YLE Radio 1

Ender Etheric kirjoitti:En ole vaatinut kultaista leikkausta yhtään keneltäkään. Asiallista argumentointia kylläkin toivoisin, ja varsinkin henkilöltä joka antaa olettaa olevansa älyllisesti muiden yläpuolella.

Jaahas:

Ender Etheric kirjoitti:Ihan synteettisten äänien itsevalaisevalta museoltahan tuo teidän pimpauksenne kuulosti.
Jouduin tosin jättämään kuuntelun kesken noin suurinpiirtein kultaisen leikkauksen kohdalla koska mitään merkittävää saati loogista alun `melkein lupaavan` käyrätorven jälkeen ei tapahtunut.

Jos muuten se generointi olis vienyt 10 sekuntia, niin olisiko siitä tullut 5 sekuntia pidempi?

Minä "generoin" poro-teokseni (nimi tullee vaihtumaan) noin viidessä päivässä 1.618 sekunnin mittaisesta ruskean käärepaperin tuottamasta rapinasta. (koko teos perustuu tuohon yhteen otokseen).

humalainen kirjoitti:

lgrohn kirjoitti:Aha. Mikä on esimerkiksi meditaatiomusiikin tai intialaisen musiikin "sisäinen logiikka"?

Musiikilla on ainakin yhtä määrätty funktio kuin sanoilla vaikka sanat eivät voikaan sitä kompensoida. absoluuttinen, sanoista ja ohjelmasta vapaa musiikki kun ei näet välitä mmitään ulkomusiikillista semanttista sisältöä, kuinka hän siis voisi sanallisesti ilmoitetulla viestillä tuoda selvyyden asiaan ellemme puhu vallan toisesta asiasta musiikillisuuden logiikasta sanan kiergekaardilaisessa(?) merkityksessä musiikin luodessa joka tapauksessa oman logiikkaansa.

Niin, minä koen musiikin jonkinlaisena abstraktin tason näytelmänä, joka rytmisen jatkumon sekä harmonisten ja/tai rytmisten purkautumisiensa sekä purkautumatta jäämisten kautta rakentaa odotuksien verkoston, jonka nojalla voidaan todellakin puhua "sisäisestä logiikasta".

Tämä ei tietenkään täysin päde silloin, kun kyse on jo lähtökohtaisesti pelkästään taustalle tarkoitetusta ääni-rakentelusta, maalailusta tahi pelkästään tunnelman luomisesta, jonka tarkoitus ei ole pitää yllä kuulijan mielenkiintoa, vaan vaikuttaa pelkästään tunteisiin.

Asian voisi kenties ilmaista myös siten, että draaman tehdessä kaaren, joka alkaa jostakin ja päättyy jonnekin, taustamusiikki kiertää ympyrää, jonka tarkoituksena, logiikkana, on nimenomaan ja vain tuon ympyränsä piirtäminen.

Kuulijalle ongelma syntyy siinä vaiheessa, jos säveltäjä ensin piirtää kaaren, eli tavallaan `antaa ymmärtää`, ja sen jälkeen jättääkin kaiken kiertämään samaa kehää, eli `ei ymmärrä antaa`.

Toisaalta, oma dramaturgiahan tuollaisesta kuulijan järkyttämisestä seuraa, vaikka olisikin tahatonta.


Kiergekaardia täytyykin muuten taas pitkästä aikaa napata kirjastoreissulta mukaan

Onko esimerkiksi flamenco tai intialainen musiikki "taustamusiikkia"?

lgrohn kirjoitti:Onko esimerkiksi flamenco tai intialainen musiikki "taustamusiikkia"?

Flamenco -sinänsä kun siitäkään näin yleistäen voidaan puhua, on jo pelkästään nyansseiltaan melko usein sen verran voimakasta, että taustamusiikkina kokisin sen hyvinkin häiritsevänä.

Eivät minun mielestäni ole kumpainenkaan taustamusiikkia, mutta mitä kysymykselläsi oikein ajat takaa?

Ender Etheric kirjoitti:

lgrohn kirjoitti:Onko esimerkiksi flamenco tai intialainen musiikki "taustamusiikkia"?

Flamenco -sinänsä kun siitäkään näin yleistäen voidaan puhua, on jo pelkästään nyansseiltaan melko usein sen verran voimakasta, että taustamusiikkina kokisin sen hyvinkin häiritsevänä.

Eivät minun mielestäni ole kumpainenkaan taustamusiikkia, mutta mitä kysymykselläsi oikein ajat takaa?

Suurin osa musiikista ei sisällä tuota himoitsemaasi "draamaa". Sävellyskursseilla tietenkin pitää osata sitäkin ...

lgrohn kirjoitti:Suurin osa musiikista ei sisällä tuota himoitsemaasi "draamaa". Sävellyskursseilla tietenkin pitää osata sitäkin ...

Olenko jossain yhteydessä sitten väittänyt että suurin osa musiikista pitäisi sisällään draamaa? En.

Se intialainen musiikki jota minä olen kuullut on kyllä sisältänyt sitä "minun niin kovasti himoitsemaani" draamaa aivan tarpeeksi. Eikä flamencoakaan kyllä siinä suhteessa kovin kylmäksi jätä.


Mutta, se mikä tämän ketjun alkuväittämä oli: "Kuolleiden säveltäjien klassinen musiikki on aika usein hyvää viihdemusiikkia", on väitteenä jo pelkästään rakenteellisesti tai muka-asia sisällöstään huolimatta tautologian saastuttama soopa-pötkö, ja osoittaa vain sen ettet tiedä musiikin historiasta sen enempää kuin jo pois mennyt isoäitini (rauha muistollensa).


Tämän aiheen parissa ei jaksa leikkiä tämän pidempään, ellet sitten keksi jotain tosi nasevaa...töötötööt..

Ender Etheric kirjoitti:Mutta, se mikä tämän ketjun alkuväittämä oli: "Kuolleiden säveltäjien klassinen musiikki on aika usein hyvää viihdemusiikkia", on väitteenä jo pelkästään rakenteellisesti tai muka-asia sisällöstään huolimatta tautologian saastuttama soopa-pötkö, ja osoittaa vain sen ettet tiedä musiikin historiasta sen enempää kuin jo pois mennyt isoäitini (rauha muistollensa).

Jaahas:

Ender Etheric kirjoitti:

lgrohn kirjoitti:Kuolleiden säveltäjien klassinen musiikki on aika usein hyvää viihdemusiikkia.

Java-appletin generoimat muka-mietelauseet ovat aika usein tyhjän päiväistä soopaa.

Onhan se mielenkiintoista, että nykyään otat sitaattisi mielummin minulta etkä enään niinkään wikipediasta..

Ender Etheric kirjoitti:Mutta, se mikä tämän ketjun alkuväittämä oli: "Kuolleiden säveltäjien klassinen musiikki on aika usein hyvää viihdemusiikkia", on väitteenä jo pelkästään rakenteellisesti tai muka-asia sisällöstään huolimatta tautologian saastuttama soopa-pötkö

Missä tautologia?

Koko tämä keskustelu on tämän foorumin turhinta kitinää, kysymys kun on makuasioista ja käsitteet epämääräisiä. Tai no, kuollut säveltäjä on tietenkin ihan selvä juttu, mutta museomusiikki, klassinen musiikki ja viihdemusiikki ovatkin sitten jo vaikeammin selitettäviä asioita.

Jouluna kuuntelin Bachin Jouluoratorion Viron radiosta ja nautin todella paljon sen rauhallisesta tunnelmasta. Voi olla jonkun mielestä museomusiikkia, mutta en silti suostu häpeämään. Samana iltana telkkarista tuli sama oratorio mutta sitä en jaksanut enää seurata, kuva häiritsi pahasti kuuntelunautintoa. Ja olinhan sen jo kertaalleen kuunnellut, saapunut perille pitkältä matkalta.

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Missä tautologia?

Tautologia piilee tietenkin siinä että henkilö itse nostaa saman aiheen uudestaan esiin, kuin myös: klassismi/kuollut säveltäjä - tuskin on kenellekään kovin epäselvää että klassismin aikakauden säveltäjä on jo kuollut.

VeHy kirjoitti:Koko tämä keskustelu on tämän foorumin turhinta kitinää, kysymys kun on makuasioista ja käsitteet epämääräisiä. Tai no, kuollut säveltäjä on tietenkin ihan selvä juttu, mutta museomusiikki, klassinen musiikki ja viihdemusiikki ovatkin sitten jo vaikeammin selitettäviä asioita.

Jouluna kuuntelin Bachin Jouluoratorion Viron radiosta ja nautin todella paljon sen rauhallisesta tunnelmasta. Voi olla jonkun mielestä museomusiikkia, mutta en silti suostu häpeämään. Samana iltana telkkarista tuli sama oratorio mutta sitä en jaksanut enää seurata, kuva häiritsi pahasti kuuntelunautintoa. Ja olinhan sen jo kertaalleen kuunnellut, saapunut perille pitkältä matkalta.

Olet oikeassa, turhaa rähinää, vaikkakaan kyseinen aihe/otsikko ei mielestäni ole makuasia vaan väite, ellei jopa suoranainen haaste.


Pidän itse kovasti pappa-Bachista, vaikkakin tuo oratorio sekä passiot ovat jostain syystä jääneet väliin.

Ender Etheric kirjoitti:Tautologia piilee tietenkin siinä että henkilö itse nostaa saman aiheen uudestaan esiin, kuin myös: klassismi/kuollut säveltäjä - tuskin on kenellekään kovin epäselvää että klassismin aikakauden säveltäjä on jo kuollut.

Ahaa, tuota "henkilö itse nostaa saman aiheen uudestaan esiin" en osannutkaan ajatella.

Mietin vain teesin "kuolleiden säveltäjien klassinen musiikki on aika usein hyvää viihdemusiikkia" logiikkaa.

Toki klassismin ajan säveltäjä on myös kuollut henkilö, mutta ilmaus oli 'klassinen musiikki'. Sen pohjalta lähdin koettelemaan teesiä, enkä (pikaisella mietinnällä) saanut siitä tautologiaa: kuollut säveltäjä on voinut säveltää ei-klassistakin musiikkia, kaikki klassinen musiikki tuskin on jo kuolleitten säveltämää. Aika paljon taitaa riippua klassinen-käsitteen alasta?

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Aika paljon taitaa riippua klassinen-käsitteen alasta?

Kyllä. Siksi termien selvennys asian alkuperäiseltä esittäjältä ei olisi lainkaan pahitteeksi.

Ender Etheric kirjoitti:

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Aika paljon taitaa riippua klassinen-käsitteen alasta?

Kyllä. Siksi termien selvennys asian alkuperäiseltä esittäjältä ei olisi lainkaan pahitteeksi.

puhut totisinta totta. suomen merkittävimpiä säveltäjiä esittelevässä kirjassa, kuten opuksen takakannessa esittelyteksti juhlavasti ilmoittaa, sellaiset iskelmänikkarit kuin kärki ja malmsten ja monet muut ovat näyttävästi edustettuina vaikka painopiste onkin selvästi korkeakulttuurisessa luovassa säveltaiteessa lonkalta sanoisin n. 150 säveltaiteilijaa käsittävänä, joten rajanvetoa populaari-ja klassisen genreen välille eivät kirjan toimittajatkaan ole pyrkineet tekemään vaan jättäneet tämän keskeisen kysymyksen siltä osin täsmentämättä ratkaisematta jas tarkentamatta ikään kuin lukijan tietokykyyn luottaen ohjailematta ja manipuloimatta sen näkemystä mihinkään suuntaan. mutta oletteko kuulleet sellaisista orkesterisäveltäjistä kuin fredrik isacsson, urho hallaste, eino liukko nikolai achte, leo hämäläinen ja monta muuta myös oratorioiden säveltäjinä kunnostautuneita kirkkomuusikoita.

taitava kuorosäveltäjä ja sinfonikko väinö pesola johti händelin ja beethovenin suurten kuoroteosten lomassa myös tätä nykyä laiminlyödyn ilmari krohnin laajamittaisia oratorioperinteen myöhäisiä tuotteita draamallisine dimensioneen sotaisine taistelukuvauksineen jne. ihmetellä sopii, että armas maasalon jouluoratorion laajoune kuorofuugineen pitkä esitysperinne loppui pääkaupunkiseudulla.