YLE Radio 1

Muistelen joskus aikoinaan esim. Beethovenin tai Mozartin musiikin meditatiivisen kuuntelun synyttämien suurten musiikillisten elämysten ja niistä palautumisen jälkeen takaisin maanpinnalle saaneen aikaan läheisimpien ihmisten täysin normaalin puheen ja käytöksen vaikuttamaan vailla provokatorista tendessiä, intressiä ja funktiota tai elkeitä, sarkasmia saati yli-ihmisoppia, ikään kuin alikehittyneiden tai vajaaälyisten apinoiden kommunikaatioilta tai ainakin selittämättömältä ja käsittämättömältä mongertamiselta ikään kuin ihmiselle vieraan eliölajin foneettiselta puheilmaisulta ja ääntelyltä älyn vapauduttua tahdon palveluksesta vastaanottajansa aivoissa ollen kykenemätön tiedoitsemaan olioiden välisiä suhteita ja puheen semanttista sisältöä enää puhtaan mielteen alueella

Nyt Mikki-Hiiri eivät lauseesi menneet umpeen - hyvä yritys. Kaksitoistavuotiaana, jolloin ihmisen sanotaan olevan älykkyytensä huipulla, armoitettu rehtorini Vilho Jauhiainen opetti äidinkieltä ja tehtävät olivat muotoa sana/sanaluokka/taivutusmuoto/lauseenjäsen. Koitapa kääntää sanomasi mille tahansa kielelle (vaikka savoksi) ja takaisin suomeksi. Kohtaavatko tässä pää ja häntä? Puhun muodosta, sisältö on toinen kriteeri ja nämä kaksi kattavat paljon.

Olen huomannut, että Mikki Hiiren puheessa sisältö on sivuseikka.

Korkealentoisuudessa ei tarvitse nähdä muuta kuin avaruus ja jos siellä ei näy mitään, pitää alkaa säveltää. Omasta päästäkin voi säveltää, jos se muistuttaa avaruutta.

ongelman rajaaminen on pulmallista

Tässä on ihan aito humanoidin musiikillinen viesti maailmalle:

http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/cd7/humanoid.html

Pentti Naumanen kirjoitti:Olen huomannut, että Mikki Hiiren puheessa sisältö on sivuseikka.

Korkealentoisuudessa ei tarvitse nähdä muuta kuin avaruus ja jos siellä ei näy mitään, pitää alkaa säveltää. Omasta päästäkin voi säveltää, jos se muistuttaa avaruutta.

ongelman rajaaminen on pulmallista

On vaikea nähdäkään jos ei ymmärrrä ongelman ydintä tai ei ole resursseja objektiiviseen maailman käsittämisen ja musiikin metafyysisen ulottuvuuden oivaltamiseen


Mutta ette ajattele? kainona pyrkimyksenäni oi vain hiukan opettaa filosofisen ajattelun alkeita

Emme voi milloinkaan objektiivisen tietoon sen mietiskelyn objektiksi probleemina tai esityksen objektiksi aiheena tulemisen perusteella immanentin ja subjektiivisen tajuntamme puitteissa olla puhtaasti tiedoitsevia nostaessamme jalustalle ja palvoessamme ja jumaloidessamme jotakin historialista, empiiriseen todellisuuteen aineellisena olioina ja objektina aivojemme kuvissa ilmentyvänä miellettynä ilmiönä personallisista tahdon tarkoitusperiä hyödyttävästä syystä jumalolentona, joka on toisen lajin järjestelmille luontenomaista argumentoimatonta ilmoitusta ja mysteereitä vailla järkeä ristiriiteisuuksien ollessa uskontojen täysipitoista ainesta.

muistinkin juuri että eikös ilmentyvä ole Ilmenemistavaltaan täysin poikkeava, joka ei ole mielletty eikä mieltävä jonka opimme tuntemaan oliona sinänsä, eli tahtona, kun aina ja äly taasen muodostavat korrelaatteina yhdessä Kantin kutsuman ilmiön, kun uskontojen intresseihin kuuluu luonnonlakien kumoaminen niiden lähtiessä olioiden sinänsä järjestyksestä uskon ollessa tahdon asia, perustumatta mihinkään objektiivisiin tosiseikkoihin tai objektiivista totuudellisuutta huokuvaan komnponenttiin joissakin oopperahahmoissa


Empiiristen tieteiden katsantokannalle on itsestään selvää olettaa ilman muuta sinänsä oleva aine mielteestä riippumatta aivojemme ulkopuolella, josta maailmasta meillä ei kuitenkaan ole mitään varmaa tietoa, kuten joidenkin uskontojen transsendentaaliselle realismille, dualismin ja spiritualismin harhaoppista käsitystä kahdesta erillisestä substanssista, henki ja aine, tai luotolla tarjoutuvaa aineellista todellisuutta tehdäkseen tilaa uskolle, kuten Jacobi, joka onnistui syöttää käsityksenä muutamille filosofian professoreille tai olioiden sinänsä järjestyksen mukaisesti empiirisesti tiedoitsematon tahto jumalana, mutta ei filosofialle, jonka pitää lähteä liikkeelle tajunnan tosiseikoista, 1. ja välittömästi annetusta, objektiivisuuden ollessa olemassa vain subjektiin nähden, subjektin mielteenä tahdon ollessa olioissa se joka tiedoitaan vain empiirisesti.


Jos siis kysyt esim.
Uskotko Jumalaan? voisin vastata:

Mitä tarkoitat? käytännöllistä elämä tyydyttyvänä Empiirisenä reaalisena objektina, aivoilmiömä vai absoluuttisesti objektiivisena iysessään olevana olioiden sinänsä järjestyksenä, jota ei voi ta<rkkaan ottaen edes ajatella, koska mielletyksi tulemisen, ajan, paikan ja syysuhteen tapa ja objektiivinen olemassalo on subjektista lähtöisin ja niiden perusedellytykset ovat aivotoiminnoissamme tehden olioiden objektiivisen järjestyksen mahdolliseksi

10% ihmisistä on niin älykkäitä ja fiksuja että pystyisivät esittämän yllä esitetyn vastakysymksen tai olemaan vakaumuksellisia ateisteja


Kuinka materialistisen todelliseksi olioien järjestykseksi sinänsä absoluuttisen objektiivisena ja itsessään olevaksi uskomanne mutta empiirisen havainnon ulottumattomissa oleva jumala sitten voisi olla mielteestä ja aivoistamme riippumattomana olemassa, kun aineellisilla kappaleillakaan jotka kykenemme paikallisesti ulottuvaisina objekteina jotka ovat ajallisesti syysuhteissa toisiinsa havainossa esittäytyvänä syynä aistimaan empiirisen aistimuksen saapuessa aistielimeen, eivät edes sinänsä eksistoi puolustettaessa jokaisen objektin ehdotonta idealisuutta ts. riippuvaisuutta mielteestä?

Materialististen järjestelmien, kuten mielestäni uskonnonkin perusvirheenä on, paitsi että ne sen tosiseikan sivuuttaminen että aine ja äly ovat korelaatteja, ja että ne sivuuttavat tämän ensimmäisen ja välittömästi annetun, tajunnassa ilmenevän objektiivisen maailman ja siirtyvät heti aineeseen jättäen uskonnoissa sijansa kokonaan toiselle maailmanjärjestykselle lähtien olioiden sinänsä järjestyksestä, olematta kuitenkaan empiiristä todellisuutta


Filosofilta sangen mielenkiintoinen ja syvämietteisen totuudellinen näkökulma aiheeseensa.

Jos näet uskkonnot olisivat sananmukaisesti totta, empiirisen havainnon pitäisi tarjota myös substanssiksi olettamamme jumalan olioina sinänsä, jota myös tahdoksi kutsutaan mieltämisestämme ja tiedoitsemisestamme riippumatta, empiirisenä totuutena ja todellisuutena, mutta vain sillä edellytyksellä että jumalan tahto on vain identtinen ja yhtäpitävä meidän subjektin tajunnassa mielteenä esittäytyvien subjektiin nähden objektiivisten olioiden tahdon kanssa, joka pn mahdollista tiedoita vain empiirisesti, kuten myös olemme olioina määriteltävissä siten kuin olemme objekteina subjektin miellettä, aivoilmiötä

Pistä paremmaksi. Näin hienoa dfilosofista Schopenhauerilta oppina ammentanutta kirjalijaa en ole tavanutkaan, joka osaa ajatella


Ehkäpä jumalusko tahtomista ei filosofista ajattelua edelyttävä liian yksinkertainen tapa ratkaista monta ongelmaa ollakseen uskottava sellainen sikäli kun kyseistä käsitettöä voi milloinkaan mieltää esityksen tai mietiskelyn objektiksi tajunnan ollessa subjektiivinen ja immanentti tiedon kykenemättä tulla objektiviseksi olioide tajutessa vain itsensä sekä hyvän ja pahan olon sekä niitä aiheuttavat syyt, joihin uskolla tahdon asiana pyritään vaikuttamaan älyn ollessa lujasti juurtunut tahdon palvelukseen


Jumalusko, joka on vain tahtomista, ei puhdasta tiedoitsemista edellyttävä uskon asia, perustuu oikeastaan vain siihen absurdiin mutta luonnon mukaiselle tietokyvyn tahtoon juurtuneelle toiminnalle ominaiseen paradoksiin, että projisoimme objektiivisuudelle ja puhtaalle ja selvälle maailman käsittämiselle kykenemättömät subjektiiviset tunteemme palvomaamme ja jumaloimaamme ihailunkohteeseen, antaemme sille erityisaseman tietroisuudessamme vain persoonallisiia tahdon tarkoitusperiä palveleviin syihin ja motiiveihin perustuen, ilman korkeampaa tahdosta ja sen tarkoitusperistä, vailla objektiivista tietoa, vapautuneen ja irtautuneen älyn ihaluntunteista vapautunutta objektivista näkemystä ja maailman käsittämistä.

Noita pitkiä vuodatuksia lukiessa ei voi välttyä huomaamasta, että ne on kirjoitettu vanhaa kunnon puppusanageneraattoria avuksi käyttäen. Katsokaapa tarkkaan. Nimittäin älykkään kirjoittajan ei tarvitse sanoa asiaansa noin monisanaisesti. Älykästä varsinkin filosofiasta puhuttaessa on osata kiteyttää asiansa. Sitä tämä hiiremme ei osaa ja silloin on pakko turvautua puppuun. Tietysti silläkin voi sumuttaa monia.

"Emme voi milloinkaan objektiivisen tietoon sen mietiskelyn objektiksi probleemina tai esityksen objektiksi aiheena tulemisen perusteella immanentin ja subjektiivisen tajuntamme puitteissa olla puhtaasti tiedoitsevia nostaessamme jalustalle ja palvoessamme ja jumaloidessamme jotakin historialista, empiiriseen todellisuuteen aineellisena olioina ja objektina aivojemme kuvissa ilmentyvänä miellettynä ilmiönä personallisista tahdon tarkoitusperiä hyödyttävästä syystä jumalolentona, joka on toisen lajin järjestelmille luontenomaista argumentoimatonta ilmoitusta ja mysteereitä vailla järkeä ristiriiteisuuksien ollessa uskontojen täysipitoista ainesta."
(Lainaus on Mikki Hiiren tekstiä.)

Kuulehan Mikki Hiiri:

Mitä on objektiivinen tieto mietiskelyn objektina probleemin viitekehyksessä ja mitä esityksen objektiksi aiheena tulemisen perusteella immanentin ja subjektiivisen tajunnan puitteissa???

Perhana, selitäkin sanojen merkitysopillinen sisältö yksityiskohdat huolellisesti läpi käyden. Älä unohda etymologiaa; sanan alkuperää ja johtoa. Piirrä ja havainnollista, sen olet meille junteille velkaa. Kerro selkokielellä, oliko esi-isämme apinan äännähdys: UHGRRRRH, immanentti johdanto käytännön sovellutukseen vai pelkästään ahaa-elämys?

Mielenkiinnolla tietoa odottaen

Tuohon kysymykseen on turha odottaa asiallista vastausta. Kun viisaan kuuloisia sanoja tai lauseen osia lähdetään arpomaan, ei synny ymmärrettävää tekstiä. Ja kiteyttää generaattorin pyörittäjä ei taatusti osaa.

Sillä olen lähes ensimmäisenä filosofina todistanut ja osoittanut, että yliluonnollisten taruolioiden sinänsä olemassaolon ajatteleminen mielteestämme riippumatta olioina sinänsä itsessän olemassaolevana absoluuttisesti objektiivisena sekä objektiivisena olemassaolona subjektin mielteenä, subjektiivisella aivotoiminnalla aistimuksineen ja aistielimenrakenteineen, joka on sälytetty niin lukuisin subjektiivisin ehdoin, että luuloteltu todellisuus paitsi koko materiaalisesta maailmasta, myös vielä vähemmän empiirisesti tiedoon tavoittavista ilmiöistä tai metafyysisestä olemisesta kuin jumalaksi uskotusta olioista sinänsä, katoaa luoden kokonaan toisen maailmanjärjestyksen joka on tämän ilmiön pohjalla, ja suhteutuu siihen kuin olio sinänsä pelkkään ilmiöön, joihin kokremus metafysiikassa jakaantuu ja voidaan tiedoita vain suhteessa toisiinsa


On mahdotonta ajatella mitään sellaista substanssia olevaksi subjektin mielteenä korkeintaan abstraktisti havainnollisina mielteinä, piilevän ristiritaisuuden astumatta esiin, mahdollisina tai välillisinä suhteina tahtoon, vaikkka siten uskottelisimme filosofisesti väärin argummentein jatkuvasti tekevämme itsepetoksen tai tietämätömyyen nojalla primitiivisen vaiston luomana illuusiona ja tabulana uskonnollisia metaforia käyttäen, joilta tahdotaan riistää niiden allegorinen luonne ja vaatia totuutta, unohtaen samalla että subjetilta puttuu objekti objektiivisen eli ylimalkaan aineellisen muta myös muodollisen eksistenssin edellytyksenä eikä tästä johtuen objektina havainnossa esittäytyvän olioin tahdon empirinen tiedoitseminenkaan voi näinmuodoin olla aivojen toiminnasta juontuvan lain mukaan aivotoiminnan eli älyn ulottuvissa ja siis tila täytttävänä, paikallisesti ulottuvana, alkuperäisesti vaikuttavana ajallisesti syysuhteissa olevana tiedoittuna objektina , jonka perusedellytykset ovat aivoissamme, ja niiden mielteestä rippuvaiset,

Olet joko nero tai täysin sekopää ihminen.

Mieluummin olisit tietenkin nero, mutta voisitko aloittaa sen pätkäisemällä ajatuksesi luettavampaan muotoon. Pilkut ovat jo paikallaan, mutta voisitko käyttää myös pisteitä ennen sadannetta sanaa. Näytät sekoavan ajatuksenjuoksussa itsekin.

Itsetuntoasikin tunnut pönkittävän lukuisilla sivistyssanoilla.

Ottaisit esimerkiksi tuolta Kritiikiltä oppia. Hänen virkkeensä ovat ilmavia ja viestit jaksaa lukea loppuun saakka. Hyvä vinkki kaikille täällä kirjoittaville: liian pitkät kappaleet ovat näyttöruudulla vaikealukuisia ja niille käy yleensä niin kuin Mikin tekstille, eli lukematta jää.

Oikea idealismi ei ole empiiristä vaan transsendentaalista. Se jättää näet empiirisen todellisuuden koskemattomaksi, mutta pitää kiinni väitteestä, että jokainen aineellinen objekti, siis empiirinen todellisuus ylimalkaan on kaksinkerroin subjektin edellyttämä; ensiksi aineellisesti, objektina ylipäänsä, koska objektiivinen olemassaolo on ajateltavissa vain subjektiin vähden, subjektin mielteenä; toiseksi muodollisesti, koska objektin olemassaolon, eli mielletyksi tulemisen, ajan, paikan ja syysuhteen tapa, on lähtöisin subjektista, ennaltamäärätty subjektissa.

Näin Berheleyn yksinkertaiseen idealismiin joka koskee objektia ylimalkaan liittyy Kantin idealismi, joka koskee objektina-olon erityistä tapaa.

Tämnä todistaa, että koko aineellisella maailmalla paikallisine kappaleineen, jotka ovat ulottuvaisia ja ajallisesti syysuhteissa toisiinsa - että tällä kaikella ei ole aivoistamme riippumatonta olemassaoloa,kuten esim. materialistit, kokemustieteet ja uskonnot opettavat vaan että sen perusedellytykset ovat aivoitiminnoissamme, joiden avulla ja joissa yksin sellainen olioiden objektiivinen järjestys on mahdollinen.

Sillä aika, paikka ja syysuhde, joihin nuo kaikki reaaliset ja objektiiviset ilmiöt perustuvat, eivät ole mitään muuta kuin aivojemme toimintoja, joten siis tuo olioiden muuttumaton järjestys, joka on niiden empiirisen todellisuuden kriteeriona ja johtolankana, on itse peräisin aivoista, saaden niiltä yksinomaan valtakirjansa

Adekvaattisuuden vaatimus on perfekti objekti

Indigestio factica ruma juttu. Mofetti castronoma delicatissima närästä meikä manne. Allemande musica olla diaforeesi novokaiini. Mine ei jakssa kirjoita enemppä viisaus tellä kertta.

Ad modum

Vaikka oikea idealismi onkin transsendentaalista eikä empiiristä jättäen empiirisen todellisuuden näin muodoin koskemattomaksi on sen sijaan vain havainnossa aistimuksen saapuminen aistielimeen todella empiiristä trannsendentaalisen idealistisen peruskatsomuksen nojalla.

Edellytys että aistimuksella ylimalkaan täytyy olla joku syy perustuu eräseen tiedoitsemisemme muodoista, aivojemme toiminnasta juontuvaan lakiin, jonka alkuperä on yhtä subjektiivuinen kuin tuo aistimus itse. tämän lain nojalla annetulle aistimukselle edellytetty syy näyttäytyy havainnossa kohta objektina, jonka ilmentymän muotoina on aika ja paikka, jotka ovat havaintokykymme tapa, ja lähtöisin subjektista eikä objektista. Tuo siirtyminen aistimuksesta sen syyhyn riittäää tosin osoittamaan empiirisen objektin empiirisen läsnäolon ajassa ja paikassa, se riittää tosin tyydyttämään täysin käytännöllistä elämää, mutta ei anna tietoa siten esittäytyvien ilmiöiden intelligibilisen l perustan olemassaolosta olemuksesta sinänsä, kirjoittaa Arthur schopenhauer

[quote="Pentti Naumanen"]"Emme voi milloinkaan objektiivisen tietoon sen mietiskelyn objektiksi probleemina tai esityksen objektiksi aiheena tulemisen perusteella immanentin ja subjektiivisen tajuntamme puitteissa olla puhtaasti tiedoitsevia nostaessamme jalustalle ja palvoessamme ja jumaloidessamme jotakin historialista, empiiriseen todellisuuteen aineellisena olioina ja objektina aivojemme kuvissa ilmentyvänä miellettynä ilmiönä personallisista tahdon tarkoitusperiä hyödyttävästä syystä jumalolentona, joka on toisen lajin järjestelmille luontenomaista argumentoimatonta ilmoitusta ja mysteereitä vailla järkeä ristiriiteisuuksien ollessa uskontojen täysipitoista ainesta."
(Lainaus on Mikki Hiiren tekstiä.)

Kuulehan Mikki Hiiri:

Mitä on objektiivinen tieto mietiskelyn objektina probleemin viitekehyksessä ja mitä esityksen objektiksi aiheena tulemisen perusteella immanentin ja subjektiivisen tajunnan puitteissa???

Perhana, selitäkin sanojen merkitysopillinen sisältö yksityiskohdat huolellisesti läpi käyden. Älä unohda etymologiaa; sanan alkuperää ja johtoa. Piirrä ja havainnollista, sen olet meille junteille velkaa. Kerro selkokielellä, oliko esi-isämme apinan äännähdys: UHGRRRRH, immanentti johdanto käytännön sovellutukseen vai pelkästään ahaa-elämys?



Sen enempää tekstiäsi vielä lukematta ehtineenä on keskeytettävä lauseeseen josssa väität kaiken olevan päinvastoin kuin että se ikään kuin olisi täysin itsestään selvää, mikä osoittaa ja todistaa sinun olevan inhimillinen, vaan ei animaalinen äly, sillä toisin kuin meildän ihmettelyyn kykeneväisillä ihmisillä eläimen immanenttiin tajuntaan kuuluu että niillä tieto jää subjektiivikseksi eikä milloinkaan tule objektiiviseksi, kaiken näyttäessä siinä eläimestä itsestään selvältä, eikä se voi sen vuoksi tulla sille milloinkaan esityksen taikka mietiskelyn objektiksi, probbleemiksi, kuten ei itse maailma tai niiden oma elämäkään, kuten Arthur Schopenhauerkin toteaa ja sanoo; Vai ajatuksetomista eläimistä on maailma ja sen olemassaolo itsestään selvä. Ihmiselle se opn sitä vastoin probleemi, jonka raainkin ja rajoittuneinkin kirkkaimpina hetkinään elävästii tajuaa"

Maailman olemassaolo on yhtä mahdollista kuin sen olemattomuuskin. "Kun niin ikään itse olisimme osia, modeja, atribuutteja tai satunnaisuuksia sellaisesta absoluuttisesta substanssista, joka olisi ainoa, joka jossain mielessä konsanaan ja missään voisi olla olemassa, niin täytyisi omamme ja tuon substansin olemassaolon ja sen laadun olla meille kaikkea muuta kuin huomiota herättävä, problemaattinen tai selvittämätön, meidät alituisesti rauhattomaksi tekevä arvoitus - päinvaston se olisi vielä paljon itsestään selvempi kuin 2 kertaa 2 on 4. sillä meidän täytyisi olla kykenemättömiä ajattelemaan mitään muuta kuin että maailma on olemassa sellaisena kuin se on. siten olisimme yhtä vähän tietoisia sen olemassaolosta sellaisenaan, harkitavana probleemina, kuin voimme aistia kiertotähtemme uskomattoman nopeata liikettä"

Siis koska eläimen tajunta on kokonaan immanentti ja subjektiivinen, sen tiedoitessa vain oman iysensä, pahan ja hyvän olonsa sekä niitä aiheuttavat syyt, sen tieto pysyy siis aina subjektiivisena tulemata koskaan objektiiviseksi ja siksi sille maailman oleminen on itsestään selvää eikä sillä alhaisen älykkyydrestä johtuen ole kykyä ihmetellä sitä mitenkään, siitä ei voi muodostua sille probleemia, kun taas toisessa ääripäässä ja- ilmiössä nerolla, väikkyy ilmiömaailma objektiivisessa käsityksessä älyn vapauduttua tahdon palveluksesta, mitä aito filosofointi edellyttää, vieraana kontemplaation esineenä tunkien tahtomisen ulos tajunnasta.

Pentti Naumanen kirjoitti:Adekvaattisuuden vaatimus on perfekti objekti

Indigestio factica ruma juttu. Mofetti castronoma delicatissima närästä meikä manne. Allemande musica olla diaforeesi novokaiini. Mine ei jakssa kirjoita enemppä viisaus tellä kertta.

Ad modum

Ensinnäkin objektiivisella on olemassaolonsa vain subjektiin nähden subjektin mielteenä, sillä yhtä väärä kuin on alkeellisen älyn väittämä; maailma objekti olisi sittenkin olemassa jos ei olisi mieltävää subjektia on tämä: Subjekti olisi sittenkin mieltävä jos ei olisi objektia, sillä tajunta ei ole mikään tajunta ilman esinettä, ilmaisten´objektin riippuvaisuuden subjektista joka yhtä lailla on riippuvainen objektista, sillä aine ja äly paljaina ilman muotoa ovat korrelaatteja, toinen on olemassa vain toiselle, ovatpa ne saman asian kaksi puolta, ja objektiiviseen, selvään ja puhtaaseen maaiman käsittämisen edellytyksenä on, että äly irtautuu tahdon palveluksesta ja siitä, joka alkujaan on vaikuttimien välittäjä ja tahdon välikappale tuleekin maailman kirkas kuvastin jolloin sen puhtaus on mitä suurin ja tällöin neron objektiivisessa käsityksssä ilmiömaailma väikkyy vieraana kontemplaation esineenä tunkien tahdo ulos tajunnasta, keskittäen ja keräten kaikki hengenvoimansa nin lujasti, ja yksinomaisesti yhteen pisteeseen, etttä koko muu mielteen maailma hänen tajunnastaan katoaa ja hänen puhtaastaasti tiedoitsevan älynsä yhteen tajuntaan keskitetty maailma mielteenä, ts. objektinsa muodostuu hänen ainoaksi realiteetikseen. Aka, paikka ja syysuhde ovat havaintokykymme tapa, joka on alkuperältään subjektiivinen laatuaan, sillä objektiivista järjestystä ajassa, paikassa, materiassa, syysuhteessa ei voi ajatella itsessään olemassaolevaksi joksikin absoluuttisesti objektiiviseksi olioiden sinänsä järjestykseksi, jollaiseksi kait einstein ja muut metafyysiset järjeskmät, joiden tulee kuitenkin puhua tämän ilmiömaailman lakien mukaan, vaikka ne katoavatkin niiden edellyttämän olioiden sinänsä järjestyksen opin tieltä, jollaista olisi mahdotonta kuvitellakaan, sillä aivotoimintamme itse luo tuon objektiivisen järjestyksen ajassa paikassa ja syysuhteessa, jotka ovat mielletyksi tulemisen tapa, riittäen osoittamaan empiirisen objektin empiirisen läsnäolon ajassa ja paikassa, tyydyttäen täysin käytännöllistä elämää, mutta ei anna tiertoa siten esittäytyvien ilmiöiden tai parenmminkin niden intelligibilisen perustan ja olemassaolon olemuksesta sinänsä