YLE Radio 1

Series 84 on putkilla toteutettu nauhuri. Vuodelta 1967. On hyvin mahdollista että ulostulo on vuosien kuluessa hapettunut. Eli ei yksinkertaisesti vain toimi.

VeHy kirjoitti:Vinyylien digitalisointiin on tullut kätevältä vaikuttava laite, usb-väylään kytkettävä levysoitin, joka tekee suoraan mp3:sta. Merkkiä en juuri nyt muista mutta hinta oli sadanseitsämänkympin luokkaa eli vanha tonni. Muutaman kerran olen mainoksen Hesarissa havainnut mutta en ole itse hankkimassa, ei ole tarvetta. Ihan tavallsien levysoittimen näköinen se kuitenkin on.

Muistaakseni tuossa tai jossain vastaavassa laitteessa ovat vielä perinteiset RCA-liittimetkin, joista signaalin saa ulos vahvistimen levariliitännälle sopivana ja linjatasoisena. Siis paljon vaihtoehtoja pienellä rahalla. Vähän kyllä epäilyttää, onko yleensä mahdollista 170€:llä tehdä kunnollista levysoitinta, vai saako laitteella vain sorvattua levynsä pilalle. Käyttökokemusta ei ole, Dualini on vielä kunnossa.

On hyvin mahdollista että ulostulo on vuosien kuluessa hapettunut. Eli ei yksinkertaisesti vain toimi.

Näin arveli moni muukin jolta kysyin. Pitänee antaa jollekulle käsistään kätevälle huollettavaksi. Ja pitänee myös olla yhteydessä radiomuseoon sitä manuaalista.

Kiitti kaikille avusta!

PS. Tämä laite on 4-raitainen, mutta en löydä siitä kuin yhden mikrofoniliitännän ja yhden tuloliitännän takalevystä. Ääniteltiinkö näille stereona vai neljälle raidalle erikseen?

MetaMorphPS kirjoitti:Tämä laite on 4-raitainen, mutta en löydä siitä kuin yhden mikrofoniliitännän ja yhden tuloliitännän takalevystä. Ääniteltiinkö näille stereona vai neljälle raidalle erikseen?

Kaksikanavainen ja siis -raitainen stereo. Kun kelan kääntää toisin päin, niin se nauhoittaa toiset kaksi raitaa edellisten lomaan.

Oletko muuten katsonut, että nauha on kelalla oikeinpäin? Jos tallentava ferriittipinta on väärällä puolella äänipäähän nähden, niin tuloksena on hyvin vaimeaa muminaa tai sitten täysi hiljaisuus.

VeHy kirjoitti:Oletko muuten katsonut, että nauha on kelalla oikeinpäin? Jos tallentava ferriittipinta on väärällä puolella äänipäähän nähden, niin tuloksena on hyvin vaimeaa muminaa tai sitten täysi hiljaisuus.

Tuli tuosta mieleen muisto yläasteen ruotsin tunnilta: Sillä kertaa meillä oli nuori sijaisopettaja, joka tuskin oli kelamankkaa ennen nähnytkään. Käyttäkoulutuskin oli tainnut jäädä hiukan niukaksi; "flikka" kun pujotti nauhan mankkaan nurinpäin ja sai ulos vain takaperoista ruotsia. No, tietysti sijaisopettajan ensimmäinen ajatus oli, että oppilaat ovat sorkkineet kelanauhuria, kunnes rohkaisin mieleni ja kerroin, mistä outo ruotsin murre johtui ja miten kielen saa taas hiukan selvemmäksi.
Samoihin aikoihin olin päässyt tekemään kaikenlaisia kokeiluja erään paikallisradion kelanauhureilla, joten jonkinlainen aavistus niiden "sielunelämästä" oli nuoreen mieleeni syntynyt. Noilta ajoilta peräisin olevia nauhanleikkuutaitojani hyödynnän vielä nykyäänkin harrastuksessani (jota tässä ketjussa on tullut mainostettua), vaikka editointi tapahtuukin virtuaalimaailmassa eikä enää fyysisiä nauhoja silpomalla. Ihmeellistä on kehitys...

Oletko muuten katsonut, että nauha on kelalla oikeinpäin? Jos tallentava ferriittipinta on väärällä puolella äänipäähän nähden, niin tuloksena on hyvin vaimeaa muminaa tai sitten täysi hiljaisuus.

Kyllä tämä toimii laitteen oman kaiuttimen kautta vallan mainiosti.
Minusta tässä on jopa kytkin jolla saa raitaa vaihdettua.
[/list]

MikroBitti lokakuu 2007 kirjoitti:Maailman yleisin musiikkitalllennemuoto cd-levy täytti elokuussa 25 vuotta.
....
Neljännesvuosisadan aikana cd-levyjä on myyty yli 200 miljardia kappaletta.
.....
Cd-levyjen käyttö datansiirrossa johti myös tarpeeseen kehittää tyhjä, itse nauhoitettava levy. Nämä cd-r-levyt tulivat markkinoille 1990.

Siis vain 25 vuotta... Tuntuu kuin niitä olisi ollut aina. Vanhat vinyylit ovat olleet mökin vintillä jo kohta kaksikymmentä vuotta (täytyypä tutkia löytyisikö sieltä jotain todellisia helmiä "itse nauhoitettavalle" cd:lle siirrettäväksi).

Muistan hyvin sen ajan, kun tuo uusi ihmeellinen lätty alkoi kompastellen voittokulkunsa. Soittimetkin maksoivat käytetyn auton verran mutta ensimmäisten joukossa minäkin sellaisen hankin. Myyjä korosti erityisesti sitä, että Yleisradiossa oli silloin vain kaksi soitinta ja juuri samanlaisia, mitä hän minulle kauppasi.

Jotain pientä kapinaa muistelen silloinkin olleen digitalisointa vastaan mutta kyllä se jäi mikrotasolle verrattuna siihen meteliin mitä televison digitalisointi aiheutti. Tosin taitaa vieläkin olla sellaisia kultakorvia, jotka soittavat vain vanhoja vinyylejä ja väittävät, että digitaalinen ääni on "kulmikasta" ja epäterveellistä aivoille. Taitaapa joku firma tuottaa uusiakin albumeita tuossa mustassa muodossa.

Ensimmäinen kaupallisesti julkaistu cd-albumi oli Abban Visitors vuonna 1982 (MB). Mutta muistaako kukaan mikä oli ensimmäinen suomalainen albumi?

Ernesti kirjoitti:

VeHy kirjoitti:Vinyylien digitalisointiin on tullut kätevältä vaikuttava laite, usb-väylään kytkettävä levysoitin, joka tekee suoraan mp3:sta. Merkkiä en juuri nyt muista mutta hinta oli sadanseitsämänkympin luokkaa eli vanha tonni. Muutaman kerran olen mainoksen Hesarissa havainnut mutta en ole itse hankkimassa, ei ole tarvetta. Ihan tavallsien levysoittimen näköinen se kuitenkin on.

Muistaakseni tuossa tai jossain vastaavassa laitteessa ovat vielä perinteiset RCA-liittimetkin, joista signaalin saa ulos vahvistimen levariliitännälle sopivana ja linjatasoisena. Siis paljon vaihtoehtoja pienellä rahalla. Vähän kyllä epäilyttää, onko yleensä mahdollista 170€:llä tehdä kunnollista levysoitinta, vai saako laitteella vain sorvattua levynsä pilalle. Käyttökokemusta ei ole, Dualini on vielä kunnossa.

Ernestille

Tuossa saattaisi sinulle tai muillekkin olla, se oikea tuote
http://www.pioneer.fi/fi/products/42/41 ... index.html

ite vierailija reiska kirjoitti: Ernestille

Tuossa saattaisi sinulle tai muillekkin olla, se oikea tuote

No jaa, eipä ole tuokaan Pinohiiri minua varten. Laitteesta ei edes mainittu nopeusvaihtoehtoja ja muutenkin, automaatti raastaisi hermot pilalle (puoliautomaatissakin on matriisivikaisten levyjen kanssa kestämistä).

Tänään kopsahti postiluukusta uusi MikroBitti ja siinä oli pika-arvio tuosta yllä viittaamastani mp3-vinyylisoittimesta Numark TTUSB. Lehden mukaan se on helppo ja halpa laite satunnaiseen vinyylien digitointiin. Käyttöönotto on helppoa, sisäinen esivahvistin, äänirasia valmiiksi kohdistettu ja mukana tulee sopiva nauhoitusohjelmisto. Rakenne on kumisevaa muovia ja alumiininne levylautanen soi kuin kello. Äänirasian ääni on hieman halvan olinen ja äänivarresta puuttuu nostovipu. Hintalapussa 179 euroa, ei paha hinta.

Itse teen vähäiset vinyylien digitointini vanhalla Garrardin soittimella,jonka neulan kunnosta en ole ihan satavarma. Se on kytketty Yamahan vahvistimeen josta taas mene linjajohto läppärin muistipiirille. Ohjelmana on Magixin Music Cleaning Lab.

Herranjumala, Garrardi! Mikä malli? (Ihan vain uteliaisuudesta kysyn, en ole sinulta aarretta kinuamassa...)

Onko tuo Numark se legendaarinen peli, jossa ei ole sivuttaisvedon (anti-skating) poistoa?

Garrardini on mallia DD 130 Direct Drive. Ei mikään betoniporsasmalli vaan rakenteeltaan sen verran kevyt, että räkkihylly sen alla on jo vuosia taipumatta kestänyt. Muistelen ostaneeni sen Turussa Radio ja Antenni-nimisen liikkeen vaihtohyllystä. Hintaa en muista, mutta kaikenkaikkiaan olen aivan tolkuttoman määrän rahaa laittanut äänentoistoon kun ottaa vielä huomioon sen, että en ole mikään vakavamielinen asian harrastaja, "kultakorva". Olen vaan aina ollut sitä mieltä että kun kerran vehkeet ostaa, niin ostetaan sitten kunnolliset. Samassa räkissä on edelleen Yamahan vahvistin A-520, saman valmistajan viritin T-520, Sonyn cd-soitin CDP-450 ja Nakamichin kasettidekki BX-160E. Kaikki muut täysin kunnossa paitsi dekki, joka pitäisi käyttää ehjäämössä, sen vetopuolen kapstani ei pyöri, varmaan joku naru katkennut. Laitteet olen ostanut joskus 80-luvun puolessa välin.

Kuukkeloin tuota Garrardia ja sitä näkyy olevan verkkohuutokaupoissa jonkin verran liikkeellä. Hinnat 85-129 euroa. Omaani en ole ajatellut myydä, kysymys ei ole hinnasta vaan ihan muista asioista.

Numarkista en muuat tiedä kuin mitä mainoksista ja nyt tästä Mirobitin jutista olen lukenut.

VeHy kirjoitti:Itse teen vähäiset vinyylien digitointini vanhalla Garrardin soittimella,jonka neulan kunnosta en ole ihan satavarma. Se on kytketty Yamahan vahvistimeen josta taas mene linjajohto läppärin muistipiirille. Ohjelmana on Magixin Music Cleaning Lab.

Onneksi neuloja saa nykyään joistakin liikkeistä, jopa Stockalla taisi olla pieni valikoima Tonareita tms. Vielä jokunen vuosi sitten piti tuleva neulatarve ennakoida kuukausia etukäteen. Siksipä edelleenkin laitan uudet neulat tilaukseen, kun varastostani viimeisen neulan otan käyttöön.

Magixilla minäkin nykyiset tallenteeni cd:lle siirtoa varten editoin, kiitos VeHyn vinkin. Tosin siirtotie on erilainen: Uusimpana leluna on Zoom H-2 wav-tallennin, jolla mm. lauantain Knallin talteen otin.

Tuo Magix on kätevä ohjelma, sillä sen avulla voi hoitaa koko ketjun alusta loppuun. Ensin äänitys, sitten häiriöiden poisto (hyvin hellällä kädellä!), sitten leikkaus ja raitohin jako ja lopuksi poltto cd:lle.

Audiopuoli on siis kunnossa, mutta mitä pitäisis tehdä parillesadalle vanhalle vhs-kasetille? Suurimmalla osalla on alussa jokin aikoinaan kiinnostanut elokuva ja sen perässä niin monta Kasvin Viherpeukaloa ja Kolmosen Patakakkosta kuin suinkin vaan mahtuu. Taitaa siellä olla lopussa Mikki Hiiriäkin.

Hankin jo jokin aika sitten vhs-dvd-yhdistelmälaitteen. Sillä pitäisi siirto kasetilta dvd:lle onnistua yhdellä napin painalluksella ja sen voi sitten suoraan siirtää tietokoneen sisälmyksiin. Mutta kumpaa formaattia tässä vaiheessa kannattaa käyttää, plussaa vai miinusta (dvd+rw / dvd-rw). Rw-levyjä kuitenkin, sillä eihän niitä välivaiheita kannata säilyttää sen pidempään kuin on tarvis.

Tähän saakka kaikki on helppoa (?), mutta sen jälkeen alkaa varsinainen työ, leikkaus paloihin ja järjestely siten, että filmi jää omaksi kokonaisuudekseen ja Patakakkoset omaksi nipukseen. Sen jälkeen valikoiden luonti ja poltto dvd:lle. Mutta taas sama valintatilanne, plussa vai miinusta? Osaako joku auttaa?

VeHy kirjoitti:Tähän saakka kaikki on helppoa (?), mutta sen jälkeen alkaa varsinainen työ, leikkaus paloihin ja järjestely...

Tästä jäi nyt pois se kaikkein olennaisin kysymys paremmin tietäville. Mikä olisi paras tai ainakin meikäläiselle lahopäälle helppokäyttöisin editointiohjelma? Pari ensinnä mieleen tulevaa olisivat Pinnaclen Studio ja Magixin Movie Edit. Molemmista on tarjolla eri versioita ja kun minulle riittää perustoiminnot niin mikähän niistä olisi paras valinta? Vai jokin ihan muu ohjelmisto?