YLE Radio 1

Miten valmistaudutte jouluun? Laulatte kotona yhdessä joululauluja, hoivaatte kukkasipuleita, teette itse joulukortit, matkustatte ajoissa kauaksi joulusta pois...?

Olisi mukava tietää muiden joulupuuhasteluista, kun nyt itse tänä vuonna en juuri mitenkään jouluun valmistaudu. Tulee sitten kun on tullakseen. (En vietäkään joulua.)

Jotain joulutunnelmaa kuitenkin kaipaisin. Sellaista voisin saada vaikka lukemalla tarinoitanne jouluvalmisteluistanne, kiitos!

Jokunen lahja on hankittava. Kuuluvat asiaan. Ruokapuoli on suht tärkeässä asemassa. Jättikinkku korvautuu tosin pienemmällä, jota täydennetään kalalla ja leikkeleillä ja ehkä tipusella, kuten kalkkunalla. Piparit yms. leivonnaiset lähempänä joulua uuniin. Parvekkeelle pannaan jouluvalot, samoin joihinkin ikkunoihin. Joulukuusen kanssa ei ole taisteltu enää pariin vuosikymmeneen.

Ai juu, meinas unohtua: Joulusiivous! - Se on tärkeää kulttuurityötä.

Kasi-Kettunen,

Meillä täällä Ahlaisissa valmistaudutaan jouluun kissojen ja koirien kanssa. Kumpaakin sorttia on yksi henkilö. Koiran nimi on Kartanon Patu ja kissan Stalin.
Me kaksi ihmispoloa sähellämme joukossa sen kuinka kintuiltamme kerkiämme. Paketteja väsätään. Pitää olla savustettua siankorvaa ja paketissa kissankeksejä ennen kuin joulu tuntuu oikealta joululta.
Sunnuntaina 4.12. menemme kirkkoon laulamaan kauneimpia joululauluja. Sitä ennen käymme kirjallisuuskerhossa keskustelemassa Valamon vanhuksen kirjeistä.
Ahlaisten joulumarkkinat pidetään lauantaina 10.12. sielläkin meillä on kova tohina päällä.
Tämä on meidän sakin joulua. Tapaninpäivänä tulee ystävämme Vilppu Punkalaitumelta nauttimaan kanssamme yhteisen aterian. Se on jo pitkä perinne. Nuoret käyvät tervehtimässä pikipäin kuten aina.
Kiire on kova, sillä maailma on kerettävä tehdä valmiiksi heidän toimestaan ja -aikanaan, meiltä se taitaa jäädä kesken.
Sanoit kaipaavasi joulutunnelmaa. Tule meille.

Näin täällä

Kiitos kutsusta! Minähän jo melkein olen teillä, kun olen lukenut joulunviettotavoistanne!

Valamon vanhuksen kirjeitä olen lukenut moneen kertaan. Suosittelen ns. perimmäisistä kysymyksistä kiinnostuneille.

Mukavaa, kun kerroit joulunaluspuuhistanne. Vaikuttavat kovin kiireisiltä ja nopeatempoisilta meikäläisen harvatempoiseen elämäntapaan...

Nukun, siivoan (tai siis ainakin pitäisi...), pähkäilen kaikkea, mutten saa välttämättä aikaan mitään. Kunnes koittaa joulukonsertin aika ja silloin kaikki epäolennainen jää ulkopuolelle.
Pikkujoulujakin toki tulee vietettyä jokunen ja reilun viikon päästä pidän sellaiset luonani. Meneepähän ne viime keväänä unohtuneet tuparit tässä samalla...

Ennen joulua kannattaa tietysti käydä myös risteilemässä. Hyvä ruoka ja edullisesti tuotavat joulujuomat täydennettyinä Tukholman jouluvaloilla on monena vuonna kuulunut ohjelmaani ja saattaapa kuulua tänäkin...

Ennen joulua kevennän syömistäni ja lisään liikuntaa (nyt alkaa jo päästä hiihtämään). Sitten voi jouluna hyvällä omallatunnolla hankkia pari lisäkiloa vyötärölleen ja nauttia kaikkia herkkuja mielinmäärin.

Pitänee myös joitain lahjoja perheen nuorille ja vaimolle hankkia.

Ja sitten hiukan ennen joulua pitänee ostaa ne herkut - vaimo hoitaa leivontapuolen & laatikoiden paistamisen.

Ensimmäisenä adventtisunnuntaina sytytin kynttilän. Pitkin joulukuuta pengon korttilaatikkoa ja otan sivuun joulukorteiksi sopivia. Lauantai- ja sunnuntaiaamuisin - jo marraskuun loppupuolelta alkaen - tutkin Helsingin Sanomista kyseisen päivän joulumyyjäistiedot; tänä vuonna olen tähän mennessä käynyt Alppilan seurakunnan, Roihuvuoren Marttojen ja Helsingin ortodoksisen seurakunnan joulumyyjäisissä.

Tärkeä osa joulutunnelmaani on aikaisempien joulujen muistot. Jotenkin joulua lähestyttäessä tulee päivä päivältä enemmän mieleen tilanteita ja tuoksuja menneistä jouluista. Kaikkein iloisimmat muistikuvat saavat minut aina itkemään.

Jouluaattona käyn tuttavaperheessä pukkina ja palaan hyvissä ajoin ennen seitsemää, että ehdin Jouko Turkan joulusaarnan äärelle. Olen kuunnellut sen kymmenen vuoden ajan lähes joka joulu.

Ikkunalle laitoin valaistun karttapallon luomaan tunnelmaa. Käänsin sen niin päin, että naapureille näkyy hyvin Venäjä.

kasi-kettunen kirjoitti:Jotain joulutunnelmaa kuitenkin kaipaisin. Sellaista voisin saada vaikka lukemalla tarinoitanne jouluvalmisteluistanne, kiitos!

Omat perinteeni ovat niin epäperinteiset, että niistä ei paljon toisille ole kertomista. Kerran olen kuitenkin tehnyt vuolukiviuunissa ohrapuuroa. Laitoin illalla ainekset uuniin, ja aamulla laitoin vuokaan kuivaneen kokkareen kompostiastiaan. Mutta se tuoksu, joka yöllä leijui olohuoneessa, oli vastustamaton. Tarvinnee harjoitella vielä, kun nyt tuli taas mieleen.

Tähän sopii jouluinen kuusiniksi: Jos kuusessa on liikaa tyhjää oksien välissä tai koko kapine on kovasti epäsymmetrinen, kannattaa sahata tyhjät pätkät pois välistä ja porata ytimeen noin 8 millin reiät puutappeja varten. Saaduista runkomoduleista voi sitten koota parannetun tiiviimmän kuusiversion. Modulit voi lisäksi pyöritellä asennuspaikan mukaisesti sopivaan asentoon. Ylijääneistä rungonpätkistä voi myös tapittaa varisteluvapaan varjojoulukuusen.

Toinen kuusiniksi: otetaan kattovalaisin irrti koulusta ja ripustetaan kuusi sen tilalle. Sähkökynttilät saa kytkettyä siten, että ne voi sytyttää ja sammuttaa oven pielestä katkaisijasta. Ja kuusi ei varmuudella kaada vaikka pennut ja koirat juoksisivat sen alta, heilahtaa vain koreasti.

Hyvät ystävät,

Olen ylittänyt itseni ja alittanut riman kirjoittaessani teille kaikille yhteiseksi iloksi seuraavan joulurunon:

Punainen, vihreä, keltainen, musta
sivellin, kangas ja luomisen tuska,
paletti, tuubi, tärpättipullo,
baskeri, malli ja Picasso.
Espanjan aurinko, viiva, kulma,
ympyrä, nenä, asetelma,
Pariisi, New York, Milano,
runoni loppui jo.

Pokkaus niin että kengät kalahtavat

Hannu Taanila yhdisti tänään huikealla tavalla kaksi meidänkin perheen joulunaluspuuhaa - maksapasteijan valmistamisen ja jouluseimen esille ottamisen. Ainekset: Lapsi eli jauhettua maksaa ja naudanlihaa, rasvaista sianläskiä, oikeaa kermaa, kunnon loraus konjakkia, timjamia, vähän valkosipulia ja ehkä vielä jotain muuta (ei ole nyt reseptiä nenän alla) pannaan seimeen (paistoastiaan), joka on tallissa (uuninpellillä uunissa). Ennen paistamista Lapsi kapaloidaan (kiedotaan läskikääröön). Maksapasteija on parhaimmillaan seuraavaana päivänä jäähdyttyään yön yli kylmässä.

Meidän perheen seimi voisi kelvata niksipirkkaan: Tyttären ala-asteen opettaja oli (ja on varmaan edelleen) camembert-juuston ystävä. Niinpä hän keräsi sateenkaaren muotoisia camembert-rasioiden kansia askarteluvälineiksi oppilailleen. Noista kansista sai oivallisia talleja, jotka liimattiin pahvinpalan päälle, minkä jälkeen askarreltiin jouluevankeliumin hahmot. Kätkyeen virkaa toimitti ison pähkinänkuoren puolikas. Tuo koulussa askarreltu seimiasetelma otetaan taas Lucian-päivän tienoilla esiin. Maksapasteija tehdään lähempänä joulua.

Ei aikuisille lahjoja enää. Vain lapsille. Jotkut aikuiset kaipaavat silti pientä muistamista, kutsuttakoon sitä muistamista sitten joululahjaksi tai miksi muuksi tahansa. Joulukorttien kirjoittamisen olin heittämässä sivuun tykkänään, mutta enkö sitten hankkinut niitä kuitenkin. Osan vein jo tänään postiin. Yhtä ainutta joululaulua en ole vielä kuullut enkä juuri joulua muutenkaan ajatellut. Tässä hiljan havahduin, että joko se nyt on tulossa. Koin että liian aikaisin. Aivan tuntui kuin tulisi kuukauden etuajassa.

Miksi ei radiosta Taanilaa kun Turkan saarnakin tulee. Näitä hyasinttijuttuja ja ruokia kaipailen.

Joulupukkia on pyydetty käymään. Nimet kyseli ja lupasi tulla.

Kun kaivoit Marja esiin tuon kaksi vuotta vanhan seiminiksin, esitän täten uuden mitä käytännöllisimmän joulupuuhasteluaiheisen niksin: Joulukuusenjalasta saa kätevän sateenvarjotelineen joulujen väliseksi ajaksi (joku muu keksiköön mihin sateenvarjo(t) siirretään joulun ajaksi).

Koin eilen hienon musiikkielämyksen Matti Hyökin johtamassa Ylioppilaskunnan Laulajien joulukonsertissa Helsingin tuomiokirkossa. Erityisen mieleenpainuvia olivat Kulkuelaulu 1400-luvulta, Einojuhani Rautavaaran Joulun virsi ja Sibeliuksen harvemmin esitetyt joululaulut. Tavanomaisemmatkin puhkisoitetut ja -lauletut joulusävelmät kuulostivat tuoreilta näin ammattitaitoisten esittäjien ansiosta.

Nyt menee ohi ketjun otsikon, mutta on todettava että radion kamarikuoron lakkauttaminen oli skandaali.

Pentti Naumanen kirjoitti:Hyvät ystävät,

Olen ylittänyt itseni ja alittanut riman kirjoittaessani teille kaikille yhteiseksi iloksi seuraavan joulurunon

Myöhästyneenä on lähetettävä kiitokset Penalle tästä runosta jota olisi aikanaan voitu lausua vaikka Cafe Oikeistossa siihen aikaan kun sen nimen vielä sai lausua.

Marjan kansa täytyy olla samoilla linjoilla että on joulumieli jotenkin kaukana. Kaupalla kun kävi ukko niin normaalilta pyhänseudulta vaikutti. Eikö ne osaa edes hössöittää enää.