YLE Radio 1

Nykyään puhutaan paljon "yhteisöllisyydestä" jonain positiivisena asiana, jota näemmä kovasti kaivataan. Samoin esiin ovat myönteisessä mielessä nousseet erilaiset "sosiaaliset" asiat, kuten "mediat". Kuin kaiken pitäisi olla "sosiaalista" ollakseen arvokasta.

(Kuitenkin: "medium", sanoo sanakirja, on se, mikä on välissä, esimerkiksi se minkä kautta viesti kulkee ihmiseltä toiselle. Kuten kirja, laulu, internet. Viestinnän muoto [kuten puhe, kirjoitus] tai väline [lehti, radio]. Eikö tuo ole jotain ilmeisen sosiaalista? Robinson Crusoe ei tarvitse mediaa. Joten "sosiaalinen media" on pelkkä tautologia. Siispä...)

Mitä moisella puheella oikein ajetaan takaa? Eikö yhteisö ole sellainen ihmisjoukko, jossa jotakuinkin kaikki tuntevat toisensa? Kanssakäymisessä ei tällöin tarvitse noudattaa jäykkää tapauskollisuutta. Eikö yhteisöllisyys ole vain jotain yhteisöön kuuluvaa? Yksi muoto ihmiselämään kuuluvaa kanssakäymistä, eli sosiaalista elämää. Mikä on jujuna, kun nämä sinänsä neutraalit, kuvailevat (adjektiiviset) sanat lyödään pöytään kuin joinain viisauksina?

En ymmärrä.