YLE Radio 1

Poliitikon osa.

Nykyinen poliittinen käytäntö on toimia ryhmäpäätöksillä. Yksittäisen poliitikon merkitys hautautuu poliittisen linjan ja ryhmässä hierotun toimintamallin syövereihin. Päätöksiä toteutetaan tämän lisäksi monesti ns. konsensusperiaatteen pohjalta muiden suuntausten kanssa kauppaa tehden. Osaavien ja pätevien valtuutettujen merkitys jää lopulta tässä leikissä marginaaliseksi, jopa pääministerin tai presidentin osalta.
Nykyiset poliittiset järjestelmät eivät salli lahjakkuuksien loistaa viisauden valoa yhteiskuntaan. Tässä voi olla yksi syy järjettömyyden lisääntymiseen monessa asiassa ellei peräti kaikessa.
Tietenkin lahjakas henkilö voi koettaa ryhmätyössä muokata mielipidettä, kenties jopa saada läpi jonkin aloitteistaan, mutta puolueen poliittisen linjan muuttamiseen harvan yksittäisen ihmisen voimat sentään riittävät.
Jos vaikka saattaisivat riittää paikallisella tasolla, niin ympyrän kasvaessa kokoa voimakin ihmeesti vähenee. Globaalissa mittakaavassa se lähes häipyy näkymättömiin. Joukkovoimaan turvautuminen ei siis välttämättä ole taivaan portti, josta pääsee sisälle autuuteen.

merituulen suhinassa kuultua kohinaa

Pentti Naumanen kirjoitti:Nykyinen poliittinen käytäntö on toimia ryhmäpäätöksillä. Yksittäisen poliitikon merkitys hautautuu poliittisen linjan ja ryhmässä hierotun toimintamallin syövereihin. Päätöksiä toteutetaan tämän lisäksi monesti ns. konsensusperiaatteen pohjalta muiden suuntausten kanssa kauppaa tehden.

Niin, ajatelkaapa Kekkosta nöyränä kyselemässä hallitukselta, että saako hän kohteliaasti ilmoittaa Neuvostoliiton puolustusministerille, että pidetään ne yhteiset sotaharjoitukset sitten joskus myöhemmin.

Vaikka ovathan jotkut edelleenkin sitä mieltä, että tuo harjoituksista kieltäytyminen oli Suomelta vakava virhe. Jos ne olisi pidetty, niin oltaisiin oltu Natossa yhtäaikaa Viron kanssa.

Kekkosen aikaan demokratia oli kansan ja Kekkosen valtaa.

Nykyään puhkiglobalisoitunut demokratia on Bushin ja aseiden valtaa, jossa järjettömyydestä toiseen kiiruhdetaan ryhmäpäätöksillä.

toista oli ennen kuin meillä oli Flooraa

Marja Salonen kirjoitti:Jo ajattelu tulevasta pääministeristä, jos noudatetaan suuriempien puolueiden puheenjohtajien nimenomaista ehdokkuutta ja vain sitä, niin Heinäluoma, Vanhanen ja Katainen eivät saa minulta luottamuslausetta.

Ei kai tässä nyt kysymys ole Halosesta ja Vanhasesta vaan presitentistä ja pääministeristä. Tämä sinun kommentaarisi nyt kyllä osottaa ihan toista. Ilmesesti olisi kanta toinen, jos Halonen olisikin päänministeri.

Mutta hyvä jos tuli siistiä kun firma pesi sinun ikkunat. Pääsee puhtain mielin maalle.

Poliitikoista puhuminen on mielenkiintoista.

Jaksaisin puhua Vanhasesta ja Halosesta monta minuuttia yhtä mittaa, jos siihen olisi aikaa. Nyt on kuitenkin ahven vielä kudullaan, joten alan viettää juhannusta yhdessä Puliukon kanssa viikon etuajassa. Isompia juhlia ei pidä milloinkaan jättää viime tinkaan, sanokaa minun sanoneen.
VeHylle vana kunnon juhannes siellä etelässä.

ompelin sepaluksen kiinni ja laitoin varoiksi vielä hakaneulan

Kiinnostavin kysymys, mitä poliitikkoihin tulee, on tietenkin tämä:
Mikä on se voima, joka saa jonkun ihmisen lähtemään politiikkaan mukaan..????
Kysymystä on pohdittu varmaan yhtä kauan, kuin poliittiseen elämään hakeutuneita on ollut. Kannattaa myös muistaa, että ainakaan länsimaisissa demokratioissa ketään ei ole pakotettu lähtemään politiikkaan mukaan, sanoipa Matti Vanhanen pääministeriksi joutumisestaan/pääsemisestään mitä tahansa.

Ateenan kaupunkivaltion demoksessa ei aluksi maksettu palkkioita.

Silloin poliksen asioita hoitamaan kvalifisoituivat varakkaat oman edun tavoittelijat. Kun työstä alettiin maksaa palkkioita, kiinnostuivat myös muut politiikasta eli poliksen päätösvallan käyttämisestä.
Vähitellen palkkiot nousivat tavoiteltavaan suuruusluokkaan. Demoksen jäsenyys alkoi kiinnostaa yhä useampia. Sana demos voitaneen suomentaa merkitsemään maa-aluetta, kuntaa, nykykreikassa sana tarkoittaa kuntaa. Muinaisessa Attikassa se oli pienin hallintopiiri. Sana rahvas, joksi demos joskus käännetään, tarkoittaa kaupunkivaltioiden ajalta peräisin olevaa tilannetta, jossa kaupungin ydin oli muurein eristetty. Muurien sisäpuolella asuivat papisto ja patriisit, muurien ulkopuolella olevat ihmiset muodostivat rahvaan. Rahvas merkitsi siis tässä mielessä enemmistöä. Papisto hoiti kansan yhteiset palvontamenot ja patriisit olivat oikeutettuja omistamaan omaisuutta ja pitämään orjia ja turvatteja.
Demos on myöhempää perua ja toimi neuvoston tavoin.
Poliitikoksi ruvettiin siis rahapalkkion houkuttamina. Eiköhän nykyäänkin tuo sama motiivi ole vahvasti läsnä, kun joku alkaa luoda itselleen poliittista tulevaisuutta.

plebeijin tie huipulle käy politiikan kautta

On julkaistu kirja. Kepulipoliitikosta, kirjoittajana entinen stalinisti. Kauheaa.

Taina West on pitkän uran tehnyt, monin tavoin monipuolisuutensa näyttänyt toimittaja, jonka pätevyyttä poliitikkonakaan tuskin kukaan kyseenalaistaisi. Taitaa vain olla liian mukavuudenhaluinen siihen hommaan. Stalinistitausta ei tässä ajassa ole enää kuin kaukainen, jo unohdukseen jäävä muisto.
Tanja Vienonen-Karpela-Saarela puolestaan on kepulainen nyt ja tulevaisuudessa ja se on tekijä, jonka myötä hän ei edusta kaupunkilaisen, ajattelevan, modernin henkilön arvo- ja ideamaailmaa millään tasolla. Misseys ei tässä vertailussa ole enää kuin kaukainen, jo unohdukseen jäävä muisto...

Kirjan kirjoittaminen on monelle bisnes

Varsinaisen asian puuttuessa tai sen ollessa liian heppoinen kirjaksi asti käy monesti niin, että kirjoittamisesta tulee pelkkä journalistinen toimenpide. Tehdään juttu, jonka ainoana tarkoituksena on saada tuote myyntiin. Myynnin aikaan saamiseksi aiheeksi kelpaa pelkkä julkisuus. Siksi poliitikot ovat ahkeria kirjojen kirjoittajia. Heidän teoksiaan kutsutaankin yleisesti vaalimainoksiksi.
Suomessa pidetään seuraavat eduskuntavaalit 18.3.2007. Siihen ei ole enää pitkä aika. Nyt ilmestyvät julkimokirjat mieltyvät ennen kaikkea vaalikirjoiksi. Ehkä niiden oikeampi nimi olisi mainos eikä kirja. Ottamatta enempää kantaa moxun mainitsemaan tapaukseen pidän kyseistä tuotetta yrityksenä, jolla tuskin tulee kirjallisuuden Nobelia sen tekijälle enempää kuin aineiston antajallekaan. Ministeri Saarela on toki kuuluisa henkilö kaiken kaikkiaan. Pelkästään siitä ei synny klassikoksi asti yltävää tarinaa. Korkeintaan seikkailukertomus.

toivotan onnea tulipa menestystä taikka ei

Westin kirjaa tuskin ostan, selaillen voisin lukea kyllä, jos joku sen minulle lainaa. Mutta jospa joku kokoaisi sellaisen kirjan, jossa olisi ne Tanjan alusvaatekuvat?

Vanhat Anttilan katalogit

Siellä niitä Tanjan alusvaatekuvia on. Hienoja vaatteita muuten eikä niin mahdottoman kalliitakaan - siihen aikaan.

Terveisin

Mikä ihmeen Woima saa Ihmisen lähtemään mukaan politiikkaan?

Toi on hyvä kysymys.

Uskon että moni kansanedustaja on turhautunu
Hallituksen ja Eduskunnan toimintaan, ja

toivoo saavansa jotain järkeä siihen,,,,,

Toivoo MaraKatti

Paavo Lipponen venäläis-/saksalaisen kaasuyhtiön lobbariksi ja Esko Aho Nokian "johtajaksi". Sillä tavalla yhteiskuntasuhteita realisoidaan rahaksi näinä itsekkäinä aikoina. Erityisesti Lipposen rooli "konsulttina" on erityisen arvelluttava mielestäni. Hänen tehtävänsä on ilman muuta puhua pohjoismaiden sekä baltian entiset politiikkokaverinsa ympäri. Money talks..

Poliitikko-aiheeseen, tarkemmin sanottuna yhteen henkilöön, liittyy kaksi syksyn uutuusteosta. Tässä analyysiä:
http://fifi.voima.fi/artikkeli/Pienen-i ... ialla/3252

Marja Salonen kirjoitti:Ketä ihmettelen niin hallituksen oikeusministeriä. Hallitusaitiossa häntä huvittaa televisioidulla kyselytunnilla kaikki, mitä sanotaan oppositiota vastaan. Hän kehuu kovin tätä nykyistä hallitusta, vaikka syytetty salissa (opposition edustaja, edellisen hallituksen edustaja) toisin väittäisi. Onko niin kovin tärkeää kisailla siitä kumpi hallitus on parempi. Tämä nykyinen vai se edellinen. Kumman sanaan on uskominen. Mielestäni väittelyssä Brax - Heinäluoma puhemies asettui tavallaan opposition edustajan kannalle. Kun Brax puhuu, niin hän puhuu kuin sivistynynein ihminen maailmassa, hillitysti ja vakaasti.

Vihreiden toinen ministeri ottaa asiat asioina, saattaa jopa kiittää jostain kysymyksestä koska esille tullut asia ei ollut hänelle ennestään tuttu.

Toisaalta aika huvittavia kiitoksia saattaa tulla ministereiltä mikäli joku hallituspuolueen edustaja on kysyjänä.

Brax on tietynlainen opportunisti. Hän tietää, mikä lause pätee missäkin kohden. Kuten juristin kuuluukin...

Myös muita poliitikkojen henkilöteemoja lienee aiheellisempaa käsitellä täällä, kuin hallitussillisalaateissa:

moxu kirjoitti:Sen, oliko Matti Vanhanen poliittisessa mielessä historiallisen huono pääministeri, voi nähdä vasta, kun hänen kaudestaan on kulunut riittävästi aikaa. Missään tapauksessa hän ei tule jäämään historiankirjoitukseen muusta, kuin kyvystään väistää ongelmia. Vanhanen tuli pääministeriksi puun takaa ja poistuu takavasemmalle ennen vaalikauden loppua, joten hän oli kepuleille itselleenkin eräänlainen "haamu". Valtiomiehen raskaita saappaita Vanahsen jalkoihin on yhtä turha sovitella, kuin Esko Pula-Ahon tai Anneli Jätemäen. Ainoa elossa oleva ex-pääministerimme, joka voidaan valtiomieskategoriaan katsoa kuuluvaksi samoin perustein, kuin vaikkapa edesmenneet Johannes Virolainen tai Väinö Tanner, lienee sittenkin Harri Holkeri -Mauno Koivistonkin suuruus mitattiin hänen toimiessaan vielä vallallisena presidenttinä, vaikka kieltäytyminen hallituksen kaatamisesta vain Kekkosen käskystä vuonna -81 olikin suuren luokan valtiomiesteko, osoitus itsellisestä politiikan tekemisen kyvystä. Vanhasella ei moiseen olisi ikimaailmassa rohkeus riittänyt.

Valtiomies-termi on vähintääkin mielenkiintoinen. Jos ajattelemme, että Johannes Virolainen on sen sektorin huippu Suomen mittapuussa, niin heikkoon suuntaan on menty, kun poliittiset broilerit ovat menneet grilleistä läpi ilman, että niitä olisi siellä riittävästi käännelty...