YLE Radio 1

Oli tosiaan eilen hiljainen iltapäivä ja ilta, kun Václavin poismenoa mietittiin... kaikkea sitä vuosikymmenten tapahtumista, jonka keskellä hän oli ja ajoittain suorastaan yksi tapahtumisen ylläpitäjistä.

Nimitän esim. Milan Kunderaa Kunderaksi ja useimpia muitakin sukunimillään, mutta jostain syystä jo paljon ennen Wendeä päädyin (minäkin) puhumaan Václav Havelista pelkkänä Václavina. Epäkohteliasta, totta, etenkin silloin kun hän toimi presidenttinä. Ei ole tarkoitettu hänen vähättelemisekseen. Historia saa luvan tuomita hänet niin kirjailijana kuin poliitikkona ja valtiomiehenäkin. Meille hän on aina yksi keskeisiä 1900-l:n viimeisen neljänneksen tai kolmanneksen (keskieurooppalaisia) hahmoja.

Nyt siis saatu tiedoksi kahden entisen presidentin kuolleen, joista Kim oli vielä vallassa
ja Havel ollut vankeutensa jne. jälkeen...
Molemmissa maissa omanlaisensa kommunismi ollut käytäntönä.
Havelia kerrottu ns. uudistajana, mutta kokonaisuutena lienee ollut enempi tilanteen
hyödyntäjä, joka julkisuuden kautta nousi rakennemuutoksessa olleen valtion johtoon.
Nämä kommunistiset valtiot uudistuneet ja rakentuneet moneen suuntaan, mutta lienee
kaikissa se yhteinen piirre että niissä ollut harvainvalta - jota sitten uudistuksissa säilytetty.
Yleensä jatkossa valtaan päässeet sukulaiset ja / tai valtiokoneiston valvojat / turvallisuuspalvelu.

Neuvostoliittokin hajosi niin, että siellä entinen valtakoneisto Venäjällä jatkoi siitä mihin NL päättyi.
Helsinki-Kirjat julkaissut 2011; Jekaterinburg - Romanovien viimeiset päivät / Helen Rappaport
(Ekaterinburg. The Last Days of the Romanovs / xxx ? - kenties MMX siis vuonna 2010) /
Suomentanut Ruth Jakobson, josta kirjoittajan nettiosoite: http://www.helenrappaport.com

Em. kirja kertoo siitä mitä tiedetään ke 17.7.1918 murhatun entisen tsaari Nikolai II:n, puolisonsa
ja viiden lapsensa sekä muutamien läheistensä kanssa - josta yhä puuttuu osin kokonaisuudesta.
Murhaan osallistui noin kymmenen henkilöä sekä joitakin vielä avustamassa sen jälkien peittelyyn.
Murhaajista tiedetään nimeltä noin puolet - osa päättelyjen kautta ja joitakin vielä tietämättä.
Eräs murhaan osallistuneista oli "Pavel Medvedev", jonka kerrottu jääneen "v. 1919 valkoisten
vangiksi ja kuoli vankilassa lavantautiin".
Kirjaan ei oltu selvennetty nimen yhteyttä Venäjän nykyiseen presidentti Medvedeviin, mutta jostain
muistelen kirjoitetun, että kenties olisi jotain kautta näillä kahdella samannimisellä sukulaisuuskin...
Murhan tapahtumapaikan rakennus purettiin vuonna 1977 Leonid Breznevin politbyroon päätöksellä,
ja sen toteutti Venäjän edellinen presidentti Boris Jeltsin ollessaan silloin vielä alueella puolueen
paikallisjohtajana. vuoden 2003 jälkeen sille paikalle on rakennettuna muistikirkko jne. haudoille.
Seuraavan Venäjän presidentin Jeltsin valitsi (valittiin) kansanäänestyksen kautta suosikistaan,
joka nykyinen pääministeri Putin tullee ehdolle jälleen ensi vuonna presidentiksi...
Putin siis oli valikoitunut entisen Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun kautta edelleen.

arvieno kirjoitti:Mitä Kim Jong Il on tehnyt ansaitakseen maininnan yhtään mistään,...

Jos jotain täytyy mainita, niin olihan hän aloittamatta uutta sotaa, mahdollisesti ydinasein. Ja kurjistihan hän omaa kansaansakin nälkäkuoleman partaalle, useaan otteeseen. Itse kyllä söi tuontihummereita.

arvieno kirjoitti:Jessus sentään. Mitä Kim Jong Il on tehnyt ansaitakseen maininnan yhtään mistään, ollut sotilasdiktatuurin keulakuva isänsä jälkeen. Kaikenlaisia puujumalia sitä täälläkin kumarrellaan...

Tämä kyseinen Kim seuraa niiden diktaattorien sarjaa, jotka aiheuttivat maissaan suuren nälänhädän. Miten menikään niin että näin kävi Stalinin ja Maon kohdalla ainakin. Luulivatko he tietävänsä maataloudesta enemmän kuin viljelijät vai oliko joku tärkeä ihmissarka poistettu liian aikaisin töitään tekemästä. Tässä nyt yksi näkökohta kuitenkin. Kambodzan entinen johtaja kuuluisi tähän sakkiin myös kuin luontojaan. Hänen muuttumisensa munkista julmuriksi taisi saada melkoista pontta ainakin yhden suurvallan politiikastasta.

Václav Havelin kuolemaa ei tarvitse pakosta kadulla itkeä. Jollain tavoin haikea olo tulee luonnostaan. Miten vähän aikaa onkaan erilaisista diktatuureista ja sotilasjuntista täällä Euroopassa. Onneksi on ollut Havelin kaltaisia ihmisiä joukossa. Jotain vastaavaa kaipaisi nyt Pohjois-Koreaankin, mutta ehkä on parempi, että siellä ollaan hiljaa vielä hetki ettei synny mitään vakavampaa pelkästä uhosta.

Säveltäjä ja musiikkituottaja Kari Litmanen (1957-2012) kuoli loppiaisena kotonaan Imatralla. Litmasen tunnetuimmat sävellykset ovat André, Seine ja Jaksaa vanhakin tanssia. Litmasen levytettyjen sävellysten ja sovitusten määrä lähestyi tuhatta kappaletta. Suomalaisen lava- ja tanssiravintolakulttuurille Litmasen merkitys on ollut huomattava.
Mainittu André taisi olla perinteisen "Suomi-filmi-pornolaulun" viimeinen lipunkantaja. Siinähän lausetta "Hän riisui mua katseellaan jota hieman pakoilin" seurasi aitoa heinäkasasta taivasta kohti käännettyjen kameroiden ideologiaa seurannut "kaukana laaksoissa linnat henkii mennyttä aikaa" -eli suomeksi Marita Taavitsainen ja André ryhtyivät suoraan toimintaan heti kun niiden kahden muun rypäleenpoimijan silmä vältti.

Yle Radio 1:n ohjelmaprofiilin pysyviin ja pidettyihin toimijoihin jo neljänkymmenenyhden vuoden ajan kuulunut puhelintoivekonsertti Sävel on vapaa kertoi eilisessä lähetyksessään suruviestin ensimmäisen toimittajansa Aino Pätiälän poisnukkumisesta. Ohjelma olikin omistettu hänen muistolleen. Pätiälän muistoja Sävel on vapaa-konserttien pitkältä taipaleelta löytyy mm.täältä:
http://yle.fi/radio1/musiikki/savel_on_ ... 25405.html

Poliittisista muistelmista, Kekkosesta, kehitysyhteistyömäärärahoista ja vapaasta seksistä puhuttaessa tälläkin palstalla on noussut, allekirjoittaneen nostamana, kehiin kanslianeuvos Arimo Raesteen (1930-95) nimi. Raesteen kirjat Paroni von Raesteen ihmeelliset seikkailut ja Tyyppejä ilmestyivät -90-luvun alussa miehen ollessa jo vapaa kaikesta siitä vaikenemisen painolastista, mikä häntä siihenastisessa elämässään oli sitonut ja opukset -varsinkin ensinmainittu- ovatkin todella riemukasta luettavaa.
Raeste oli kulkuri, joka pääsi lähelle kuninkaita, mutta pysyi elämänsä ajan kiinteiden sidosryhmien yläpuolella. Sellainen on arvokas taito, jota toivoisi nykyäänkin esiintyvän.
Oma yhteenkuuluvuustasoni Raesteen kanssa on tietenkin musiikkisektorilla. Raeste lauloi YL:ssa Pyssy Turusen johtajakaudella ja soitti pianoa aina, kun siihen ilmeni mahdollisuus. Tapasin taannoin Raesteen juuri näissä kuvioissa tunteneen ihmisen, joka sanoi "Raeste oli hieno mies". Sellaisen muistopuheen varmasti moni soisi itsellenkin.

Löysin äskettäin HS:n ei-kaikille avoimesta arkistosta Raesteen serkun Hannu Tarmion kirjoittaman muistokirjoituksen Raesteesta. Se on julkaistu HS:ssa 26.11.1995.

Entinen linnanvouti, ekonomi Arimo Raeste kuoli viime kesänä. Piilevän sydänlihasrappeuman aiheuttama elämänväsymys sai hänet kieltämään kaikki poismenoonsa liittyvät ulkoiset seremoniat; hänet haudattiin lähimpien saattamana. Hän oli 65-vuotias.
Arimo Raeste syntyi 12. helmikuuta 1930 Mäntässä, jossa hän aloitti koulunsa; ylioppilaaksi hän kirjoitti Helsingin SYK:sta.
Isän varhainen kuolema itsenäisti Raesteen ennakkoluulottomaksi yrittäjäksi ja liike-elämän menestyjäksi, joka ei tarvinnut opintolainoja vuosinaan Helsingin kauppakorkeakoulussa. Opintojensa aikana ja niiden jälkeen hän sukkuloi päällikkö- ja johtajatehtävissä mm. mainos-, kosmetiikka-, valmisvaate- ja vakuutusaloilla. Nuorta Arimo Raestetta luonnehti tilannehallinnan taito, verbaalinen lahjakkuus, Euroopan retkillä koeteltu kielitaito ja katutaistelijan fysiikka, joihin tarvittaessa liittyi kapakkapianistin pätevyys.
Ulkoministeriöön Arimo Raeste palkattiin 27-vuotiaana. Hän toimi mm. Pariisin suurlähetystössä avustajana ja varakonsulina, sittemmin kymmenkunta vuotta ulkoministeriön hankintapäällikkönä.

Suomen lähetystöjä eri puolilla maailmaa varustellessa, diplomaattien maailmaa ja rahankäyttöä seuratessa Raesteelle kehittyi kyyninen, hieman anarkistinenkin elämänasenne, joka joskus purkautui pelottomina ja häikäilemättöminä kannanottoina. Sanotaan, että presidentti Kekkonen paljolti juuri näiden ominaisuuksien vuoksi hyväksyi Raesteen linnanvoudikseen.
Arimo Raeste palveli linnanvoutina kahta presidenttiä 1973 - 90. Pohjimmiltaan vakavana, tunnollisena ja kunnianhimoisena työntekijänä hän osaltaan johti presidentinlinnan toimia arjessa ja juhlassa "isäntärenkinä, isännöitsijänä ja intendenttinä", kuten hän virkaansa kuvasi.
Valtiovierailujen, kongressien, Salt I:n, Etykin, kansallisten ja kansainvälisten tapahtumien järjestelyistä ja muista ansioista saatujen kunniamerkkien rivistö Raesteen rintapielessä koetteli lopulta frakin kantokykyä; johonkin ranskalaiseen kunniamerkkiin liittyi jopa hautaus valtion kustannuksella. Raesteen voutikauden loppujaksoon kuului keskeisesti osallistuminen Mäntynimen ideointiin, suunnitteluun ja toteutukseen.

Eläkkeelle siirryttyään Arimo Raeste kirjoitti kaksi muistelmakirjaa, joista ensimmäisestä (Paroni von Raesteen ihmeelliset seikkailut) tuli jymymenestys. Raesteen ystäviä tuoreen kamarineuvoksen kurittomat tarinat eivät järkyttäneet, sillä useimmat olivat kuulleet ne jo ylittämättöminä versioina; serkkuni Arimo oli eittämättä yksi maan mahtavimmista jutunkertojista. Mutta järkyttyneitäkin riitti, eikä Raeste itsekään lopulta ollut varma kaikkien juttujensa julkaisemisen mielekkyydestä: kranaatinsirpaleita osui ampujaankin.
Eläkepäiville Nizzaan Arimo Raeste oli lähtenyt Kazantzakista siteeraillen: "En pelkää mitään, en toivo mitään, olen vapaa."
Ei se niin helppoa ollut. Mies palasi takaisin sairaana ja väsyneenä.
Sellaista elämä on.

HANNU TARMIO Kirjoittaja on Viestintä Tarmio Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja WSOY:n entinen pääjohtaja.
___________________

Suomen musiikkihistorian tunnetuin vasemmassa kädessä heilunut tahtipuikko on laskeutunut Paavo Berglundin (1929-2012) poistuttua joukostamme 82-vuotiaana.
Berglund aloitti uransa viulistina, mutta jousen pitäminen "väärinpäin" ei pitkään pultissa onnistunut. Taitava soittaja hän varmasti oli, RSO:n ykkösviulistuksi ei pääse kuka tahansa. Sibelius-Akatemian kasvatti hakeutui kuitenkin kapellimestarioppiin Wieniin ja siitä urkeni kansainvälinen ura.

Maanmainon Suomalaiset kapellimestarit-kirjan tekijän Vesa Sirénin Berglundista kirjoittama nekrologi lienee korrektia linkittää tähän:
http://www.hs.fi/kulttuuri/Kapellimesta ... f=fb-share

Beethovenin pianokonsertto 3 käyköön linkkiesimerkkinä kapellimestarin arkisesta työstä, Emil Gilelsin solisteeraamana ja Berglundin johtamana:
http://www.youtube.com/watch?v=fYShLol6 ... 474CB2D645

Herravarjele, Theodoros (Theo) Angelopoulos jäi tiistaina motskarin alle ja kuoli 76 vuoden iässä (s. 27/4 1935, k. 24/1 2012).

moxu kirjoitti:Suomen musiikkihistorian tunnetuin vasemmassa kädessä heilunut tahtipuikko on laskeutunut Paavo Berglundin (1929-2012) poistuttua joukostamme 82-vuotiaana.

Harmi ettei Paavo B:n rakastamasta Sibeliuksen Neljännen esityksestä 1/6 2007 Parisin Salle Pleyelissä (Ranskan radion filh.ork. kanssa) ole tehty kaupallista versiota...

Berglundia olen kuullut livenä muutaman kerran ja joskus ihan eturivissä. Orkesetrin taso varmaan nousi jo siitä, että hän siellä edessä näytti niin ankaran jämptiltä, että eihän soittajat kertakaikkiaan uskaltaneet soittaa väärin.
Mökki hänellä oli aikoinaan tuolla läntisellä Uudellamaalla ja tinkimaitoa hänkin haki tutusta talosta. Emäntä on kertonut, että kapellimestari oli mitä mukavin ja herttaisin henkilö arkiympyröissä.

Kaksi esiintymistaitoista ja -haluista pohjoisen poikaa on poissa. Koomikko Pekka Jalavan lähtö oli yllättävä ja järkyttäväkin, näyttelijä Leo Lastumäen tietyllä tavoin "odotettavissa ollut", hänen ikänsä huomioiden.

Pekka Jalava (1977-2012) oli taivalkoskelaisen Jalavan kauppan ylläpitäjäperheen poika, joka osasi vääntää vitsiä mm.taustastaan, kalastusharastuksestaan ja puheviastaan ilman, että se edes vaikutti komiikaksi. Pekka oli sekä lavalla että sen ulkopuolella (jossa minullakin oli ilo hänet joitakin kertoja tavata) todella joviaali tyyppi, suomalaisessa itseään usein hakeneessa standupissa todella piristävä poikkeus -siis ei mikään väkisinnaurattajatyyppi. Tapa, jolla kertoi esim.pilkkireissuistaan, oli hauska, vaikkei itse asiassa mitään vitsiä olisi ollutkaan.
Pekan lähtö oli täysi mysteeri. Hän ei ollut itsetuhoinen eikä kuolemaan liity rikosta. Joskus sairauskohtaus voi iskeä täysin yllättäen ja seuraus olla raju.
Jotain osviittaa tyylistään jää muistoihimme: http://www.youtube.com/watch?v=06lNrOE2 ... re=related

Leo Lastumäki (1927-2012) oli syntyisin Limingasta ja asui viime vuotensa Kemissä. Hänessä oli suomalaisen perusmiehen juurevuutta, jota suuri massansa korosti. Vaikka Lastumäki muistetaan parhaiten komediasarjoista, joista monissakaan ei paljoakaan muistelemisen arvoista olisi, hänet nähtiin mitä moninaisimmissa rooleissa mm.Imatran, Mikkelin, Kemin ja Vaasan kaupunginteattereissa ja juuri näiltä estraadeilta nousi se alkuvoima, joka teki Lastumäestä suuren näyttelijän, jonka pienikin rooli omalla olemuksellaan kasvoi isoksi, sortumatta silti itsetehostukseen.

Tulevaisuudentutkija Mika Mannermaa kuoli 54-vuotiaana 9.1., josta tänään uutinen;
http://yle.fi/alueet/turku/2012/01/tule ... 16206.html

Lastumäen kerrottiin sanoneen viimeisinä sanoinaan että tässä tämä oli tämä elämä. Jotenkin Lastumäestä ja hänen huumorintajunsa muistaen voi uskoakin, että hän on saattanut noin juuri sanoakin.

Florence Green (s. 19.2.1901 - k. 4.2.2012) viherkukka, oli brittien naistarjoilija
ensimmäisessä maailmansodassa ja kuoli nyt viime lauantaina 110-vuotiaana:
http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2012/02/ ... 39642.html

Näitä naisia ollut vähäisesti aina sotatoimissa mukana avustavissa toimissa ja
nykyisin jo enempi sotilaallisissa kuvioissakin mukana.
Loppuneet nyt siis tai vähiin menneet ensimmäisen maailmasodan osalliset...

Yle: Toimittaja Jaakko Tahkolahti on poissa
http://muistot.hs.fi/muistokirjoitus/4727/jaakko-tahkolahti

Jaakko Tahkolahden miellyttävä, pehmeä, radioon erityisesti sopiva ääni on vaiennut. Samalla poistui suuri määrä jazziin liittyvää asiantuntemusta. Etsiessäni tarkempaa tietoa hänestä google antoi ensimmäiseksi tulokseksi viitteen hänen blogeihinsa. Luen niitä tarkemmin kunhan saan hiukan paremmin aikaa keskittymiseen.

http://tahkis.blogspot.com/