kasi-kettunen kirjoitti:Mielestäni tuntuu pahalta, kun Yönkuningattaresta (Mikä aaria!)on tehty hirviö, ja Sarastrosta vapaamuurareihin kuuluva yli-ihmishahmo.
Tarina tuntuu liiaksi sadulta, ja minä pidän realistisimmista oopperoista.
Oopperoiden tarinoilla on varsin usein tapana olla satuja. Mozartin maku dramatiikan suhteen ei ollut kovinkaan kultivoitunut ja suurin osa hänen säveltämistään oopperalibretoista oli draamoina jokseenkin elinkelvottomia päiväperhosia. Mutta elämää suurempi musiikki muutti niiden kohdalla kaiken. Taikahuilun kohdalla tilanne oli sikälkin omituinen, että Schikaneder muutti juonen kulkua Mozartin jo sävellettyä teoksen alun, mikä näkyy lopputuloksessa kovin suurena epäjohdonmukaisuutena.
Moliéren Don Juan on italialaisena versiona Don Giovannina Mozartin oopperoista ainoa, joka elää yhä myös näyttämöllä. Vaikka se näytelmänä yleensä mielletään kepeähköksi komediaksi, se oopperana on monin paikoin hyvinkin synkkä. Yhtään todella taitavia draamoja aliarvioimatta on suhteutettava DG muihin Mozartin oopperalibrettoihin ja uhrattava ajatus sille, missä reaalitodellisuudessa tuo suuri säveltäjä elikään..?