YLE Radio 1

En ymmärrä miksi sellaiset säveltäjät tulisi nähdä suomen itsenäisyyden ja vapauden symboleina jotka osoittautuivat musiikillisessa hiljaisuudessaan tavallaan musiikillisiksi käpykaartilaisiksi säveltämättä toisen maailmansodan ja suomen erillisodan aikana tai sen jälkeen lainkaan teoksia jotka olisivat heijastelleet ja kohottaneet kansallistunnetta, isänmaallista henkeä tai taistelumoraalia kansakunnan kohtalonhetkillä, mutta kuitenkin saaden nauttia valtion taiteilijaeläkettä kun useat ansaitsemattomasti unhohdetut säveltäjäsankarimme taistelivat paitsi vertauskuvallisesti musiikissaan myös oman henkensä kaupalla urhoollisina rintamamiehinä etulinjan joukoissa vihollisen tylkkituli alituisena seuralaisenaan joskus jopa omaa musiikkiaan radiosta samanaikaisesti kuunnellen kuten klauri saikkola kuvia karjalasta. ja sotakokemusten innoittaessa säveltämään hehkuvan isänmaallisia teoksia jotka me olemme hyljänneet. nämä sankarit toivat toiminnallaan suomelle itsenäisyyden ja vapauden josta heitä on ikuisesti kiittäminen.

Mikki se vetelee omaa linjaansa kaikessa rauhassa eikä anna ympärillä riehuvan jääviystaistelun sitä millään tavalla häiritä. Kaipaisin kuitenkin muitakin nimiä kuin tuo Saikkola, joka on minulle tuiki tuntematon.

Jokainen "erillissotia" käyvä saakin pyöriä omissa nurkissaan.

VeHy kirjoitti:Mikki se vetelee omaa linjaansa kaikessa rauhassa eikä anna ympärillä riehuvan jääviystaistelun sitä millään tavalla häiritä. Kaipaisin kuitenkin muitakin nimiä kuin tuo Saikkola, joka on minulle tuiki tuntematon.

Vastauksia: 0 Lukukertoja: 2TEKSTIKOKO: Viestien esitystapa:

kuulunkin vakaymyksellisesti ja kiihkopatrioottisesti säveltaiteemme puolesta peistä taittavien entusiastien joukkoon jonka palavana intohimona on emoiirisen havainnon myötä merkittäviksi tiedoittujen sävelteosten tuominen historian hämäristä kaupallisia intressejä ja etuja uhmaten päivänvaloon perustumattaq millään tavoin mediaseksuttyyteen ja julkisuushakuisuuteen vaan puhtaasti musiikillisiin ja taiteellisiin arvoihin. jos teos saa keuhkoistani ilmat pihalla emotionaalisen sisältölnsä ja panoksensa voimalla ja sydämeni halkeamaan kipua tuottavasta kauneudesta kuuluu teos korkeimman laatu-ja arvoluokituksen mukaiseem kategoriaan säveltäjän nimen tunnettavuusasteesta riippumatta.


minä kaipaisin satojen muidenkin sinfonioita, oopperoita ja muuta musiikkia levytettynä, mutta levytetyn musiikin historian ammottavasta aukosta johtuen von törneekin saa ratsastaa von töbelni tavoin aukkoja katsellen kirjastojen ja musiikkiliikkeiden levyhyllystöjen välissä. hänen musiikkiaan kun ei yksinkertaisesti löydy sieltä vaikka arvovaltainen professoritason raati on luokitellut hänetkin suomen tärkeimpien säveltäjien kunnianarvoisaan seuraan.

suomen säveltaiteen tila tuntuu olevan kakkasontatunkiota muistuttava keltanokkakompositööriamatöörien temmellyskenttä josta kaikki vanhat ja tärkeät jalot arvot on kuopattu ja hyljätty lopullisesti. saman voisi tehdä maalaustaiteen kultakauden teoksille ja pyyhkäistä ne abstraktin wannabenykytaiteen tieltä roskalaatikkoon halpaa taidetta keräilevien halukkaiden ulottuville.

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Jokainen "erillissotia" käyvä saakin pyöriä omissa nurkissaan.

Kirjoitetun ja levytetyn säveltaiteen historian välillä on huomattava ristiriita mikäli olet koskaan perehtynyt viimeisimpään musiikitieteellisten tutkimusten ja julksaisujen käsittämän tiedon mukaiseen akateemiseen kirjallisuuteen.kannattaisi käydä kirjastossa lainaamassa professori salmenhaaran ja muutaman muun julkaisema suomen säveltäjät hakuteos, jossa esitellään hämmästyttävä määrä tärkeimpiin kuuluvia säveltäjiä maamme historiassa tulindbergin päivistä lähtien.

vaikkakaan en allekirjoita vapaapulsatiivisten sinfonioiden lukumäärän epävirallista maailmananeenätystä hallussaan pitävän kaltaisten hypertuotteliaiden sävelsampojen kategorioimista suurimpien joukkoon. virallista sinfonioiden lukumäärän syomen ennätystä kantaa erik fordell, 44 sinfoniallaan ainoalaatuisena saavutuksena maamme musiikisin historiassa.

pappanikin oli vain hämeen piirin 6 kilometrin maastojouksumestari hämeenlinnan tarmon jäsenvälisten, valkeakosken hakan seurojen välistenja ilmavoimien 800 mestaruuksien v. 1945 mäkrätjärveltä, ohella. vaikka lähisukulaiseni omaavat minua taiteellisempia kykyjä vähän kauempaakin myös saksofoninsoitossa ja oopperalaulussa kuuluisuuksiakin.

mutta se taas johtuu siitä, että yliopistotasoinen säveltaiteen historiankirjoitus ja tutkimukset sekä levyteollisuuden edustamat kaupalliset intressit eivät kohtaa toisiaan edes kirjastojen levystössä päätellen sen sisältämästä valtaisasta aukosta säveltaiteemme historiassa useista hyllymetreistä huolimatta suomalaista musiikkia, joka on keskittynyt vaatimattomasti vain sibeä, ja paria muuta orpoa säveltäjää lukuunottamatta vain nykypäivän mediasekskäimpien säveltäjien ympärille joiden musiikki on tyhjäöä ja onttoa retoriikkaa täynnä.

Kun eräät toiset kuulut säveltäjämme lämmittelivät kotipirtissään takkatulen äärellä sikaria poltellen maukkaan kokatun ruoan antimista nautiskellen talvi-jajatkosodan tiimellyksessä talonsa suojissa turvassa kotona viettivät hänen kollegansa talvipakkasessa sormet kohmelossa kaukana kotoa itärintaman juoiksuhaudoissa jatkuvaa hermojarepivää eloonjäämistaistelua ja asemasotaa vihollisen tähtäimessä ilman mitään tietoa tulevaisuudesta ja sieltä palattuaan kirjoittivat sinfonioita ja orkesterirunoelmia suuren isänmaallisen sodan muistoksi kun sibe ei kirjoittanut riviäkään. melartinilta tunnemme patrian ja siikajoen kaltaiset valtaisat orkesterifreskot itsenäistymisen vuosikymmeneltä mutta lukem,attomat muut kuten fougstedt uhmaaja sinfoninen preludi, pylkkänen kulervon sotaan lähtö ja saikkola traaginen sinfonia ja raitio ym kohoittivat mielialaa niin kotirintamalla kuin taistelujen ytimessäkin.

Minun virheeni. Mitäs tartuin "erillissotaan".

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Minun virheeni. Mitäs tartuin "erillissotaan".

Herää vain kysymys olivatko niin kutsutun unohdetun tai muiden säveltäjäsukupolvien taloudelliset ja henkilökohtaiset sekä yhteiskunnan uhraukset kaikkine apurahoineen turhia kun jälkipolvet ovat tyystin näyttäneet unohtaneen heidän taiteelliset saavutuksensa ja kaiken vaivannäön säveltäjän ammattiin opiskellessaan, opintoaikanaan puutetta ja nälkääkin nähden kun muutama nykypäivän säveltäjä on päässyt nauttimaan kaikista taloudellisista etuuksista ja työnsä hedelmistä koko tuotantonsa käsittävien levytystenkin muodossa vaikka laadullisesti mitä musiikin emotionaaliseen rikkauteen tulee tuskin edustaa säveltaiteemme taiteellisesti laadukkainta osaa sen valtavasta julkisuus-jataloudellisesta arvosta huolimatta.

kunnia sotiemme sankareille

Voisitteko olla toitottamatta tuota kulunutta mantraa.
Nuo ovat vain sanoja, joita veteraaneille on tarjottu sotien päättymisestä asti.

"Kunnia sotiemme veteraaneille" ovat vain retorisia tyhjiä sanoja.

Te, tuon mantran jauhajat olette noilla sanoilla saattaneet suurimman osan veteraaneista hautaan, eivätkä he ehtineet
saamaan mainitsemaanne kunniaa.
Veteraaneja on jäljellä vain vähän enää. Ette te heillekään verbaalisen kunnian lisäksi muuta tarjoa. HÄVETKÄÄ!

Kun viimeinenkin veteraani kuolee, te jaatte veteraanijärjestöjen suunnattoman omaisuuden itsellenne kunniaksi.

kun täällä ei juuri kukaan tunnu kulttuurista ja korkeataiteesta ja musiikista ymmärtävän mitään siksi venäjän ja neuvostoliiton valta tässäkin asiassa on tosiasia kun suomalaisten virallinen kanta on polvistua ja nöyrästi myöntää neuvostoliiton kulttuurin suvereenisuuden suomalaisten saavutuksiin nähden epämusikaalisina poliitikkoina ja poppia kuuntelevia kapellimestareina joiden musiikinymmäerrys on rajoittunutta vain rahan ansaitsemiseen.

neuvostoliiton leipä ei kelvannut jatkosodassa kun sitä juoksuhaudasta rintamamiehillemme tarjottiin mutta nyt suomi on luovutettu neuvostoliitolle säveltaiteessa ja heidän musiikkinsa on putsannut koko pöydän ja vallannut kaikki konserttisalit kun stalinin armeija ei siihen pystynyt vastarinnan takia vaikka nyt suomi on antautunut venäjälle.

kun minä edustan vähemmistöä ja vastarintaliikettä suomi finlandia in music for ever eikä stravinskyt kiinnosta vähääkään.siinä jäätävää musiikkia sille jolle musiikki on tunnetta eikä vain säveliä. virallinen suomi on hävinnyt mutta minun suomimusiikkini voittanut ylpeänä tunnustaen vapautemme ja itsenäisyytemme musiikissa kiitos aseveljille omistetuista sinfonioista karjalainen jolla pyrkimys polyfoniaan peittää romanttista yleisilmettä kun 2. sävelkieli uudistui selvästi,saikkolan traaginen pateettisine molliteemoineen kiitos tuukkanen merellisen impressiomnistisesta hurmiosta jolle stravinsky ei ole mitään,kiitos melartin kiitos pojat meillä on oma elinvoimainen säveltaideperintömme joka ei kumarra länteen eilkä itään,

vasta eilen huohotin aivan hengätyneenä valtavassa tunnetilassa melartinin elementtisinfoniaa kuunnellessa ja prokovjevin numero 1 klassinen oli aivan hupaisaa kevyttä nypläystä ja viihdettä rokokootyylisenä pastissina ilman mitään voimaa nenäkästä ironiaa uusklassisesti.

humalainen kirjoitti:vasta eilen huohotin aivan hengätyneenä valtavassa tunnetilassa melartinin elementtisinfoniaa kuunnellessa ja prokovjevin numero 1 klassinen oli aivan hupaisaa kevyttä nypläystä ja viihdettä rokokootyylisenä pastissina ilman mitään voimaa nenäkästä ironiaa uusklassisesti.

Sinulla on tämä ärsyttävä tapa vertailla tai oikeastaan halveerata toisia ja kohottaa suorastaan taivaaseen jotkut muut. Anna Prokofjevin olla mitä se on (eikö muka ollut suuri säveltäjä...), olkoon myös Tuukkanen ja Saikkola - ehkäpä heilläkin on heikkoutensa ja heikommat hetkensä.

humalainen kirjoitti:Kun eräät toiset kuulut säveltäjämme lämmittelivät kotipirtissään takkatulen äärellä sikaria poltellen maukkaan kokatun ruoan antimista nautiskellen talvi-jajatkosodan tiimellyksessä talonsa suojissa turvassa kotona...

Ja siksikö Sibelius ei voisi olla suuri säveltäjä - ei joutunut rintamalle. Tekisi mieli sanoa että "voi pyhä yksinkertaisuus", mutta jätämpä nyt kuitenkin sanomatta...

humalainen kirjoitti:Kun eräät toiset kuulut säveltäjämme lämmittelivät kotipirtissään takkatulen äärellä sikaria poltellen maukkaan kokatun ruoan antimista nautiskellen talvi-jajatkosodan tiimellyksessä talonsa suojissa turvassa kotona...

Sibelius oli talvisodan aikaan 75-vuotias. Ei missään maailmassa sen ikäisiä ukkoja enää rintamalle ole viety.

punoja kirjoitti:

humalainen kirjoitti:vasta eilen huohotin aivan hengätyneenä valtavassa tunnetilassa melartinin elementtisinfoniaa kuunnellessa ja prokovjevin numero 1 klassinen oli aivan hupaisaa kevyttä nypläystä ja viihdettä rokokootyylisenä pastissina ilman mitään voimaa nenäkästä ironiaa uusklassisesti.

Sinulla on tämä ärsyttävä tapa vertailla tai oikeastaan halveerata toisia ja kohottaa suorastaan taivaaseen jotkut muut. Anna Prokofjevin olla mitä se on (eikö muka ollut suuri säveltäjä...), olkoon myös Tuukkanen ja Saikkola - ehkäpä heilläkin on heikkoutensa ja heikommat hetkensä.

tietääkseni boulezin taktiikkana tai strategiana tunnettu tyyli nostaa aliarvostettuja säveltäjiä esille unohduksen yöstä samalla vähätellen hänen mielestään suhteessa ylikorostuneen maineen saavuttaneisiin nähden.

musiikkitietokirjoja lukeneena tiedät varsin hyvin ettei melartinia ole noteerattu niissä yleensä lainkaan teosten levytysten heikon saatavuudenkin takia, kun prokofjev hallitsi mestarillisesti riitasointuisen tyylin tai oli niitä tärkeitä säveltäjiä jolloin prokofjevista tulee gouldilla tärkeän synönyymi kirjoittaessaan musiikista neuvostoliitosta mutta suomesta kääntäjäkaksikko on tuonut esille vain sibeliuksen pianomusiikkkia käsittelevän artikkelin ja gould näkee siinäkin hyveitä jotka puuttuvat muusta romanttisesta myös kunnianhimoltaan olohuoneen piiriin rajoittuvasta karaktäärikappaleista hän kun ei viljele oktaavikaksinnuksia.


mutta pointtini on nyt kuitenkin se että we have our own music and you have yours. valitettavasti shostakovitsin ja edellä mainitun säveltäjän jotka kärsivät stalinin vainoista konsertti ylestä menee nyt sivu suun. uusklassismia riittää muutenkin tarpeeksi sillä useat suomalaisetkin ovat sitä tyylinä viljelleet, saikkola, marttinen, kokkonen, ranta, klami, sallinen, ja muut sankarimme, joiden musiikkia soitetaan kovin niukasti täällä kotoisella kamaralla saati että joku rso lähtisi esittämään sitä moskovaan tai pietariin. siis ymmärrätkö yskän. vain minä olen niitä aniharvoja jotka sydämestäni ja sielustani puolustan reperoaarisrta ulos potkittujen nerojemme ikihanaa taidetta, jouita harvoin jos koskaan enää missään kuulee tuotannon valtavuudesta huolimatta enkä antaudu trendien vietäväksi koska minua tällainen propagandistinen taide ei liikuta eikä kosketa.

todekllakin nämä tunnetut jalustalle pysyvästi nostetut statussäveltäjät jättävät minut useimmin kylmemmäksi ja välinpitämättömämmäksi kuin suomalaisten historiattomien sydämestään musiikkia säveltävien kollegoiden taide. taide on jumalasta sanoi leiviskä joka merkitsee sitä ettei sitä voida tajuta vain aistitietoon rajoittuen. taiteilijan on kaivettava syvältä, taide ei saa olla pelkkää käsityötä vaan sen on sisällyttävä elämäään ja elämän taiteeseen.

punoja kirjoitti:

humalainen kirjoitti:Kun eräät toiset kuulut säveltäjämme lämmittelivät kotipirtissään takkatulen äärellä sikaria poltellen maukkaan kokatun ruoan antimista nautiskellen talvi-jajatkosodan tiimellyksessä talonsa suojissa turvassa kotona...

Ja siksikö Sibelius ei voisi olla suuri säveltäjä - ei joutunut rintamalle. Tekisi mieli sanoa että "voi pyhä yksinkertaisuus", mutta jätämpä nyt kuitenkin sanomatta...

siksikö muiden tuotantoa pitäisi vähätellä ja karttaa kuin ruttoa että mozart oli musiikin historian kenties suurin nero. siksikö meidän oma musiikkikulttuurimme pitäisi kärsiä siitä eikä sallia sen kukoistusta. oloen niin kystä kyllin ja kurkkuani myöten täynnä sibaa että kuuntelen kohta vaikka heavyä ennemmin. mutta valitettavasti en voi sille mitään että siban kuuntelu on huonoin vaihtoehto tyydyttää emotionaalisten kokemusten tarpeitaan.

kaivaan sinfonioiltakin ennemmin romanttista suurta lauluteemaa joka etenee vuolaana virtana luonnonvoiman tavoin spontaanin pakottomaasti ja saumattomana jatkumona orgaanisesti kasvaen kuin sibeliuksen tavoin fragmenteiksi pilkottuja teema-aihelmien keinotekoista mosaiikkia joniomaiseksi muodostelmaksi tietoisen mielivaltaisesti järjestettynä rakenteena..

siban brahmsia mieluimmin kuin tsaikovaskia tyyliltään muistuttava 2. sinf 1. osa on hyvä esimerkki kuinka kuivaksi musiikki voi muuttua sibeliaanisessa laboratoriossa, sellaista runollisen laulullista romanttisen hurmiollista orkesterisatsia aistillisissa harmonioissaan tsaikovski ja schumann tyylivaikutteista soittimellista lyriikkaa joka on kuin yhtä pitkää laulua krohnin sinfonia breviksen 1. osassa ei siba koskaan tavoittanut eikä halunnutkaan.hyvä säveltäjä osaa laulaa instrumentillaan kuin schubert.