YLE Radio 1

T.T.Anttila. kirjoitti:Nimimerkki "kritiikki".
Olet syyllistynyt solvaukseen, mitä keskustelun säännöt kieltävät.

En ole.

Tässä toteutuu vain tuo "kalikka kalahtaa"-teoria.

Jaa, sinä meinaat että TTA:n nimittäminen hölmöksi on kuvailua eikä leimaamista?

Hölmöydestä puheenolleen: torpparilaitos oli muutaman vuosisadan ajan osalle väestöstä (eli ns. liikaväestölle) käytännön pakko, koska kruunu ei suostunut jakamaan metsiään. Piti olla irtoväestöä, kuten muuallakin Euroopassa, jotta nämä henkensä pitimiksi tekisivät töitä puoli-ilmaiseksi tilallisille.

Mélisande, muistelen Lounais-Suomen tosiaankin olleen torpparilaitoksen ydinaluetta sillä mitalla, että siellä torppareita oli suhteellisesti ottaen eniten. Mutta Lounaasta Hämeen kautta Savoon keskittynyt torpparius ei jättänyt Itä-Suomea tästä ihanuudesta täysin osattomaksi. Yleisesti ottaen Karjala ja Pohjanmaa eivät (eri syistä johtuen?) olleet torpparialuetta.

mélisande kirjoitti:Läntisessa Suomessa, vilja-aitassa, työvoiman tarve oli kovinkin suuri, maanviljelyhän alkoi koneellistua vasta 1900-luvun puolella. (...)
Itä-Suomen kaskikulttuuri taisi pitää pintansa pitkälle 1800-luvun loppupuolelle asti, pienviljelyä, kivisiä, pirstaleisia peltotilkkuja.

Itse Kuunnelmasta en sano mitään ennen kuin olen kuullut koko sarjan.

Luulisin, että olen nuorempi kuin kritiikki, mutta muistan silti lapsuudesta, kirjeistä kai lähinnä, tuon vanhan tavan laittaa piste nimikirjoituksen perään, vaikutti arvokkaalta, jopa juhlavalta, vaikkakin samalla vähän hölmöltä.

Torpparikysymys kulminoitui Lounais-Hämeessä, kyllä. Urjalan seuduilla voi vieläkin aistia tuon ajan.

http://www.helsinki.fi/kansatiede/histm ... putyovoima
http://www.nba.fi/fi/skm_tapahtumat_kekri
Mikä sitten syy ja mikä seuraus, samaa "tilatonta" työväkeä tai irtoväkeä, jos niin halutaan kutsua, periaatteessa nykyajan palkollisetkit. Osalla piioista ja rengeistä olot olivat aikaan nähden varmaankin melko siedettävät, ainakin niin kauan kuin pysyi naimattomana ja perheettömänä ja pystyi pestautumaan tarvittaessa uuteen työpaikkaan.

"Talo ja tila
Talo on itsenäinen talonpoikaistila. Isäntää nimitettiin talolliseksi tai talokkaaksi. Vuonna 1910 viljelmistä oli itsenäisiä vain 57 %."
http://www.helsinki.fi/kansatiede/histm ... t/talo.htm
"Torpparilaitoksen ydinaluetta oli Lounais- ja Keski-Suomi.
Vuoden 1918 torpparilailla vuokraviljelmien määrä saatiin kahdessa vuodessa laskemaan 17%:iin. Vuonna 1922 säädetty maareformilaki teki niin ikään lukuisista maattomista maaseudun asukkaista pientilallisia.
Vuokraviljelmiä on vähäisessä määrin (0,47 %) edelleen, mutta nykyään vuokraviljelmät ovat luonteeltaan yksi yrittämisen muoto."
http://www.helsinki.fi/kansatiede/histm ... torppa.htm

""Täällä Pohjantähden alla" on kirjailija Väinö Linnan punainen valhe."

Hölmöyden kriteeri täyttyy tuossakin, jos en sitä ole huomannut sanoa.
TTA Piste ei muuten koskaan käy keskustelua,- hän harrastaa provokaattista ja äärioikeistolaista
varjonyrkkeilyä. Se on ärsyttävää, eikä hän,- eikä kukaan muukaan voi odottaa, etteikö se joskus aiheuttaisi
vastaprovokaatiota.

Sitä ollaan niin pirun tarkkoja omasta kunniasta, mutta itse katsotaan oikeudeksi pilkata milloin mitäkin.
Ja, omalla nimellä kirjoittaminen tässä ei tuo mitään lisäarvoa.

(Muokkausaika meni taasen umpeen. (Pohjois-)Hämäläinen.)

Oheisten sivujen kaavio ja kartat kuvaavat hyvin tilannetta eri osissa maata:
http://www.helsinki.fi/kansatiede/histm ... t/talo.htm
http://www.helsinki.fi/kansatiede/histm ... torppa.htm
http://www.helsinki.fi/kansatiede/histm ... kerros.htm

Itä-Suomesta, Savosta etenkin, muistan vain tunneilla käsitellyn lähinnä kaskeamista. Lehtikaski, risukaski, huhta, kaskiruis, kaskinauris jne.
https://portal.mtt.fi/portal/page/porta ... /Kaskiruis

Järnefeltin kaskenraivaajat muistuvat aina oitis mieleen. Jä�rnefelt, Eero : Raatajat rahanalaiset (Kaski).
"Suomalainen realismi ei suhtautunut talonpoikaisv�est��öön sää��lien vaan todeten tai ihannoiden. T�ässä� suhteessa on Eero J�ärnefeltin maalauksella Raatajat rahanalaiset (1893) aivan erityinen asemansa Suomen taiteessa. Teos on maalattu Lapinlahdella, Vä�is�älä�nm�äen Rannan Puurulassa, joka oli perinteist�ä kaskenpolttoseutua. Ulkoilmamaalauksen periaatteiden mukaisesti Jä�rnefelt maalasi työ�n paikan pää��ll�ä, malleina talon vä�keä� ja naapureita. Maalauksen p��ääosassa on nuori tytt�ö, joka katsoo suoraan katsojaa kohti, nokeentunein kasvoin ja hellitt�äm�ätt�ä.

J�ärnefeltin teoksen nimi antaa viitteit�ä teoksen lä�ht�ökohdista. Nimi tulee Kalevalan s�äkeist�ä 'tuop' on piika pikkarainen, raataja rahanalainen'. Kyseessä� olevat kaskeajat ovat siis palkollisia, jotka saavat palkkansa viljana, mikä�li sit�ä ei kato vie. Maalauksen valmistusvuosi oli toinen vuosikymmenen suurista perä�tt�äisist�ä katovuosista. Kuvan kaskeajilla oli raskas aika edessä�, ja kuvan tytt�ö tiesi sen.

Raatajat rahanalaiset on herä�ttä�nyt paljon keskustelua Suomen taiteen historiassa. Se on toisaalta haluttu nä�hd�ä puhtaasti tolstoilaisena, yhteiskunnallisesti kantaa ottavana ty�öv�äestö�n kurjuuden kuvauksena, toisaalta uskonnollisena sommitelmana, jolloin p��äähuomio on kiinnitetty nuoren tyt�ön pyhimyksenomaiseen kuvaamiseen, savus�ädekehä��än tyt�ön p��ään ympä�rill�ä sekä� kauniisti ja hartaasti kuvattuun korpitunnelmaan ja sinisten salojen romanttiseen jylhyyteen.

Raatajat rahanalaiset on aiheeltaan ainoa taiteilijan koko tuotannossa. Kertaakaan ei Eero J�ärnefelt en�� palannut kuvaamaan ty�ön orjuuttamaa suomalaista talonpoikaa. Kaikki h�änen my�öhemmä�t kansankuvauksensa saivat humoristisen, laatukuvamaisen luonteen." http://www.fng.fi
(Tulipa pitkä laina, mutta en osannut enkä hennonnut sitä pätkäistä.
Pari vuotta sitten (muistaakseni juuri tuota) teosta oli lainattu erään ostoskylän mainokseen, kokosivun. Ei ollut mielestäni kovin sopivaa ja osoitti kulttuurin ja historian tuntemattomuuttakin. En ole vielä käynyt kylässä, enkä ehkä taida mennä, olen niin köyhä. )

"Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu; kesä-yön on onni omanani, kaskisavuun laaksot verhouu." Länsisuomalainen ei voisi kirjoittaa yhtä uskottavasti kaskisavuista.

En tiedä onko tämä oikea paikka antaa palautetta otsikon aiheesta, koska täällä näyttää olevan isommat sfäärit keskustelussa meneillään, mutta yritän palata otsikkoon:

Kuunnelman tässä vaiheessa on esiin tullut yksi kaiketi lähinnä ohjaajan tekemä periaateratkaisu, joka ei toimi toivotulla tavalla. Kyseessä on musiikki ja eritoten kohtaukset, joissa kansan tai kokouksessa olijoiden tulisi laulaa. Näin tässä viidennen osankin kahdessa kohtauksessa, eli Eetu Salinin puhetta ennen piti väen laulaa kansainvälinen mutta mitä se lauloi: hyy hyy hy, hyyhy hyyhy hyy hyy.... Samoin porvariston kokouksessa päätettiin laulaa maamme laulu, mutta sieltähän kuului hyy hyy hyy hyyhy, hyyhy hyy, hyy hyyhy hyy hyy hyy.... Tässä vaiheessa virhettä ei enää saa korjattua, jos jatkossakin laulut näin hyhhytellään, mutta näin kohtauksien todentuntu kuin lässähtää kerralla. En muista paljonko laulukohtauksia saattaa vielä olla tulossa, mutta pelkään pahoin että sama linja jatkuu. Harmillinen epäaitous muuten monin tavoin lahjakkaasti tehdyssä esityksessä.

"Jumalauta, että mää nautin tosta sosialismista."

Viidennen osan mieliinpainuva kohtaus oli IsäJussin ja Akselin sukupolven välinen ero, joka meni lopullisesti Akselille voimien käytön suhteen.
Jussi ei pärjännyt vikurin Poku-hevosen valjastamisessa. Hevonen oli liian vahva.
Kun tilanne alkoi näyttää uhkaavalta, huusi Alma-äiti Akselia avuksi ja Akselin voimat riittivät ja hevonen hurjan ajoreissun jälkeen rauhoittui.
Jussi tunsi taas sisäisesti suurta hyvänolontunnetta ulkoisesta vakavamielisyydestään huolimatta, että antoi Poku-hevosen Akselille koulutettavaksi ja työkäyttöön. On hurja luonto hevosella. Siinä on kaksi samanlaista tuumasi Jussi Pokusta ja Akselista.

Pensseli kirjoitti:hyy hyy hyy hyyhy, hyyhy hyy, hyy hyyhy hyy hyy hyy....

Ei minunkaan mielestäni ollut paras vaihtoehto, mutta jospa se Järvenpääläinen kuoro ei osannut sanoja...
Joo, tota, kyllä toi sosialismi tekis hyvää nykystäkin menoo tasottaan. Jumalauta, että mää nauttisin.

Arvelen järvenpääläisen kuoron osanneen sanat, mutta paikkakunnalla jonne koulu oli vasta saatu ei Maamme-laulua osannut vielä laulaa ilmeisesti kuin jokunen. Eivätkä työväenlaulutkaan heti kaikkineen päässä voineet olla. Ratkaisu tuntui minun mielestäni vallan hyvältä. Myönnän itse osallistuneeni joihinkin joukkolaulantoihin samoin eväin.

Marja Salonen kirjoitti:Arvelen järvenpääläisen kuoron osanneen sanat, mutta paikkakunnalla jonne koulu oli vasta saatu ei Maamme-laulua osannut vielä laulaa ilmeisesti kuin jokunen.

Aivan. Hyvä oivallus. Kumma kun ei tullut itselleni mieleen. Todellakaan, ei ole kysymys Järvenpääläisen kuoron sanojen osaamisesta, (vitsihän se minulta oli) vaan 1907 maatyöläisen, (torpparin) joista kaikki eivät osanneet lukea, sanojen osaamisesta.
Tuota yhyy, yhyy-hyräilyä voitaisiin verrata nykyisiin hautajaisiin joihin vannoutuneet Jumalankieltäjätkin joutuvat osallistumaan. Kun tulee virren vuoro, niin lähes ainoa on kanttori joka laulaa ja muuten kuuluu epämääräistä hyminää. Väestö ei osaa enää edes tutuimpien virsien sanoja, mikä on eräs kulttuurin katoamisen merkki myös. Olisiko peräti lopun ajan merkki? Jee, jee. Jerry Cotton,,

Tämä Maamme-laulu oli jo aiemmin esillä Väinö Linnan sanoin:
"- ...mmee...miiii...nnyinmaa..." (Seitsemäs luku / I jae).
Niitä lauluja Linna enempi vaan kertoi tapahtuneen,
eikä niinkään sanoituksia enempiä laulattanut
(olisikin radiossa sitä sekakuoron moninaisuutta vaikea toteuttaa,
sillä pääosa oli laitettuna puheen selkeydelle - jota samalla kuultiin).
Lausuttuja puheita oli sitten pidemmältäkin,
joihin ei selkeydeksi oltu niitä kaikkia taputuksiakaan liitetty.

Seitsemäs luku / VI jae - Kahdeksas luku / I ja II jae:
Aliinan pyllistyskin oli esillä, josta nimismies valokuvaakin yllytti
ottamaan - "myös tarkastettavakseni". ---
"Lehtimies --- ei sentään ruvennut valokuvaamaan".

Kahdeksas luku / VI jae:
Loppu käsitteli laajemmin tätä "piste" -asiaakin, johon jakso 5/21 päättyi.

Vielä vähän "laulamisesta sanoitta". Olisin ollut valmis hyväksymään sen vaikkapa maamme-laulun osalta, joka ehkä ei vielä tuolloin ollut niin tunnettu esim vähäisen koulujenkäynnin vuoksi. Vasta kouluthan nuo isänmaalliset laulut saivat kansan päähän menemään. Mutta voisinpa väittää, että kansa on entiseen aikaan hyvinkin helposti oppinut vaikkapa työväenlaulut. Kansaan on aina mennyt hyvin esimerkiksi arkkiviisut, kansanlaulut ja muut sen tapaiset perinnelaulut, joita myös työväenlaulut tullessaan olivat. Tuona aikana ei ollut paljoa viihdykkeitä ja infoähkyä kuten nykymaailmassa, joten työväestön päässä oli paljon kovalevytilaa joihin uudet, mieltä nostavat ja sanoiltaan tosiksi koetut laulut helposti tarttuivat. Ainakin itse jo jonkin verran iäkkäänä muistan hyvin omien vanhempien ja isovanhempien toistelleen vanhojen runojen ja viisujen sanoja hyvinkin lahjakkaasti.
Ja totean edelleen, että jos koko kuunnelmansarjan läpi nooudatetaan samaa sanoitta laulumisen kaavaa se on tyylillisesti epäaito ja huonosti perusteltavissa oleva valinta.

Ohjaus on nostanut esiin hieman toisenlaista Leppäsen Aunea. Ei mikään huono tulkinta Aunesta, joka on haaveellinen, tietämätön ja tietyllä tavalla "puhdas" sielullisesti. No naiivi, vaan kukapa ei nuorena olisi. Jätkillä vaan on ne realiteettinsa, joista viaton Aune ei ole lainkaan selvillä. Veljensähän on myös haaveilija. Tällaista tapahtuu todellisuudessakin silloin tällöin, vaatimattomissa lähtökohdissa ollaan nöyriä siihen määrään, ettei vaadita omia oikeuksia koskaan, eikä huomata toistenkaan etuilemista tai sitä, että ollaan hyväksikäytettyjä uhreja.
Akselin hahmoon tämä tulkinta sävyttää raakuutta, kun Aune joutuu suorastaan seksuaaliobjektiksi. Akselissahan on piirtynyt jääräpäisyyttä ja vähän säälimättömyyttäkin, ennenkuin suhde Elinaan kehittää empatiaa miehessä.
Hyvää duunia.

annu kirjoitti:Akselin hahmoon tämä tulkinta sävyttää raakuutta, kun Aune joutuu suorastaan seksuaaliobjektiksi. Akselissahan on piirtynyt jääräpäisyyttä ja vähän säälimättömyyttäkin, ennenkuin suhde Elinaan kehittää empatiaa miehessä.

Niin, Akseli käytännössä raiskaa 6- osan toisessa seksikohtauksessa.
Aikaa rohkeaa tulkintaa, mutta kuitenkin ehkä oikeaa, koska muuten meinaa tulla
maatyöläisistä liian siloteltu kuva- ja kun tiedämme mihin suuntaan teos etenee,
on jotain rosoa laitettava tuonkin yhteiskuntaluokan kontolle.
Omistava luokka (talolliset) on tähän mennessä kuvattu yksinomaan kieroilijoina,-mitä nyt kirkkoherra
kamppailee omien himojensa ja omatuntonsa kanssa.

kritiikki kirjoitti: Niin, Akseli käytännössä raiskaa 6- osan toisessa seksikohtauksessa.

Anteeksi laskuvirheeni nuoren Akselin ensimmäisistä tutustumisista naiseen (sisäisemmin.)
Tuo ohjaajan näkemys raiskauksesta on 6- osan kolmas panokerta.

Akselin käyttäytyminen on samankaltaista kuin nuoren sonnivasikan. Ajattelua voikkaimmin ohjaava kehonosa on keskiosiossa
jolloin tulee tehtyä tyhmyyksiäkin, jota tuo kolmas kerta oli. Nykyajattelussa Akseli joutuisi linnaan väkisinmakaamisesta.

Akseli tutustuu naiseen syvällisen sisäisesti vasta tulevissa jaksoissa.

Olen kanssanne aivan samaa mieltä. Miten hyvin ovatkaan käsikirjoittaja ja ohjaaja nostaneet Aune Leppäsen esiin työläisyhteisön hylkiönä, sillä olihan työväelläkin omat jaotuksensa. Leppäset olivat joutavaa sakkia, tavallaan, torpparien rinnalla. Aunea saattoi tavata mutta vain tietyin tarkoituksin, salaa ja pimeässä. Suuri ero muodostuu Akselin ja Oskarin välille suhteessa Auneen. Akselille hän tosiaan on vain objekti jo puheissa ennen tekoja, mutta Oskarille hän on nuori, iloinen tyttö. Kovin suuri ero on Aunen hahmotuksessa verrattaessa kuunnelmasarjaa Edvin Laineen ohjaamaan elokuvaan, jossa hänestä tehtiin komediaa jopa silloin kun hän surevana äitinä seisoi poikansa arkun ääressä. Leppäsen Aunen elämä oli pitkälti muuta kuin komediaa. Eeva Soivion Aune on nuori, toiveita täynnä oleva tyttö, jonka toiveet lakaistaan roskakasaan jo varhain.