YLE Radio 1

Helsingin Kaupunginteatterin pitkäaikainen näyttelijä Marjatta Raita on kuollut 63-vuotiaana. Hänet tunnettiin vahvojen roolien tulkitsijana. Suomen kansa muistaa hänet kuitenkin parhaiten Uuno Turhapuron vaimona, joka pisti ketkumiestään parhaansa mukaan ojennukseen -tosin kohtalaisen heikolla menestyksellä.
http://www.youtube.com/watch?v=UAKn9wsdcVY

Marjatta Raita oli varmasti paljonkin monipuolisempi näyttelijä, kuin äkkiseltään tulee ajatelleeksikaan. Hänen ilmaisunsa keskittyi eleisiin, puheen nuotti oli persoonallinen ja toi aina esittäjän itsensä mukaan esitettävään rooliin. Erityisen vahvasti on omaan mieleeni jäänyt Albeen Kolme komeaa naista-näytelmän saman keskushenkilön vanhimman ikäkauden tulkinta ja erityisesti näytelmän suuren viisauden sisältävä loppurepliikki "paras aika on juuri tässä". Jos et ole näytelmää nähnyt, ajattele, miten Marjatta Raita sen sanoisi...

Mutumuistelona tällainen: minulle kerrottiin jostain jutusta, Marjatta Raidan haastattelusta muutama vuosi sitten, julkaisua en tiedä, kenties joku naistenlehti tai jopa Hesari. Siinä Raita kertoi, miten mahdotonta teatterissa on, kun ei saa mitään osia, ei kunnon rooleja. Niitä kirjoitetaan ilmeisesti vain tietynikäisille tai tietyntyyppisille. Hänhän oli näitä Turkan näyttelijöitä, jotka sopeutuivat rooliin kuin rooliin. Viime kerran, kun hänet lavalla näin ja siitä on kauan, hän oli jossain Turkan jutussa ja esiintyi muiden päähenkilöiden ohella mm. kassi päässään. Jollain tapaa se sopi hänelle, tuollainen puleerattomuus. Mutta miksi hän ei saanut osia. On kovin raskasta olla teatterissa töissä, jos näyttelijä ei saa kontaktia yleisöön ja joutuun johonkin omituiseen 'näkymättömyys'-lohkoon. Vääryys on vääryyttä tehdään sitä sitten kirkon kansliassa tai teatterissa.

Eilinen Elokuvateatteri paneutui hyvin uskontoon ja kirkkoon teatterissa. Juha Jokela ja Pirkko Saisio olivat hyvät vieraat. Heillä oli asiaa, kanttia ja mielipiteitä. Todellisista perusasioista on kyse eikä mistään muusta. Miksi aina toivoinkaan Bronten 'Kotiopettajatarta' teatteriin. Ehkä siksi, että siinä käsitellään aivan oleellisia asioita kuten ihmisen vastuuta itsestä, toisesta jne. Tämä asia ehkä Marjatta Raidan kohdalla näin mutumuistelon merkeissä ilmeisesti unohtui, teatterissa.

Mutta kovin vähän tiedän Raidasta. Joten jätän tähän.

Marjatta Raidasta puhuttaessa ei kannata unohtaa myöskään hänen yhteyttään Jouko Turkkaan. Raitahan jaksoi, uskalsi ja osasi heittäytyä ilmaisuun, jota tämä, varmaan ei ihan helpoin mahdollinen ohjaaja vaati. Yhteistyö Turkan kanssa toi varmasti vuosien mittaan Raidan ilmaisuun jotain olennaista, josta Spedekin omissa tuotteissaan hyötyi.

Jollain tavoin masentavaa, että iltapäivälehdistö ja nettikeskustelut tuntuvat kunnioittavan Marjatta Raidan muistoa paljon isommin, kuin hänen pitkäaikainen työnantajansa...

Ikävää että kuolema korjasi pois. Mikään ei toimi niinkuin ihminen kuvittelee, vaan kaikki on vähän niinkuin korkeemmas kärees.

Minä olen seurannut tuon perheen vaiheita jo pitemmän ajan, ja ihmettelen että se oli rouva, joka siitä ensin delasi. Hänhän oli varakkaan vuoristoneuvos Tuuran tytär.
Olisin odottanut, että se olisi ollut hänen aviomiehensä, joka ensin olisi kuukahtanut. Varsinainen renttu se mies. Hoiti huonosti hampaansa ja pukeutui pussihousuihin ja verkkopaitaan.

Asia, joka tuntui (vähäpätöisenä?) monista Marjatta Raidan poismenoa käsittelevistä uutisista unohtuneen, oli hänen esiintymisensä Radioteatterissa. Asia alkoi vaivata siinä määrin, että oli pakko tarkastaa asia tallenteelta; ja aivan kuten muistinkin, mm. Knallissa jaksossa Alimittaiset nakit Marjatta Raita tarjoili mainiota fiveakloktea:taan Lammille.
Suuri menetys myös radiolle.