YLE Radio 1

puuhaaja kirjoitti:Teema pukkaa perjantaina dokumentin progeen(kin) vahvasti vaikuttaneen soittopelin keksijästä, Robert Moogista. Tsekataanpas.

http://www.yle.fi/teema/dokumentit/ateljee/id6910.html

Hieno juttu, pitää katsoa. Robert Moog on suurimpia syyllisiä Walter/Wendy Carlosin ohella siihen, että kiinnostuin klassisesta musiikista ja erityisesti barokista ja Bachista. Syynä oli siis tuo Switched on Bach, barokkia Moogille sovitettuna.

Vielä tuosta Teeman Moog-dokumentista. Tämän päivän Hesarissa sanotaan siinä haastateltavan myös Yes-kosketinsoittajaa Rick Wakemania, joka kehui vasta Moogin mahdollistaneen kosketinsoittajankin pääsemisen rock-tähdeksi. Myös tuosta Wendy Carlosin Bach-kytkennästä mainittiin.

Stevie Winwood oli rock-tähti (tai tuolloin 40 v sitten: pop-tähti) ilman moogia. No, hänellä oli kadehdittavan "sielukas" lauluääni, mutta kyllä hänet miellettiin ensisijaisesti laulaja-urkurina eikä laulaja-kitaristina.

Tosin Rick Wakeman -luokan palvontaesineeksi Stevie ei onneksi joutunut.

puuhaaja kirjoitti:Teema pukkaa perjantaina dokumentin progeen(kin) vahvasti vaikuttaneen soittopelin keksijästä, Robert Moogista.

Mukavan intiimi, lämminhenkinen dokkari. Harmittaa ettei tullut tallennettua. Oli ilo kuunnella Moogin tarinointia ja muisteluksia. Samoin myös Wakemanin (mikä kuoliaaksinaurattaja!) ja Bernie Worrellin tarinaa. Nappi juttu!

Ajauduin sattumalta tällaiselle keskustelupalstalle. Täällä luultavasti on sen verran intellektuellia väkeä, että olemme lähellä todellisen progen syvintä olemusta.

Edustan tamperelaista progressiivisen rockin vahvaa edustajaa. Nurkostam on harjoittanut toimintaansa kohta jo kymmenen vuotta. Nuoria olemme, mutta sävelet eivät viittaa siihen. Parin kuukauden sisällä julkaisemme uuden levyn, joka sisältää laadukasta materiaalia. Vanhaa levyä voi kuunnella /vain mp3 tasoisena) internet-sivustollamme. Mahtava flash sivusto on vielä kesken, joten html-sivuilta löytyy tarvittavat tiedostot.

Uudella levyllä kuullaan laadukasta musiikkia Genesiksen, King Crimsonin, Pink Floydin, Wigwamin ja Yesin jalanjäljillä. Tärkeintä on kuitenkin se, että Nurkostam säilyttää omaleimaisuutensa.

Monet teistä varmaankin haluavat kuulla pitkästä aikaa Mellotronin täyteläisiä sointuja.


Tero Koski

Paljon ovat ajat Moogin ajoista muuttuneet:

http://www.soundsonline-europe.com/home.php

Nyt ostetaan vain DVD-nippuja muutalla sadalla eurolla...

Tervehdys - ja toivottavasti mellotronit pysyvät vireessä, Nurkostam!

Krautista vielä - jatkoa toisesta, viime syksyn ketjusta.

Hieman yllättävää, ehkä, mutta Can on niin kova nimi maailmalla, että bändin tuotanto ja muusikkojen soolojututkin on "remasteroitu" ja julkaistu (ainakin Canin tuotantoa) ns. hybrideinä, kaksikerroslevyinä, joilla on sacd- ja cd-kerros. Olen noita vanhimpia Purkkeja hissukseen hankkinut.

Can (alk. 1968) - Levyt: Tago Mago (1971), Ege Bamyasi (1972), Future Days (1973), Soon Over Babaluma (1974), Landed (1975), Flow Motion (1976), Saw Delight (1977), Out Of Reach (1978), Can (1979).

Listaa voinee täydentää:

- "Delay" 1968 (esikoinen, julki vasta v. 1981)
- Monster Movie (1969)
- Soundtracks (1970)

Poskettominta oli, kun törmäsin Soundtracksillä vanhaan tuttuun. 15-minuuttinen totaalinen komppi "Mother Sky" kuulosti tutulta. Sitten muistin: biisi oli ahdettu eräälle 1970-luvun alun Kraut-kokoelmalle. Tupla tai tripla, tummasävyiset kannet. Joku saattaa muistaa...?

No, joka tapauksessa, tässä (nimensä mukaisesti, elokuvan) soundtrackissa bändi ylittää Velvet Undergroundin ja muut 1960-luvun lopun totaalikot. Samanaikaisesti monotonisen-hypnoottinen että leijuvan-virtaava Liebezeitin eteenpäin hakkaama esitys on kaukana unenomaisesta tunnelmoinnista. Damo Suzukin "laulu" on ajoittain kuin unisen hyminää (hän oli juuri tullut mukaan, kun Malcolm Mooney oli "romahtanut" ja lähetetty kotiin - MM oli musta usalainen kuvataiteilija, jonka Can yhytti ja pyysi bändiin "laulajaksi"). En saa sanoista selvää, muttei sillä liene väliä.

Ihme bändi. Tekivät monia juttuja, joista myöhemmin on otettu mallia. Eipä tuotantoa ole suotta taas kerran julkaistu. On se vain kumma, että noista ajoista ns. rock on taantunut kaavamaiseksi standardirytkeeksi, vaikka sillä oli mahdollisuudet kehittyä vaikka millaiseksi.

Hyvä että maailmassa on Nurkostameja!

Huomasitteko muuten pe-la-yönä progeyöradion R.Suomella? Ja jos, niin oliko paketti kuinkakin antoisa?

Juu, kyllä huomattiin. Aie oli hieman kuulostellakin, mitä sanovat. Vanha ei kuitenkaan jaksanut... Aamulla oli aikainen herätyskin...