YLE Radio 1

Tuo käsivarakameran käyttö on nykyisin aika yleistä, suorastaan muoti-ilmiö. Ja sen kun vaan lisääntyy. Yksi esimerkki on NYPD Blue, joka on vissiin kuvattu kokonaan käsivarakameralla ja aiheuttaa minullekin lievää huimausta. Mutta Andy Sipowiczin takia sen on kuitenkin katsottava lopputeksteihin saakka.

Aikoinaa kun zoom-objektiivit tulivat käyttöön niin kaikkea mahdollista zoomattiin. Onneksi se muoti on jo mennyt ohi.

VeHy kirjoitti:Cartoon Networkill ja nyttemmin myös Maikkarilla ajetaan vanhoja Tom&Jerry-rainoja. Pätkiä on paljon mutta niiden varasto on kuitenkin rajallinen sillä nyt on päästy seitkytluvulle ja se merkitsee valitettavasti huonointa antia tällä elokuvan lajityypillä.

Viisi- ja kuusikymmenluvun pätkät ovat jääneet lähtemättömästi mieleen. Lapsuuteni Turussa Rialto-teatterin nonstopeissa niitä oli vähintäin aina yksi mukana viikko-ohjelmistossa. Piirrettyjen välissä tuli valistusta siitä miten ihanaa oli asua Amerikassa ja miten onnelliseksi mikroaaltouuni perheenäidin voi tehdä. Ja miten atomipommi ratkaisee maailman ongelmat.

Mutta nämä myöhemmät, ne eivät minulle kelpaa. Piirroshahmot on muotoiltu uudestaan, kulmikkaammiksi ja yksinkertaisemmiksi, ilmeet naamoilta pyyhitty lähes kokonaan pois, gagit typeriä ja järjestään turhaan pitkitettyjä. Tarinat yksinkertaisia ja hölmöjä, itseään toistavia ja keskittyvät lähes kokonaan pelkkään väkivallan esittämiseen. Vanhemmat toteutukset ovat niihin verrattuna draamaa ja liikkeiltään kuin balettia.

Suosikaamme samaa aihetta käsittelevistä topiceista tätä suositumpaa!

Sopii mulle, mutta joskus on hankala löytää juuri se paras stringi usean samaa aihetta käsittelevän joukosta.

Varsinkin jos haluaisin lausua painavan sanan Suupertin lied-taiteesta, niin mihin niistä kaikista vataukseni postaisin?

Suupertin tapauksessa kannattaisi varmaan avata uusi ketju ja antaa sille yksinkertaisesti nimeksi Suupert. Ja sitten katsoa, tuleeko juttua muistakin, kuin Franzista.
Erinomainen esimerkki säästeliäisyydestä aiheen suhteen on tuo topic Michael Jackson. Siinähän puhutaan paitsi oluen ja whiskeyn erikoisasiantuntijasta, joka perverssillä tavalla on mieltynyt myös suomalaiseen sahtiin, myös jostain amerikkalaisesta nappulanpainajasta...

hans kirjoitti:Kaikki Robert Bresonin leffat saa minun puolestani lähettää ulkoavaruuteen ikuisiksi ajoiksi ikävystyttämästä meitä tavallisia kuolevaisia. Elokuvafriikit on asia erikseen, nehän niistä haukotus- ja nukutusleffoista käsittääkseni pitää. Arvostaa korkealle sitä sanattomuutta ja koleutta ja teennäistä dialogia (joka oikeastaan on koko ajan monologia).

Taannoin päätettiin jatkaa tätä ketjua; jostain syystä ylläpito ei kuitenkaan näytä sulkeneen toista samasta teemasta avattua, jonka sisältö on kuitenkin pastattu tänne.

Nyt se toinen tätä samaa teemaa käsittelevä viestiketju on lukittu.

Nettitoimitus

Eilen Maikkarilta tuli joku näistä uusista Bondeista, kammottava tekele minun mielestäni. Suuruudenhulluja efektejä, hirveää rymistelyä eikä juonta kuin ohuenohuesti. Eniten minua häiritsi se, että todellisuudessa koko porukka olisi kuollut hypotermiaan jo leffan alkumetreillä mutta tässä sitä vaan kelluttiin jäisten vesimassojen keskellä ja kun ylös päästiin niin vaatteet olivat heti kuivat ja naisten hiukset kuin juuri kampaamotuolista nousseena. Näkymätön auto olisi kyllä kiva, minulla olisi sellaiselle käyttöä.

Kaipaan niitä vanhoja hyviä Roger Moore-juttuja, joissa temppuja ja vehkeitä oli juuri sopivasti mutta joissa oli ennenkaikkea paljon hausakaa huumoria.

Aivan samaa tuhahtelin eilen Vehyn kanssa. Vanhoina hyvinä aikoina Bondin tarina ei katkeillut joka kolmas minuutti räjähdyksiin!

Kaikki Robert Bressonin elokuvat saa tosiaan mielestäni lähettää jonnekin ulkoavaruuteen....

Minusta tuo viimeisin Bond-seikkailu oli sillä lailla siedettävä, että se rullasi toimintaelokuvallisena juttuna. Tietenkin se on monillakin tasoilla tyhjä, mutta tämä ei murenna sen ansioita sujuvana räiskefilkkana. Eiväthän post-seanconneryt säväytä kuten 1960-luvun tekeleet, but so what? Se on mennyttä maailmaa muutenkin.

Mitä tulee Robert Bressonin filmitaiteen, niin otan osaa, Hans/Kasi-Kettunen. Bresson on nyanssien mies. Samoin hän on moraalin tarkastelija. Katsojan täytyy osata rauhoittua hänen elokuviensa ajaksi. Niistä saa irti yhtä jos toista, kun jaksaa katsoa.

Ulkoavaruuteen ampumista en suosittaisi: pääset samaan joukkoon 1930-luvulla Saksassa vaikuttaneiden natsien (polttivat ei-fasistista kirjallisuutta) ja 1960-luvulla USA:ssa vaikuttaneiden uskovaisten hihhuleiden (tuhosivat Beatlesien levyjä) kanssa.

"Leijat Helsingin yllä" ei ole toimiva elokuva: se on rapsodinen ja siksi siitä puuttuu jatkuvuus, continuity. Näyttelijät puhuivat töksäytellen: sanon nyt - tämän tämän ainoan - kerran ja jos luulet - voivasi ryttyillä niin näet...

Olikohan lefaan koetettu ottaa kirjasta kaikki mahdollinen?

Wolfgang Petersenin toimintarymistely Outbreak on kaavamainen, siten ennalta-arvattava. Liiaksi romantiikkaa ja toimintaa, liian vähän jännitystä. Epäkiintoisa.

Sain tyttäreltäni joululahjaksi kirjan Drakarna över Helsingfors (kehtasi vielä laittaa omistuskirjoituksen suomeksi) silloin kun se ilmestyi. En ymmärtänyt jutusta paljoakaan, eikä käsityskykyni ole valaistunut yhtään lisää ajan myötä. Suomenruotsalaispiireissä Kjell Westö nauttii suurta suosiota. Olen mukana BSP:n toiminnassa. Viime kokouksessa kiersi kirjalistoja ja sielläkin Westö oli hyvin ylhäällä suosikkilistalla. En ole nähnyt teoksen filmatisointia. Saattaisi avata uusia ikkunoita ymmärtää kirjaa, mene ja tiedä.
Luen hyvin mielelläni. Juuri parhaillaan ovat menossa Viktor Suvorovin Akvaario, Kirsti Hirvosen Kallis maa, Ethelbert Staufferin Jeesus historian valossa ja Jim Collinsin Good to great. Odottamassa on Vasili Aksjonovin romaani Krimin saari sekä isä Johanneksen Valamon vanhuksen mietteitä.
Tällä kertaa kesken ei ole yhtään ruotsinkielistä kirjaa.
Jesper on saanut minut kiinnostumaan filmistä: ("Leijat Helsingin yllä" ei ole toimiva elokuva: se on rapsodinen ja siksi siitä puuttuu jatkuvuus, continuity. Näyttelijät puhuivat töksäytellen: sanon nyt - tämän tämän ainoan - kerran ja jos luulet - voivasi ryttyillä niin näet...

Olikohan lefaan koetettu ottaa kirjasta kaikki mahdollinen?)

Näin on näreet tänään sunnuntaina den 20:e november 2005

Luulenpa, että Tappajahai on minun kohdallani tullut tiensä päähän. Ainakin unohdan sen seuraaviksi 50 vuodeksi, sikäli kuin niin pitkään elän.

Katselin eilen illalla "Metsästyksen kansallisia erikoisuuksia. Osobennosti natsionalnoy okhoty/Venäjä 1995", joka tuli Yle Teemalta.

Vaikka elokuva antaa sympaattisen kuvan Suomesta ja erityisesti Ville Haapasalosta (jonka yleissaavutuksia itärintamalla kunnioitan suuresti) luovun suosiolla tästä venäläisestä "spedekuvasta".

Silti ei sovi aliarvoida, miten paljon tämä komedia on parantanut venäläisten Suomi-kuvaa, aina Vladivostokiin saakka. Hyvä Ville!