YLE Radio 1

Minusta ongelma ja asian ydin ei ole lainkaan siinä kysymyksessä pidänkö minä jostakin musiikista vai vaikuttaako tämä musiikki tunteisiini, intohimoihin ja affekteihin tästä pitämisestä tai pitämättä olemisesta riippumatta ja kuinka se vaikuttaa? Esimerkiksi Sibelius on paradoksaalisesti säveltäjän statukseen ja populariteettin nähden niitä jotka eivät milloinkaan ole vaikuttaneet tunteisiini älyn mukaisia tahdonliikkeiden vastineita kiihdyttäen ja stimuloiden kuin miltei tai kenties kaikkien muiden hänen aikalaisiensa sävelkieli on kiihdyttänyt modernisteihin asti ja tämä on se ainut kriteeri kenenkään maineesta riippumatta joka ensisijaisesti musiikillisessa arvottamisessa ja arvoarvostemien jakamisessa ja mikä tärkeintä säveltäjän merkityksen arvioimisessa ratkaisee puhdas taiteellinen tulos kaikista sanoilla merkittyjen ulko-ja ei-musiikillisista isänmaallisista ja patrioottisista arvoista, lisämääreistä mielikuvista riisuttuna

Eikö ole ilmeistä että tällaiset subjektiivisin kriteereihin perustuvat käsitykset säveltäjien arvojärjestyksestä on istutettu vastaanottavaiseen ja herkkään mieleen toisena synnynnäisenä älynä kuin ympätty oksa puuhun auktoriteettiuskoon perustuvina hyvässä uskossa omaksuttuina ja kritiikittömästi tuputettuina käsityksinä, jollaisia oppeja musiikki-instituutiot kilvan julistavat vannoessaan taloudellisen hyödyn tavoittelussaan tietyn auktoriteettiaseman saavuttaneiden säveltäjien nimeen sen sijaan että kaikkien kukkien annettaisiin kukkia ja jokaista ammattinimikkeen ansaitsevaa ja ammattikuntaan kuuluvaa säveltäjää kohdeltaisiin arvonsa mukaisesti esittämällä heidän teoksiaan tasapuolisesti oikeusvaltion periaatteita kunnioittaen konserteissa sen sijaan että uset heistä ovat jääneet ja vaipuneet unholaan välimpitämättömyytemme takia. Vai oletteko milloinkaan kuulleet Törnen tai saikkolan musiikkia konserteissa`tai niiden monien muiden jotka sisältyvät aikaisempaan aloitusotsikkoon johon kukaan ei vastannut ainoallakaan viestillä vaikka kernaasti lukisin tuntojanne luottamuspulaa kärsivien säveltaiteilijoiden teosharvinaisuuksien esityksistä maakunnissa?

Mielenkiintoinen avaus sinällään, mutta Jätit huomioimatta sen tässä ajassa tärkeän ja ennenkaikkea ohittamattoman seikan, että tänäpäivänä internet kaikkine levitys-kanavineen tuo tasa-arvoa niillekin "luottamuspulasta kärsiville
säveltaiteilijoille"- jotka eivät mahdu/pääse maakuntien tahi instituutioiden hallitsemien orkestereiden soittolistoille tai niiden ohjelmistoihin.


Se mahdollisuus minkä internet nykyään tuo meidän kaikkien eteemme on siinä, että se vääjäämättömästi tarjoaa ihimisille mahdollisuuden omien hengentuotteidensa esiintuomiseen tavalla, joka muinaisena ei-niin vielä verkottuneena ja institutionaali-uskovaisena aikakautena oli ns. tavalliselle tallaajalle täysi mahdottomuus.

Mielestäni juurikin taide-instituutiot tässä ovat enemmän sitä luottamuspulaa ja hätää kärsimässä.

Sillä taideteoksen mahdollisuudesta tänäpäivänä elää ja levitä laajempaan ihmisten tietoisuuteen, saati säveltäjän tahi minkä tahansa muun taiteenalan taiteilijan arvoa tai "luottamusta" - eivät enään määritä maakuntien orkesterit, eivät ministerit, eivät maisterit, eivätkä taide-instituutiot, sillä siitä arvosta päättävät ihmiset, teosten vastaanottajat ja teostensa
tekijät.

Itse aiheeseen
Tytär kun tulee kotiini ja laittaa viulua koteloon ja "Elvistelee" niin se on siinä.

Musiikin opiskelijat käyttävät pääosan ajastaan museomusiikin opiskeluun. Museomusiikki on kaavamaisuudessaan pääosin rinnastettavissa viihdemusiikkiin, yksi viihdemusiikin genre.

Eli kysymys on väärin asetettu. PItäisi kysyä:

Mitkä seikat ratkaisevat JOLLEKIN RYHMÄLLE musiikin SENHETKISEN arvon.

lgrohn kirjoitti:Musiikin opiskelijat käyttävät pääosan ajastaan museomusiikin opiskeluun. Museomusiikki on kaavamaisuudessaan pääosin rinnastettavissa viihdemusiikkiin, yksi viihdemusiikin genre.

Eli kysymys on väärin asetettu. PItäisi kysyä:

Mitkä seikat ratkaisevat JOLLEKIN RYHMÄLLE musiikin SENHETKISEN arvon.

Onkohan viihdemusiikki sitten eräs taidemusiikin genre jolloin tietenkin joudumme kysymään kuinka ja millä arvotus,-ja kategoriointikriteereillä,-menetelmillä ja-normeilla taidemusiiki käsitteenä ylipäätään on määriteltävissä jos yksiselitteistä-ja käsitteistä määritelmää ei ole olemassa tai onko se vain mieletön sanayhdelmä joka ei noudata niitä syvemmän loogisen syntaksin sääntöjä jotka uusi loogisempiirinen analyysi oli paljastanut symbolisen matematiikan ts. loogisen symbolismin välineitä käyttäen. Kaikki sellainen musiikki joka on korkean teknisen ammattitaidon leimaamaa ja vaikuttaa välittömästi taghtoon, tunteisiin ja affekteihin niitä kohottaen ja muuttaen nopeasti toiseen vireeseen älyn mukaisia tahdonliikutuksen vastineita kiihdyttäen on taidemusiikkia.

Otsikkoon vastaaminen:

Äkkiä ajateltuna kuuntelijoiden kiinnostus ja määrä.
Sama sääntö toimii kaupallisessa- sekä kaupattomassa,- että kaupan/kaupan ulkopuolella olevassa musiikissa.
Musiikkia ei ole olemassa, ellei sillä ole kuulijaa.

Humalainen puhuu "korkeasta teknisestä ammattitaidosta", jättäen kuitenkin määrittelemättä sen kummemmin että KENEN ammattitaidosta, tai MITÄ Tarkoitusta varten jonkun korkeasti hallitsemasta tekniikasta on kyse.

Schubertin soittamiseen tarvitaan erilaista teknistä hallintaa kuin vaikkapa intialaisen tai afrikkalaisen musiikin esittämiseen, puhumattakaan tietyn kulttuurin sisällä, saati
kulttuurien sisällä olevissa sisä-kulttuureissa vallitsevista hierarkioista sen suhteen että Mikä Nyt Meillä (Heillä) on Mitäkin tai korkeaa tai `hyvää ja arvokasta`.

Jos siis tarkoitat vain ja ainoastaan jonkin tietyn akateemisen piirin hyväksymää ja ylläpitämää "korkeaa teknistä", tai sen tietyn akatemian akateemiset vaatimukset täyttävän musiikin esittämiseen vaadittavaa (korkeaa) tekniikkaa, puhutaan tällöin tietenkin (jostakin tietystä) Akateemisesta taidemusiikista.

Taide, sanana, tulee kreikan kielen sanasta `tekhne`, joka tarkoittaa taitoa, osaamista. Kaikkina historian aikakausina on eri kulttuureissa ollut, ja tulee varmasti aina olemaan omat sisäiset määritelmänsä sille, että mikä milloinkin missä on hyvää, tietyt tekniset vaatimukset täyttävää, `korkeaa`, tai arvokasta.

lgrohn kirjoitti: Museomusiikki on kaavamaisuudessaan pääosin rinnastettavissa viihdemusiikkiin, yksi viihdemusiikin genre.

Lgrohn on tuota museomusiikki-termiään toistellut papukaijamaisen kaavamaisesti lähes saturaatiopisteeseen saakka. Niinpä sitten yritin googlella etsiä tärppejä internetistä, siis sieltä, missä on kaikki maailmankaikkeuden tieto. Eipä löytynyt oikeastaan muuta kuin saman nimimerkin monelle eri keskustelupalstalle lähettämiä keskenään lähes samankaltaisia postauksia. Minkäänlaista määritelmää en löytänyt.

Pyydänkin nyt kohteliaasti, että Lgrohn kertoo meille mitä hän tuolla käsitteellä tarkoittaa. Niin että tyhmä insinöörikin sen ymmärtää.

Museomusiikista kannattaa kysyä Tapani Länsiöltä, joka on lanseerannut termin.

lgrohn kirjoitti:Museomusiikista kannattaa kysyä Tapani Länsiöltä, joka on lanseerannut termin.

Googlen haku ei antanut osumia Länsiöön ja kun en tunne häntä eikä minulla ole yhteystietoja, niin voisitko siteerata tänne hänen lanseeraustaan? Varmaan pystyt siihen kun kerran viljelet tuota termiä niin runsaasti.

Museomusiikkia tekevät sellaiset säveltäjät, joiden teokset eivät ole enään normaalissa konserttiohjelmassa.
Heidät voidaan vielä mainita tietosanakirjoissa, tai järjestää keinotekoisia "eliitti-konsertteja".
Jokaisen sukupolven aikana pitää klassikkojen rinnalla esittää juuri nyt tehtyä nykymusiikkia.
Aika jättää yhden prosentin elämään ja 99 % on Museomusiikkia, pikku mitättömyyksiä, jonka aika unohtaa.
TTA.

Silloin siis valitus siitä, että Turun orkesteri soittaa museomusiikkia koko kauden ei oikein istu tähän määritelmään?

Musiikki on aina hetkellistä ja kaikki se arvo, mikä sillä omaan hetkeensä sidottuna on, on arvokasta. Näin siis riippumatta siitä, onko kuulijoilta otettu pääsymaksua tai onko rojalttisysteemi voimassa. Arvon todellisuuden määrittäminen olisi absurdia -vaikka voisi joissain tapauksissa onnistuakin.
Hyvin pieni osa kaikesta säveltaiteesta, siis paljon vähemmän, kuin TTA:n mainitsema yksi prosentti, on sellaista maailmanhistoriallista mestarimusiikkia, joka kestää aikakaudesta toiseen. Jokaisen aikakauden onnelliseen osaan kuuluu olla tiedostamatta, mikä osa oman aikakauden musiikista unohtuu ja mikä jää.

Karkeasti ottaen kaikki romantiikan ajan musiikki ja sitä vanhempi on museomusiikkia. Modernille kuuntelijalle hyvää tai huonoa viihdemusiikkia. TaideMUSEOISSA on paljon hyvää taidetta, mutta en ripustaisi esim. Rubensia kotiini vaikka se olisi mahdollista. Rubens-museossa olen kyllä käynyt Antwerbenissä. Piti oikein jonottaa.

Fiksuimmat ymmärtänevät analogian.

Länsiö käytti termiä mm. ohjelmassa "Tyhmiä kysymyksiä musiikista" olen tainnut luonnossakin kuulla.