YLE Radio 1

Tunnetteko ainoatakaan kansaa tai heimoa jolla musiikki ei palvelisi jonkinlaisessa sosiaalisessa funktiossa ja kontekstissa ilmaisukielenä jota sanat eivät voi korvata ja jolla niin muodoin riistäisitte musiikilta sen univeraaliuden vai onko värähtelyjen kulkeutuminen ilmakehän ulkopuolisessakin universumissa osoitettu fysikaalisesti mahdolliseksi.

Tunnetteko ainoatakaan kansaa tai heimoa jolla musiikki ei palvelisi jonkinlaisessa sosiaalisessa funktiossa ja kontekstissa ilmaisukielenä

Käsitevammaista. Musiikki ei ole kieli eikä eri kansojen musiikeilla ole muuta yhteistä kuin korvan ja ihon kautta välittyminen.

Päinvastoin, musiikki on nimenomaan kieli, jonka ymmärtämiseen ei tarvita niitä sanallisia tai muita koodeja, joille muu viestintä ainakin jakeluunmenemisensä osalta pitkälti perustuu.
Mutta onko sekään musiikin "todellista" arvoa määrittävä tekijä, onkin sitten toinen kysymys.

Musiikilla ei ole semantiikkaa (poislukien kliseet) ja siksi musiikki ei voi olla kieli.

Voi Igrohn, olet uppoutumassa suohon itsesi kanssa.

Harrastatko itse mitään, kuunteletko vain, tuotatko koneilla?

Suomen kielen perussanakirja: ... Tytön ääni soi musiikkina pojan korvissa... Sana on sana, musiikki kuin tanssi. Perustuu ääneen, jonka pohjalla on hiljaisuus. Itselle nuotille kirjoitettu on jo päässä soivaa, kerrotaan että alle neljän olin itse oppinut lukemaan sekä kirjaimia että nuotteja - tosin joskus kipitin äidiltä kysymään ristin ja been tarkoitusta.

Vertaile teatteriesitykseen. Yksi kirjoittaa tekstin, markkinoi sen, ohjaaja ja ammattilaiset esittää ja innostunut kuulija nauttii. Musiikkitapahtuma on yhteinen. Paikkaa katsomatta kuulija kokee jotakin toisten lähettämää. Soittoa, laulua etupäässä. Laulussa on myös sanoittajan viesti (vanhoja klassisia tai upouusia).

Olen ilon mykkyrässä. Ikirakas siippani on onnistunut muuttamaan Kemiin - vuosia olemme puhuneet siitä. Itsekin hyvistä oloistani ehkä muutan perässä, vuosien päästä, jos vaikka tarvitsis omahoitajaa. Tänään hän hakeutui paikallisen kuoron pakeille ja on nielaistu sisään. Itse laulan kirkon kamarikuorossa sekä kirkkokuorossa ja käytän hyväksi kaikki mahdolliset kurssit. Just kuntelin Petri Laaksosen. Nauti Igrohn elämästä ja rentoudu. Vaikka hyvä ruokaa.

Jos metaforissa musiikkia pidetäänkin musiikkia kielenä, ei metaforilla kuitenkaan voi todistaa mitään. Ja kun lauluissa on sanat ja semantiikka, ei siitä seuraa, että itse musiikilla olisi semantiikkaa.

Eikö laulun sisällössä tai luonteessa siis muka mielestäsi tapahdu mitään muutosta, kun sama teksti vedetään toiseen säveleen (esim.Sotilaspojan teksti Lähteen, Maa on niin kauniin teksti Kasakkapartion tai Joulupuu on rakennetun teksti Partisaanivalssin sävelellä)? Tai kun itsenäiseen sävelmään ängetään sanat, kuten vaikkapa Mozartin 40:n sinfonian pahoinpitelyissä on tapahtunut?
Kyllä musiikki on itsenäinen koodikieli ja siihen, miten se tulee ymmärretyksi, vaikuttaa olennaisesti myös tulkintatapa, sovitus ja muut kappaleen ominaista luonnetta säätelevät asiat.

Ja tästä päästäänkin takaisin tämän keskustelulangan aiheeseen. Musiikin todellista arvoa määrittävät hyvin suurelta osin ne ominaisuudet, jotka siinä pysyvät, kaiken muunteluhalukkuuden keskelläkin.

Siinä vaiheessa kun musiikista tulee "koodikieli" voi sen unohtaa musiikkina.

moxu kirjoitti:Eikö laulun sisällössä tai luonteessa siis muka mielestäsi tapahdu mitään muutosta, kun sama teksti vedetään toiseen säveleen ()?

Erityistapaus laulusta ei voi johtaa yleisiä päätelmiä musiikkia koskien.

Erityistapaus laulusta ei voi johtaa yleisiä päätelmiä musiikkia koskien.

Laulun musiikista poislukien sanat ei voi päätellä, mitä sanat sisältävät. Siis semantiikkaa ei ole.

Laulusta (ilman sanoja) voi vetää KULTTUURISIA päätelmiä. On jokainen ihminen ohjelmoitu kulttuuriinsa.

lgrohn kirjoitti:Laulun musiikista poislukien sanat ei voi päätellä, mitä sanat sisältävät.

Ei tietenkään. Tuo ei ollut asiani.

'Musiikki' koostuu laulu- ja instrumentaalimusiikista, joten laulumusiikkia koskevat päätelmät eivät (ainakaan automaattisesti) todista tuon taivaallista instrumentaalimusiikista, saati musiikista yleensä. "Pointsini" koski Moxun järkeilyä.

Vahvistin vain käsistystäsi.

lgrohn kirjoitti:

Tunnetteko ainoatakaan kansaa tai heimoa jolla musiikki ei palvelisi jonkinlaisessa sosiaalisessa funktiossa ja kontekstissa ilmaisukielenä

Käsitevammaista. Musiikki ei ole kieli eikä eri kansojen musiikeilla ole muuta yhteistä kuin korvan ja ihon kautta välittyminen.

Ajatuserittelyllä syntyneillä osamielteillä havainnosta ei voi olla aposteorista metafyysistä komponenttia kuten juuri musiikilla jonka metafyysiikan yhteys aritmeettiseen ja fysikaaliseen perustaan itse asiassa pohjautuu. Sanalliset merkitykset ovat vain sovittuja merkityksiä ilman että ne itsessään olisivat jotain sinänsä olemassaolevaa korkeimmassa mnetafyysisessä merkityksessä kuten musiikin ilmaisevat tunteet, intohimot ja affektit tahdonliikutuksen älyn mukaisia vastineina jota jokainen tahdon välittömänä ilmauksena ymmärtää. Pentatoninen asteikko on yuleionen kaikkialla maailmassa.

Pentatoninen asteikko on yuleionen kaikkialla

Tarkoitat varmaan pentatonista duuriasteikko, joka voidaan rakentaa kvinttiympyrästä. Se ei ole universaali, sillä pentatonisia asteikkoja on lukemattomia muitakin.

Voisiko tästä saada mielekkään lauseen?

humalainen kirjoitti:Ajatuserittelyllä syntyneillä osamielteillä havainnosta ei voi olla aposteorista metafyysistä komponenttia kuten juuri musiikilla jonka metafyysiikan yhteys aritmeettiseen ja fysikaaliseen perustaan itse asiassa pohjautuu.

Mihin? Mille?

Mielle - lat. representatio, saks. Vorstellung - on ensisijaisesti tietoisuuden piirin ilmiö, joka esittää ulkoista oliota: aistinelinten välittämä informaatio uudelleen-esitetään organismin tajunnalle tälle sopivassa hahmossa. Lienee myös niin, että mielteet voivat esittää myös tajunnan sisäisiä tiloja, mutta ulkomaailma-suhde on fundamentaali (ei tietoisuutta ilman ulkoisuutta). Niin tai näin, on vieras ajatus, että mielle ja saati osamielle (mikä/mitä se voisi olla?) esittäisi havaintoa.

Jos ei voi olla aposteriorista jotakin, niin sitten sen on oltava a priori?

humalainen kirjoitti:Sanalliset merkitykset ovat vain sovittuja merkityksiä ilman että ne itsessään olisivat jotain sinänsä olemassaolevaa korkeimmassa mnetafyysisessä merkityksessä kuten musiikin ilmaisevat tunteet, intohimot ja affektit tahdonliikutuksen älyn mukaisia vastineina jota jokainen tahdon välittömänä ilmauksena ymmärtää.

'Musiikin ilmaisevat tunteet' ja muut tuskin ovat 'sinänsä olemassaolevaa korkeimmassa metafyysisessä merkityksessä'. Luulisin, että metafyysikkojen tarkoittamassa 'korkeimmassa' eli perustavimmassa mielessä oleminen on jutun juju, eivät 'oliot sinänsä' tai 'tosioliot', jotka ovat mitä ovat - niihin ei liity mitään 'filosofista', kuten niiden havainnointiin, ajattelemiseen ja muuhun tajuiseen prosessointiin.

Jos tarkoitat musiikin ilmaisemista affektipohjaisista asioista, niin jopa affektien 'sinänsä-mäisyys' on kiistetty. Affektuaalisen tilan synnyllä on edellytyksensä ja jopa syynsä.