YLE Radio 1

Kuoron harjoitussoittimeksi erinomainen olisi (viritetty) viulu. Piano on useammin käsillä, antaa toki osviittaa, mutta laulun viritys on kuoronjohtajan ja kuorolaisten korvissa.

Aha. Minkä virityksen mukaan kuorolaiset solfaavat? Eli mikä viritys on niissä "kuorolaisten korvissa"?

Liisa Autio kirjoitti:Kuoron harjoitussoittimeksi erinomainen olisi (viritetty) viulu. Piano on useammin käsillä, antaa toki osviittaa, mutta laulun viritys on kuoronjohtajan ja kuorolaisten korvissa.

Sinä Liisa olet kokenut kuoroduunari, älä anna teoreetikkojen hyppiä silmille.

Huhhuh, ajattelin jo Igrohn että olisit niin tarkkakorvainen kuulija, että erottaisit vaikka mitä!

Kumpaa siis uskomme? Silmille hyppijää, vai tarkkaa kuulijaa?

lgrohn kirjoitti:Aha. Minkä virityksen mukaan kuorolaiset solfaavat? Eli mikä viritys on niissä "kuorolaisten korvissa"?

Yritetäänkö sinua Liisa vedättää? Sanoisin: Teoreetikko tiedustelee???

Temperoituja virityksiä on olemassa melkoinen joukko. Kysymykseni on siis erittäin käytännön läheinen, edellyttäen että kuorolaiset laulavat puhtaasti. Siis missä vireessä kuorot tyypillisesti laulavat Suomessa

A) a cappella,
B) pianon kanssa
C) jousien kanssa
D) vanhaa musiikkia ?

lgrohn kirjoitti:Temperoituja virityksiä on olemassa melkoinen joukko. Kysymykseni on siis erittäin käytännön läheinen, edellyttäen että kuorolaiset laulavat puhtaasti. Siis missä vireessä kuorot tyypillisesti laulavat Suomessa

A) a cappella,
B) pianon kanssa
C) jousien kanssa
D) vanhaa musiikkia ?

Minusta on epäreilua, että teoreetikko asettaa yksittäisen kuorolaisen omien teoreettisten kysymystensä kohteeksi. ABCD-kysymykset eivät ole reiluja.
Nimimerkki Igrohnin kysymykset ovat epäreiluja, ennenkuin hän antaa kysymyksille oman vastausversionsa?

Noo'oo!

Vastauksena sanoisin, että kuorot laulavat siinä vireessä, missä säestävä soitin tai soitinryhmä on, jos moinen on mukana. Muuten mennään ns.normaalin asteikon perusvireessä.
Vastaus ei välttämättä ammattilaista tyydyttäisi, mutta ei välttämättä niin ole tarpeenkaan, sillä maamme kuoroista miltei kaikki koostuvat pääasiassa amatööreistä, joka suomennettuna tarkoittaa asian rakastajaa. Poikkeuksena oopperan kuoro sekä Helsingin Kamarikuoro, joka jatkaa Radion kamarikuoron perinnettä. Ja niistä löytyy varmasti vireitä useampiinkin asteikkoihin, kuten ammattilaisilta kannattaa odottaakin.

Vastauksena sanoisin, että kuorot laulavat siinä vireessä, missä säestävä soitin tai soitinryhmä on, jos moinen on mukana. Muuten mennään ns.normaalin asteikon perusvireessä.

Soittimet on nykyisin viritetty tasavireisiksi. Mikä tuo "normaalin asteinkon perusvire" oikein on?

Ps. Barbershop-laulajilla on ihan oma harmoniansa:

http://www.fabs.fi/contentPages/Barbershop.aspx

Tulihan se sieltä, Igrohn. Aiempi ihmettelykysymyksesi oli jotakin jotta kuinkahan moni kuoro Suomessa laulaa tasavireisesti. Viimeinen viestisi täsmensi jotta a cappella eli normaalivirityksellä, säestyksellä tasavireiseksi kutsutun tahi jousisoittimen tms kanssa ynnä muita harvemmin käytettyjä vaihtoehtoja.

Omat kokemukseni: 10 v Kanerva-kuoro, sekä a cappella että toistakymmenpäisen soitinyhtyeen kanssa, 5 v Sampolan Laulajat a cappella paitsi Essenissä sikäläisten kanssa Carmina Burana, jossa oli säestyskokoonpano, nykyään seurakunnan kuorot, pääsääntöisesti a cappella (usein eri äänet yksitellen hajasijoitettuna), joskus urut - esimerkiksi nyt Maasalon Adventtivesper - ja hyvin harvoin piano, kun halutaan esittää laajempi teos ison kirkon edestä kuten esim. Buxtehuden Lauda Sion.

Liian harvoin pääsee kuulemaan toisia kuoroja livenä (Tampereen Sävel tulossa). Radion tarjonta on toki meille kaikille yhteistä. Äänitteessä jää pois visuaalinen puoli, joka tietämättämme vastaa viestin välityksestä leijonanosan, toisaaalta virheet korostuvat. Hyvät esitykset menevät perille sellaisenaan, pari karmeaa muistikuvaa on jäänyt. Akademiska Damkören Lyran taltioidussa juhlakonsertissa koko ensimmäisen puolikkaan oli pallo ihan hukassa, jälkimmäisessä päästiin sille tasolle joka parhaimmillaan on harjoituksissa. Toisella kertaa asetuimme kuuntelemaan vasta edesmenneen kuoroläheisen Rauno Lehtisen muistokonserttia. Ensimmäisenä (ja ainoana) kuoropiisinä oli rakastettu On hetki. MUTTA MUTTA kun oli kysymys Radio Suomesta, jossa kuorolaulu on kirosana, sensuurin armon oli saanut oululainen Viihdekuoro siskot tai sinnepäin. Kappaleen rakenteesta ei edes saanut mitään kuvaa, koska alimman äänen tehtävää hoitanut kakkosaltto (siis ihmiskuoron bassoa vastaava) lienee ollut olemassa, mutta häipyi kuulumattomiin.

Musiikista kiinnostuneet etenkin miehet, rohkaiskaa mielenne ja aloittakaa kuoroelämä, instrumentti kulkee kevyeesti mukana (vaatii tosin huoltoa). Sekakuorossa eli ihmiskuorossa on yksi soiva oktaavi enemmän kuin nais/mieskuorossa. Itse olen asunut Nokialla 2/3 eliniästäni ja kärsinyt mieskuorohegemoniasta (täällä on mm. Suomen ainoa seurakuntien mieskuoro, ovat kyllä senioreja ja en isommasti valita, koska kolme heistä laulaa kamarikuorossamme myös). Joulun odotusta!

lgrohn kirjoitti:

Soittimet on nykyisin viritetty tasavireisiksi. Mikä tuo "normaalin asteinkon perusvire" oikein on?

Tulipa mieleen taannoinen pulmasi Igrohn. Adventtina laulelin kirkoissa, maanantaina iski romuska ja piti jättää kaksi tilaisuutta väliin. Moxun vinkistä selasin ja kuuntelin Teemalaulajia - kiitos Moxu - ja korviini osui Pasi Hyökin käyttämä sanonta "luonnollisen puhdas" laulajasta. Kuoron vire on laulajien ja johtajan summa, lienee siinä kuulijallakin osansa.

Kuoron vire on laulajien ja johtajan summa, lienee siinä kuulijallakin osansa.

Tuskin on. Jos harjoitellaan pianon kanssa ja solfataan tasavireisesti. Ei korva kestä vireiden vaihtoa. Hyökki tarkoitti puhtaudella puhdasta tasavireisyyttä luulen.

lgrohn kirjoitti:

Kuoron vire on laulajien ja johtajan summa, lienee siinä kuulijallakin osansa.

Tuskin on. Jos harjoitellaan pianon kanssa ja solfataan tasavireisesti. Ei korva kestä vireiden vaihtoa. Hyökki tarkoitti puhtaudella puhdasta tasavireisyyttä luulen.

Sanasi "tuskin" antaa periksi tavoittelemallesi "totuudelle"! Termi "solfaus" tuli hauskalla tavalla esille Teemalaulajien TV-pätkästä. Joku opettaja oli harjaannuttanut porukkaa do-re-mi-fa-SOL-la-si:llä nuottia ääneen tapailemaan. Huh huh, sitä en ikinä osaisi enkä oppisi. Itse opin lukemaan tekstiä ja nuotteja samanikäisenä, väittivät alta neljän mutta ovat edesmenneet jo. Säveltapailussa (aikuisena) sain 3/3 saakka puhtaat (osa testistä suoritettiin harmoonilla mikä oli vähän vekkulia). Jatko jäi, kun ei kurssilta tullut ketään muuta. Kuinka voi solfata (tarkoitan laulaa nuottipaperista säveltasoja rytmissä) tasavireisesti????? Luonnollisen puhtaasti kelpaa terminä käyttööni.

Monta hauskaa muistumaa, mm. Orivedeltä (opettajana Matti Hyökki, joka esimerkiksi valisti, että laulussa saa tulevan konsonantin aika-arvon ottaa seuraavasta tahdista). Oli kurssilla opettajasisarukset, jotka osasivat sol-la-si-dot mutta eivät ennakoida vekkulimpaa intervallia ääneen. Olen myös kuullut tositarinana kerrottavan, että henkilöllä oli absoluuttinen korva, mutta ei pystynyt nuottikuva edessään laulamaan mistään muusta sävellajista, ei siis pystynyt transponoimaan laulamaansa! Itselläni teorian soveltamista häiritsi isosti järjestyslukujen käyttö - olinhan pienen ikäni harjaantunut ajattelemaan vertikaalitasosta "kolme askelta" mikä on siis kvartti mikä taas itselleni latinistina ja arkikielestä tuo mieleen numeron neljä.

Itse en kuoron harjoituksissa tarvitsisi soitinta lainkaan, ymmärrän kyllä hyvin että osviittana toisille siitä on apua. Kamarikuoromme edellyttää, että tuntee nuotit, etenemme nopeasti ja irtaannumme soittimesta heti kun mahdollista, kahden tunnin harjoituksissa toki istutaankin mutta paljolta myös sekoitetaan äänet sikinsokin. Tule kuunteleen tulosta!

Teemalaulajien Kuoroon! -ohjelmaa minäkin seurasin ja koin sen hauskana. Muistin teitä kuorolaiset Liisa ja moxu. Olihan ohjelma sirpaleinen, kuten moxu kirjoitat, mutta riemu musiikin äärellä välittyi kyllä katsojallekin. Onhan hyvä, jos näistä lauluhaluisista on osa etsiytynyt kuoroihin muualle. Sain tästä ohjelmasta innokkeen syntymäpäivälahjaan pikkusiskolle. Hän saa levyllisen kuorolaulua (esittäjänä How Many Sisters tai jotain sinnepäin).

Kuinka voi solfata (tarkoitan laulaa nuottipaperista säveltasoja rytmissä) tasavireisesti????? Luonnollisen puhtaasti kelpaa terminä käyttööni.

Kuinka voi laulaa muuten kuin tasavireisesti, jos referenssit ovat tasavireisiä. "Luonnollisen puhtaasti" on puhtaasti roskaa.

lgrohn kirjoitti:Kuinka voi laulaa muuten kuin tasavireisesti, jos referenssit ovat tasavireisiä. "Luonnollisen puhtaasti" on puhtaasti roskaa.

Minä en pidä tuosta tyylistä puhua kuoroduunarille, jota kokenut Liisa on. Liisa kyllä tietää ja jos ei asiantuntija Igrohnin mielestä tiedä,-pitäisi asiantuntijan rakentaa asia toisin, kuin tyrmäämällä väite roskaksi.

"Luonnollisen puhtaasti" on täsmälleen niin oikein sanottu, ettei paremmin edes voi sanoa. Se nimittäin sisältää sen virhemahdollisuuden jota kaikki inhimillinen tekeminen sisältää.

Katsoitteko eilen itsenäisyyspäivän aamuna ohjelman jossa käsiteltiin suomalaista saunakulttuuria? Siinä oli kohtaus jossa näytettiin maailman suurin sauna jonne oli ahtautunut vissiinkin puolen komppanian verran varusmiehiä löylyille. (Oliko se Suomenlinnassa, vai missä se oli?)
No'o, pojat oli komennettu siinä aataminasuisina ja hikisinä laulamaan kuorolaulua. Tiedättehän, että varusmiespalvelu sisältää aimoannoksen myös kuorolauluharjoittelua marssin tahdissa.

SOTA-AIKOJEN LAULUJA

Sillanpään Marssilaulu
(1940, Säveltäjä: Aimo Mustonen,
Sanoittaja: Frans Emil Sillanpää
(perustuu F.E. Sillanpään tekemään
runoon YH:n aikana syksyllä 1939)

Kotikontujen tienoita tervehtien
tämä laulumme kaikukoon,
yli peltojen, vetten ja tunturien
aina Hangosta Petsamoon.

Sama kaiku on askelten,
kyllä vaistomme tuntee sen,
kuinka kumpujen kätköistä, mullasta maan
isät katsovat poikiaan.

Sinä tiedäthän veikko mun vierelläin,
mikä retkemme tänne toi.
Ilomielin me riensimme sinnepäin,
missä yhteinen kutsu soi.

Tapa tuttu jo taattojen
nyt on hoidossa poikasten:
Kun on vaaralle alttiina syntymämaa,
kotiaskaret jäädä saa.

Mitä lieneekin aarteita Suomessa,
toki kallehin on vapaus.
Tääll' on suorana seistä ja kaatua
joka miehellä oikeus.

Siis te lapset ja vanhukset,
ja te äidit ja morsiamet,
niin kauan teillä on suojattu lies
kun on pystyssä yksikin mies.

Laulu kaikui erittäin komeasti,- ja se laulettiin "luonnollisen puhtaasti" joka siis sisälsi ja mahdollisti virheetkin.
Juuri nuo säkeistöjen viimeiset tahdit: "Hangosta Petsamoon"- kajahtivat erittäin luonnollisesti, -eli alavireisesti,- eli väärin,- eli, siis luonnollisesti.
Melodia sujui suurinpiirtein oikein säkeistön ajan, mutta kun tuli "isät katsovat poikiaan," homma sekosi.

Mutta,,,- niin hienoa, niin hienoa. Mutta,,, kivittikö Igrohn television,- sitä tiedustelisin.

Hölmöä tietenkin keskustella suurista saunoista Kuorolaulu-otsikon alla, mutta en viitsi pienen kommentin takia uutta ketjuakaan avata. Merisotakoulun saunassa Suomenlinnassa olen kylpenyt monet kerrat ensin koulun oppilaana ja sitten kokelaana ja voin vakuuttaa, että makeat ovat löylyt. Hyvin demokraattinen paikka, amiraalinkin arvomerkit jäävät pukuhuoneen naulaan ja niin hänelle voikin sanoa lauteilta tilaa etsiessä, että "viittiks lykätä kinkkuas vähän sinne päin että mäkin mahdun".

Saunaan mahtuu kuitenkin vain ahtamalla runsaat 100 kylpijää. Selvästi suurempi sauna, jossa olen kylpenyt, on Rymättylän Herrankukkaron maasavusauna, johon mahtuu helposti 120 kylpijää.Hyvät olivat löylyt sielläkin.

Molemmissa saunoissa olen harrastanut erittäin epävireistä kuorolaulua, isoille pojille tarkoitetusta ohjelmistosta.

Tervehdys pojat, arki alkaa taas hellittääkseen hetkeksi Kauneimpiin joululauluihin, jolloin joudun jakaantumaan toiseen kahdesta kuorostani. Igrohn laskee hevosenleikkiä, minkähänlaisen virityksen tarkkaan koulittu korvansa erottaisi kehtolaulusta asti ihmisäänillä koulitun lestadiolaislapsen tai pelkkää puhdasta digiä korviinsa keränneen sitimukulan laulussa? Mahtaa itselläsi tehdä mieli kokeilla kuoroa, Igrohn.

Lempilapseni puhui itselleen poikkeusluvan laistaa baletin kenraalista että saa olla koulunsa musiikkiluokkien isossa kirkkokonsertissa. Baletti-iltana koko hänen ja serkkunsa suku on muualla poissa, varamiesedustajina mummunsa ja tätinsä avomiehet. Haluan itse olla mukana kuoromme toiseksi viimeisessä harjoituksessa = pikkujoulupidoissa sivukylän rauhassa. Ideoin emännälle lahjaksi kukkakorin lisäksi toisenlaisenlahjan vuohen (ison talon emännyydestä on poikinut pitokokin ura, ajo-ohjeena Tottijärven kirkkoa ennen oikealla pihassa oleva lehmän näköispatsas).

Muuten tuosta nuottikorvien perkauksesta tuli mieleen, että kaksi korvaa tekee mahdolliseksi kuulosuuntiman paikannuksen. Kun kaksi silmää luo näkökuvaan kolmiulotteisuutta, olisiko olemassa myös värinäköulotteisuus? Itselläni nimittäin on vasemman ja oikean silmän välillä pysyvä ero niin, että toinen näkee saman kuvan tai esimerkiksi paperin sävyn selvästi lämpimämpänä ja toinen kylmempänä kuin toinen. Kuka tietäisi (ei kuulune kuorolauluun)?