Kirjoittaja k-meleon päivämäärä 27.3.06 - 17:04
Listaan tähän muutaman kunnon euroiskelmän. Kaikki euroviisuvoittajia! Moni on tuttu myös käännösiskelmänä. Läiskikää perään lisää nimiä & kappaleita sitä mukaa kuin muistatte.
Isabelle Aubret, Un premier amour
Frida Boccara, Un jour un enfant
Gigliola Cinquetti, Non ho l'eta
Anne-Marie David, Tu te reconnaîtras
Udo Jürgens, Merci chérie
Vicky Leandros, Apres toi
Massiel, La la la
Marie Myriam, L'oiseau et l'enfant
Severine, Un banc, un arbre, une rue
Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä teini-ikäisen Isabelle Gallin kuolematon "Vahanukke":
France Gall, Poupée de cire, Poupée de son
Setänsä (?) Serge Gainsbourgin tekemä kappale. Isabellen Cécile-äiti oli laulajatar, isä Robert lauluntekijä, jonka viisuja veivasivat kaikenmaailman charlesaznavourit ja edithpiafit. Keitä lienevätkin. Itse viisuissa Isabelle lauloi jopa hieman nuotin vierestä, mutta 17-vuotias neitonen saa kaiken anteeksi... Joten Luxemburg/Luxembourg voitti.
Kappale on soinut päässäni jo 40 vuotta. Gainsbourg oli nero. - Häntä haastateltiin TV5 Europella joskus loppuvuodesta 1990. Kännissä kuin käki, viikon parransänki, tutisi ja tärisi kuin horkassa. Röökasi ketjussa. Mietin tuolloin kauankohan äijä jaksaa. Ei jaksanut kauaakaan. 2. maaliskuuta 1991 asti. Sydänkohtaus.
Udo Jürgensiä sen sijaan pidin pitkään täytenä vitsinä. Mies on kuitenkin saksankielisen maailman eräs menestyksekkäimmistä laulaja-lauluntekijöistä. Meillä on vanha, ajan 1967-68 yhteislevy, jolla laulavat Francoise Hardy ja Udo. Olivat tuolloin jonkinmoinen pari. Soitan siltä Merci chérie'ä kun haluan saada ihmisiä hyvälle tuulelle. Se on kuin vitsi - laulu sellaiselle joka osaa tasan kaksi sanaa ranskaa, merci ja chérie: Merci, merci, merci - für die Stunden chérie, chérie, chérie... Jatkossa biisi kuitenkin löytää euroiskelmällisen koskettavuuden. Näin sen lyriikka menee (korvakuulolla levyltä, joten suonette kömmähdykset anteeksi):
Merci, merci, merci
für die Stunden
chérie, chérie, chérie
unsre Liebe war schön
so schön, merci chérie
sei nicht traurig muß ich auch von dir gehen
Adieu, adieu, adieu
deine Tränen tun weh
so weh, so weh, so weh
unser Traum fliegt dahin
dahin, merci chérie
weine nicht auch das hat so seinen Sinn
Gigliola Cinquettin Non ho l'eta soi 1960-luvun "soitoissa" monien muiden italoiskelmien ohessa. So. talvi-iltaisin, kun luisteltiin kentällä ja kovaäänisistä moikasivat levyt. Teeskenneltiin oksentamista moisen iskelmäroskan takia. Hieno biisi, draamaa suurempiinkin tunteisiin. Frida Boccaran Un jour, un enfant on kaunis laulu. Ei mitään baccaraa. Isabelle Aubret'n Un premier amour tapailee hieman kevyemmin arratun chansonin sävyjä. Ihana. Totalement. Anne-Marie Davidin hieman mahtipontinen - siis aito euroiskelmä, kiireestä kantapäähän - Tu te reconnaîtras on suomennoksenakin tuttu. Minuun puree vain aito ja alkuperäinen. Kylmiä väreitä...
Viimeksi muokannut
k-meleon päivämäärä 27.3.06 - 18:59, muokattu yhteensä 1 kerran