YLE Radio 1

Peitelläkseen kahden Ylen leipiin töitä tehneen urheilutoimittajan ja selostajan täydellistä kömmähdystä Suomen puolivälierävastusta leivottaessa - nämä kun erehtyivät jo varmuudella julistamaan Suomen tulevaksi vastustajaksi Slovakiaa ennen aikoja - "unohti" Helsingin sanomat sopivasti ohjelmatiedoistaan koko ottelun olemassaolon ja Ylen ohjelmapäivystys sai varmasti satojen kiukkuisten soittajien vihat niskaansa tästä laiminlyönnistään taikka sormi suussa-tietämättömyydestään. Eikö totta?

Jes, salaliittoteorioita on aina hieno lukea!

Kyllä tuolla logiikalla varmaan Kennedyn murhastakin selviäisi vihdoinkin se lopullinen totuus.

Jii kirjoitti:Jes, salaliittoteorioita on aina hieno lukea!

Kyllä tuolla logiikalla varmaan Kennedyn murhastakin selviäisi vihdoinkin se lopullinen totuus.

Totta puhuakseni olen ollut huomaavinani saman jonkinlaiseen salaliittoteoriaan viittaavan ilmiön tarkoituksellisen virheellisine tai puutteellisina tiedotteineen myös ylen musiikkiohjelmistoja julkaisevan Hesarin vastaavalla radio-ja televisio-sivun ohjelmapalstalla.

Salaliitoista: Olof Palme murhasi Kennedyn ja kun ei enää kestänyt syyllisyyden taakkaa niin ampui itsensä.

En näe tarpeelliseksi uuden ketjun aloittamista, joten otan naftaliinista tämän lyhyeksi jääneen Ohjelmapolitiikka-ketjun:

Minua häiritsee uusintojen paljous Ylen TV-kanavilla. Kesällä odottelimme, että syksyllä alkaisivat näkyä vanhojen tuttujen sarjojen uudet jaksot. Samoin odottelimme jännittyneinä uusia sarjoja. Erityisesti viikonlopun ohjelmien tilanne kiinnosti ja tuntui tärkeältä, koska lauantai-illasta alkaen on mahdollista yksinomaan vetelehtiä. Viikolla jäävät yleensä uutisetkin katsomatta.

Vaan mitäpä lauantai-ilta on tarjonnut? Uusintoja kuten Tutkijan jaksot (Tutkija ei alun alkaenkaan ollut kovin hohdokas sarja). Frazierista veivataan uusintoja ties monettako kertaa. Myöhäisillassa pyörii Erikoisjoukkue uusintana. Kohokohta on tietenkin se, että iltafilminä nähtiin Austin Powers[/u] -uusinta. Kun tähän lisätään alkuillan katastrofisarja Monk (joku saattaa pitääkin, meille riitti ns. traileri) on tullut englantilaisen dekkarin tilalle, niin eipä ole tilanteessa kehumista. Kaupallisella puolella ei ennenkään ole ollut paljoa katsomista, joten mietityttää, onko TV-lupamaksun maksamisessa enää mitään mieltä. Avara luonto tulee melkoisen kalliiksi - mutta tuleehan siitä sentään uusinta heti sunnuntain varhaisaamuna. Anteeksi ironia.

Uusintalinja jatkuu siis sunnuntainakin. Ilta päättyy ainakin meidän vanhusperheen osalta Jane Tennisonin tutkimuksiin uusintasarjassa Epäilyksen polttopiste.

Ikävää narista tällä lailla Ylen ohjelmapolitiikasta, koska yleensä se on meidän osalta ollut oikein tyydyttävää. On tullut laadukkaita asia- ja viihdesarjoja, hyviä elokuvia, erinomaisia dokumentteja. Nykytilanne ei tyydytä alkuunkaan. 1990-luvulla nähtiin joitakin hyvin tehtyjä sarjoja, kuten englantilainen Paradise Club (toivottavasti tuo oli ko. veijarisarjan nimi), joista uusintoja ei ole näytetty. Sen sijaan Näkemiin vaan, muru näyttää menevän jo kolmatta tai neljättä kertaa. Ilmeisesti tämän sarjan ystävät ovat olleet aktiivisina? Saksalaisista sarjoista 1990-luvulla nähtiin hetkisen aikaa Berliiniin sijoitetut veijarihenkinen lakimiessarja (sarjan nimi taisi olla kyseisen juristin nimi) sekä poliisisarja, jossa keskeisenä hahmoja oli nuori, skotterilla ajeleva poliisipäällikkö - outoja asioita ihmispää mukanaan kantaakin, jos sarjasta ei muista kuin kaulaliinaansa hypistelevän nuoren skootteristi. Molemmat sarjat loppuivat kuin kanan lento. Korvautuivat kaiketi Vanhan ketun uusinnoilla...

Älkää käsittäkö väärin. Uusinnat ovat paikallaan, kun on kyse erinomaisesta sarjasta tai elokuvasta, tai hyvin suositusta sellaisesta (vaikkei hyvä olisikaan). On kuitenkin toinen asia, jos lauantai-illan "prime time" on uusintoja puolillaan.

Aikookohan Yle tehdä asiassa mitään vanhan hyvän asiantilan palauttamiseksi?

Ei ole montaakaan vuotta, kun viikon kiintoisimmat dokumentit (Silkkitie!) esitettiin sunnuntaina aamupäivisin. Ikävä kyllä se ei sopinut katsojakategorialle "nuoret aikuiset", kun eivät krapulaltaan olleet vastaanottokunnossa, sikäli kuin olivat hereillä. Nyt dokumentaarit ovat sunnuntai-iltapäivällä, nuorison high school -komedioiden ja vastaavien joukossa. Lauantai-ilta ei tietenkään kiinnosta em. katsojakategoriaa, koska ovat tuolloin krapulaansa hankkimassa. Ergo: viikonlopun TV-anti on yhtä tyhjän kanssa, kuten vanha kansa sanoo.

Eilen illalla ajelin mökiltä kotiinpäin ja radio auki autossa tietysti. Ykköseltä tuli Uuno Klami-sävelyyskilpailua ja siinä tilanteessa se ei huvittanut minua ollenkaan. RSuomesta tuli alkuun Kuntoiluiltaa ja sitten jokin Audiotalo, YleX:ltä Metalliliittoa, YleQ:lta ja Extremiltä jotain täysin samanlaista tänttäränttää, Vegasta ikävystyttävä klassinen konsertti. Ei mitään vaihtoehtoa näille, vanhan sävelradion hengessä. Käänsin Novalle, minäkin. Erityisesti korvaan sattui Audiotalon metallinen blues, lähes ikävystyttävintä musiikkia mitä tiedän, maneereissaan voittaa jopa saksalaisen liedin.

Mitä järkeä Ylen on lähettää lähes identtistä musiikkia samaan aikaan kolmelta kanavalta?

Minä vaadin taksiin sellaisia monipuolisia musiikkiohjelmia kuin esimerkiksi oli Musiikkia kolmannelle korvalle aikoinaan!

Ja Musiikki kaikkiruokaisille sekä Työmiehen tunti; ne myös takaisin!

Kannatan edellisiä kirjoittajia. Musiikkia kaikkiruokaisille ja kolmannelle korvalle olivat aikaa, jolloin äänilevykonsertin ei tarvinnut olla ennalta-arvattava. Nykymuodin mukaan kuuntelijan on osattava arvata, mitä seuraavaksi tulee. Yllätys on negatiivista, häiritsevää. Hyvin harmillinen kehityskulku.

Niin kovin harmillista, hyvin,
hyvin harmillista on tuommoinen.

Yle juhlii tämän viikon lauantaina 80-vuotista olemassaoloaan. Olematta pelkkä instituutio, toivottavasti. Mutta mitä tuo Yle sitten nykyään sisältää, noin "peukalonkysnisynopsis-määrittelyin", kanavakohtaisesti..?

Radiossa:
YleRadio1: Älyllistä sisältöä, ehkä joskus liikaakin
Radio Suomi: Uuskivaa novailua sään ja urheilun välissä
YleX: Kakaroille suunnattua ähkimistä, jonka väliin mahdollisesti piilotettua asiaa ei jaksa lähteä etsimään
YleQ: Järjellinen kakkoskanava lähtee pesuveden mukana
Radio Peili: Toivottavasti entistä monipuolisempaa asiasisältöä ja kannanottoja
Vega: Det ska hända så att nån del av radiolyssnaren är tvungna att byta hit om det inte finns nån individualisk musikradion på finska
Ex3m: Troligen nånting till yngre folk, men med tolkku

Telkkarissa:
TV1: Dokkareita, uutisia, Kotikatsomoa -ja varmaan jotain muutakin...
TV2: Pikkukakkonen, Patakakkonen, Tammerkosken sillalla ja lauantairavit...eli ei mitään uutta sitten -80-luvun alun
YleTeema: Olisi oikeasti kiinnostava, jopa motiivi tv:n hankkimiselle, mutta jos nyt kuitenkin annetaan olla...
FST: Mer än 6% av alla tv-tittarna inom Yles kanaler besöker här...betyder det nånting?

Kaikesta huolimatta: Riemukasta syntymäpäivää Ylelle ja toivotuksia entistä paremmista sisällöistä!!

Niin no onnentoivotukset, mutta saataneen sitten 9.9. jälkeen heti pois
se 80-vuotta tunnuspompula molemmista Ylen tv-kanavalta,
sillä tuotta hieman hankaluutta katsastaa millähän kanavalla ollaankaan...

Samalla voisi mainita, jotta uutislähetyksissä olisi käytännöllistä olla
heti aiheen vaihtuessa asiaotsikko selkeästi esillä, jotta tilannetta
olisi helpompi hahmottaa myös ilman tv-ääntä (kun on muuta kuunneltavaa samalla).
Mykistimen ts. äänensäädön kanssa tarkkailu vie toisinaan liikaa huomiota.

Sitten myös Ylen Teksti-tv:lle terveiset.
Tämä lyhytuutisten (3/3 tai useamman uutissivut) vaihtuvuus menee liian nopsaan.
Olisikin käytännöllisempää antaa olla sellaisia omalla sivullaan
tai sitten hitaammalla tempolla vaihdot.
Vertailuna selailin myös Nelosen ja MTVn sivuja aloituksesta taaksepäin.
Onneksi ei ole kännykkää, jolla kokeilla niitä roskasivuja.
Sillä selväähän on, jotta operaattorit ujuttaa siellä omiaan väliin...

Hella Wuolijoen jäähyväispuhe Ylen pääjohtajuudesta luopuessa oli kaivettu arkistosta. Olisi ehkä kannattanut jättää kaivamatta ja antaa historiallisen HW:n jäädä elämään vain näytelmätuotantonsa parhaissa paloissa sekä siinä kuuluisassa Tervetuloa aamukahville-ohjelmassa, jossa emäntä vasaralla särkee Lännen lokariksi luulemansa levyn...
Sillä onko paatoksellisempaa itsekehua tämän maan yleisradiossa kuultu toista?? Sodanjälkeinen ohjelmapolitiikka oli toki isolta osin Hella Wuolijoen aikaansaannosta, mutta olisi hän sentään voinut itse jättää tämän faktan kertomatta.

Huomaan puheenvuoroista, että jotkut Radio 1:n keskustelijat katsovat televisiotakin.

Radiosta Suomi kun voisi pyhittää edes minuutin ennen uutisia ilman kaikkialle tunkevaa äänimölyä - eikö voisi edes olla pelkkää ihmisääntä. Älämölö yrittää uutisten kautta saada jalansijaa täälläkin. Uutisotsikot vahvennetaan alkuun ja loppuun käsittämättömällä älämölöllä. Saako joku siitä vielä tekijänpalkkion? Häiritsee keskittymistä, estää kuuluvuutta. Hyi.

lasser kirjoitti:Niin no onnentoivotukset, mutta saataneen sitten 9.9. jälkeen heti pois se 80-vuotta tunnuspompula molemmista Ylen tv-kanavalta, sillä tuotta hieman hankaluutta katsastaa millähän kanavalla ollaankaan...

On se ruma ja hallitseva. Pilaa Kino Kaukossa juuri tulevaa ja tallettamaani "Koira" elokuvaa parhaansa mukaan.