nyt elämme kotimaisen radiohistoriamme vaikeinta vaihetta, koska "kilpailun" kautta suurin osa asemista kuulostavat samanlaiselta (tekoletkeät juontajat, köyhät soittolistat, urheilu, menetetyt asemaprofiilit). Vaatii todella työtä ja jatkuvaa kanavanvaihtoa, että esimerkiksi minunlaisen radiokuuntelijan (vaatimaton) vaatimustaso tulee tyydytetyksi. Puhun tässä itä-suomen radiotarjonnasta.

Luulen, että tämän muutaman vuoden pohjakosketuksen jälkeen ei ole olemassa muuta vaihtoehtoa kuin parempaan laatuun (selkeä kavananjako). Minun "pelastukseni" ovat ykkönen, fsr, nettiradioasemat ja joskus (hyvin harvoin enää) radio suomi. Nova edustaa minulle ehdotonta pohjasakkaa; harmi kuitenkin, että sen malli näyttää vaikuttaneen myös yleisradioon.

Iikka kirjoitti:

"Ongelma on siinä (kuten Jesper totesi), ettei kanavajako toimi. Eri asemien profiilit ovat enää muistoja vain ja kaikki asemat (paitsi ykkönen) muistuttavat toisiaan (YleQ ei kuulu itä-suomessa). Olisi todella mukavaa, jos olisi yhtä selkeä kanavajako kuten vaikkapa Ruotsissa tai Venäjällä".

Kun Ylellä on krooninen rahapula, on melkoista tuhlausta, ettei valtakunnallista Yle X:ää ja digitaalista, osassa maata myös analogisesti kuuluvaa Yle Q:ta yhdistetä yhdeksi ja samaksi nuoriso- ja nuorten aikuisten kanavaksi (mikään ei tietenkään estä vanhempaakaan väkeä kuuntelemasta visioimaani kanavaa). Siitä puhumattakaan, että ylläpidetään aamukuudesta iltakuuteen paikallisia kissanristiäisiä selostavia maakunnallisia radiotoimituksia.

Olen Iikan kanssa täysin samaa mieltä siitä, että Suomeen tarvitaan Ruotsin mallin mukainen selkeä kanavajako - puheohjelmien kanava, muihin musiikinlajeihin kuin populäärimusiikkiin keskittynyt kanava, yhdistetty analoginen X ja Q sekä koko kansan radio Suomi, josta kuulee iskelmää, humppaa ja tangoa.

Voisin tulla toimeen ilman televisiota. Radio on minulle elinehto. Kuuntelen mahdollisuuksien mukaan yle yhden (jota voinee pitää eräänlaisena torjuntavoittona) toimitettuja puhe- ja musiikkiohjelmia keskittyneesti, en taustahälynä. Lienen siis H.Peltosen pari viikkoa sitten Juha Kulmasen ohjelmassa väheksymiä radion kuuntelijoita, joille kuuntelu ei ole lähetysvirran passiivista kuulemista.

Jos englanninkielisen keskustelun kuunteleminen sujuu, ks.

The Diane Rehm Show: Future of Radio: "More than two hundred million Americans listen to radio, but listening habits are changing. We'll talk about trends in commercial radio and how online, satellite, high definition, and podcasting may be re-shaping the industry."

http://www.wamu.org/programs/dr/05/04/12.php

Keskustelussa paljon samaa kuin aiemmin puhutussa Kulmasen julkinen sana - ohjelmassa siitä, mikä tekee radiosta mediana ylivoimaisen ja millaisia ovat tulevaisuuden haasteet. Lähetykseen osallistui puhelinhaastattelussa myös JD Lasica (*, jolta on ilmestymässä kirja viihdeteollisuuden pyristelystä digitaalisen tulevaisuuden uhkakuvien kanssa (Darknet - Hollywood's War Against the Digital Generation).

*) http://www.darknet.com/2005/04/podcasting_and_.html

Radion digitaalisista tulevaisuudennäkymistä ks. myös TK-lehti: Kilpajuoksu kuluttajan taskuun kiihtyy / Radion reviirille on tungosta http://www.yle.fi/tekniikka/tklehti/rad ... ngosta.htm sekä X-Stage: Sinustako äänibloggari http://x-stage.yle.fi/node/1332

Tuija Aalto kirjoitti:Jos englanninkielisen keskustelun kuunteleminen sujuu, ks. The Diane Rehm Show: Future of Radio: "More than two hundred million Americans listen to radio, but listening habits are changing. We'll talk about trends in commercial radio and how online, satellite, high definition, and podcasting may be re-shaping the industry."

Huolestuttavaa, että Yle ja sen toimittajat niin paljon tuijottavat siihen mitkä ovat usa:n trendejä...Pitäisikö jenkkiformaatteja jo tuoda radionkin puolelle? By the way, meillä näytetään kuvaradiossa jo niin paljon englanninkielistä tavaraa (sontaa), että "englanninkielisen keskustelun kuunteleminen" sujuu jo keneltä tahansa.

Miksei seurata esimerkiksi miten Ruotsissa on tehty radiorintamalla?
Myös paljon parjatulla Venäjällä on erittäin toimiva kanavajako: Nostalgia, Melodia, Retro, Chanson, Europa Plus, Classic, Majak......
Radiokuuntelijana ei ole enää ollut lottovoittoa syntyä Suomessa. Suurin osa asemista soittaa samanlaisia soittolistoja ja Yle tulee perässä.

Yle suuntasi katseen tulevaisuuteen taainnoisen Suuren Radio Uudistuksen yhteydessä. Sen seurauksena esim. Ykköseltä kuuluu nykyisin paljon iskelmää ja viihdemusiikkia, miksi? Onko tämä sitä Novattamista eli Radio Novaistumista? Tätä myyräntyötä on tehty pikkuhiljaa hilaamalla Radio Suomesta iskelmä- ja viihemusiikin ohjelmia Ykköselle. Miksi niitä ei voinut pitää siellä?


Mielestäni Yleisradidion radiokanavat eivät ole tulevaisuuden media. Ne sotkeutuvat omaan tyhmyyteensä aika nopeasti.

Itse olen siirtynyt kuuntelemaan hyvää musiikkia maailmalla kuuluvista nettiradioista. Ylen kuuntelu on jäänyt vähemmälle.

Onko tulevaisuus se, että Ykköseltä kuuluu vain karvan verran klassista pitkien puheohjelmien ja kevyen musiikin välissä?

Ja RadioSuomelle on siirtynyt entisen Mafian metelimusiikkia. Mitä helvetin järkeä on lähettää sitä bluesia joka jumalan maanantai-ilta juuri silloin kun haluaisin kunnella jotain OMASTA mielestäni sivistyneempää. Mikä tehtävä on jäänyt YleX:lle kun huomioidaan vielä se, että ruotsinkieliset kuuntelevat samaa tavaraa Extremiltä. Lisäksi Radio Sputnik on suosittu myös muiden kuin venäjänkielisten keskuudessa.

Ja tämän päivän lehdessä kerrottiin, että pääkaupunkiseudulla aloittaa taas uusi radioasema, ohjelmana tietenkin (näennäis)uutisia ja popmusiikkia. Ja peräti kahdella taajuudella. Varmaankin tällekin tulijalla on tarvetta.

Iikka, en torppaisi Tuijan vinkkiä kuunnella Diane Rehm Show'ta. Sieltä voi nousta esiin tärkeitä huomioita.

Noissa NPR:n ("National Public Radio") keskusteluohjelmissa on yleensä asialliset keskustelijat, joilla on ajateltua sanottavaa. Laadun tae: kaupallisen teeveen hekoheko-ohjelmat (Mad-TV, Jay Lenon tyyppiset host-vetoiset älämölöt) pelleilevät mielellään NPR:n kustannuksella. On mukamas niiiin tylsää ja pitkäveteistä...

MustaVariksen ja VeHyn mainitsema aineksen salavihkainen liu'uttaminen kanavalta toiselle (metallia RadioSuomeen, iskelmää Yle 1:een) on tympivää. Ylestä pitäisi nyt (digihölmöilyn jälkeen) löytyä päättäväisyyttä ajaa YLE R1-4 -systeemi koko maan kattavaksi: lasten- ja nuorisokanava; koko kansan peruskanava; asia-/puheohjelmat; korkeakulttuuri (muutakin kuin taidemusiikkia). Missäs se uusi johtaja piilottelee? Olis aika tehrä jotain!

(En tehnyt sisällöllisiä muutoksia, korjasin vain katkenneen rivin. -KM)

Jos demarien mandaatilla toimivalla Ylen uudella johtajalla on todellista halua uudistaa radio koko maan kattavaksi R1-R4 -järjestelmäksi, taitaisi pahimmaksi kannoksi kaskessa nousta nykyinen kepun mandaatilla toimiva umpikepulainen radiojohto, joka kuvitteli tekevänsä vuosisadan radiouudistuksen novattamalla radio Suomea, suomettamalla ylen ykköstä ja latistamalla mafian kaupallisia nuorisokanavia apinoivaksi soittolistaäänirasiaksi.