Kirjoittaja Mikki Hiiri päivämäärä 13.12.06 - 18:50
Aristoteles sanoi jotakin tällä tavoin: "Sillä ihmiset on ihmettely pannut, niin nyt kuin ennen, filosofoimaan".
Varsinainen filosofinen taipumus ilömeneekin lähinnä kyvyssä ihmetellä aivan tavallista ja arkipäiväistä, jolloin joutuu asettamaan probleemikseen ilmiön yleisen puolen, kuten erityistieteiden tutkijat kohdistavat mielenkiintonsa ainoastaan haettuihin ja harvinaisiin ilmiöihin ja heidän yksinomainen probleeminsa on johtaa ne tunntummista ilmiöistä.
En ole selvillä mihin kategoriaan spiritualismi kuuluu tällä palstalla, mutta kaipa sitä sivuavan taikka koskevan kirjoituksen voinee täälläkin asettaa pohdittavaksenne:
Spiritualismi, joka olettaa 2 erillistä substanssia, aineen sekä hengen, jonkaa Spinoza kielsi ja jonka Kant todisti vääräksi, on Schopenhaerin mukaan myös väärä pelastuskeino materialismia vastaan, sen sijaan idealismi oikea, tehdessään objektiivisen maailman meistä riippuvaiseksi ollen siten välttämättömänä vastapoolina riippuvaisuudellemme objektiivisesta maailmasta, johon joudumme luonnonkulun pakosta. Maailma, josta kuolemassa erkane olikin toisaalta vain mielteeni, jolloin ei todisteta tiedoitsevan subjekti riippuvaisuutta materiasta vaan kaiken materian riippuvaisuutta tiedoitsevasta subjektista; mutta sellaista todistelua ei ole niin helppoa ja mukavaa käsitellä kuin spiritualismia kaksine substansseineen, mutta jalo on vaikeata, kuten hän kirjoittaa.