YLE Radio 1

Valitettavasti on näin että musiikilliselle ajatukselle ei ole olemassa objektiivisesti katsoen täydellistä ratkaisua joka olisi varattu vain suurimmalle kaikista jossakin musiikillisessa tornirakennelmassa jota säveltäjät ovat kukin vuorollaan rakentaneet aikojen kuluessa kuin goottilaista temppeliä hyvin tietäen ettei heistä kukaan koskaan tulisi näkemään kaiken kruunaavaa huipentumaa täysklassismiin tultaessa suorittaessaan kukin vuorollaan vain vahdinvaihdon vaikka sellaisena sitten yleensä Beethovenia on totuttu pitämäänkin ja josta lähtien monen mielestä vaan ei minun alkoikin sitten musiikin alamäki Deliiusin ja Schubertin tai Berwaldin kaltaisten spontaanien nerojen muodostaessa tasanteen tässä alamäessä melodisessa laulavuudessaan ja hehkuvassa lyyrisyydessään jollaisia ennen ei ollut saavutettu jäädessöämme kaipaamaan ensin mainittujen taiteesta ekspressiivisiä ominaisuuksia vaihtelevien impressionististenm tekstuurien ja rapsodisen kromatiikan ohella joita Deliusin taide tarjoaa yllin kyllin.

Hienot näköalat tornista: ihmettelin vähän Berwaldia. Hänen musiikkinsa ei ole oikein auennut, liekö syy väärässä levytyksessä eli Järven levytyksessä sinfonioista. Välillä tuntuu, että alamäki alkoi itseasiassa jo Machaut'n musiikista. Tai Haydnista. Mites humalaiselle maistuu Haydnin kvartetto tai pianosonaatti?

Mollari kirjoitti:Hienot näköalat tornista: ihmettelin vähän Berwaldia. Hänen musiikkinsa ei ole oikein auennut, liekö syy väärässä levytyksessä eli Järven levytyksessä sinfonioista. Välillä tuntuu, että alamäki alkoi itseasiassa jo Machaut'n musiikista. Tai Haydnista. Mites humalaiselle maistuu Haydnin kvartetto tai pianosonaatti?

berwaldin kamarimusiikki helmeilevine duoinen, pianotrioineen ja kvintettoineen sai jo omana aikanaanj jopa Liszti ihailua oakseksen ja orkestyeriteoksia sinfoniat mukan lukien sauivat menestyksekkään vastaanoton Euroopan konserttisaleissa kunnianosoituksena mozrteumin kunniajäsenyys mainetta niittäneele ruotsalaissäöveltäjälle jota omassa maassa ei ymmärretty lainkaan konservatiivisen ja tantumuksellisen musiikkimaun vuoksi joka ei suosinut berwaldille ominaista hamoniseti rohkeata sävelkieltä vaikka siinä onkin havaittavisa vaikutteita winiläisklassikoiden ja Schubertin musiikillisista tyylipyrkimyksistä vahvasti maleimaisen romanttisen hengen ja muotorakenteiden lisäksi.

uudet musiikilliset tuulahdukset eivät kuitenkaan tee milään muotoa aiemmin valoitettua tarpeettomaki ti vähennä sen musiikillista arvoa hitusenkaan vertaa aivan kuin jokaisella säveltäjällä olisi sijaisarvonsa, joka olisi korvattavissa vahdinvaihdon omaisesti ja ajallista etumatkaa tulisi pitää absoluuttisena mittapuuna säveltäjien arvojärjestystä ja musiikillista merkitystä määriteltäessä omatessaan syntyajankohtansa vuoksi voimalliempia ilmaisukeinoja kuin varhaisempien historiallisten aikakausien nerot