YLE Radio 1

Matti Tirkkonen kirjoitti:

arvieno kirjoitti:Taide on argumentointia asioihin joihin ei pelkin faktoin saa pitävää otetta.

Mikä olisi sellainen objektiiviseen todellisuuteen viittaava väittämä, jonka paikkansapitävyyttä ei voida testata ilman taiteellista ilmaisua?

No valitse vaikka satunnainen taulu ja yritä sitten muotoilla sen esittämä väite haluamallasi kielellä joka ei ole taidetta mutta jota me muutkin ymmärrämme. Minun käsitykseni mukaan luot tällöin jotakin uutta, et toista taulun esittämää viestiä. Ongelma näkyy jo kun yrität keskustella jonkun toiskielisen kanssa, täsmällistä vastaavuutta on jo siinäkin mahdoton saavuttaa.

Matti Tirkkonen kirjoitti:Taide on kommunikaatiota, joka voi viitata subjektiiviseen kokemukseen, kuten abstraktiin tunnekokemukseen ja puhtaasti esteettiseen mielihyvään. Taide on myös viestintää, joka voi välittää ajatuksia ulkoisesta, objektiivisesta todellisuudesta. Jälkimmäiseen todellisuuteen viittaavat propositiot ovat alisteisia samalle rationaalisen perustelemisen velvoitteelle kuin kaikki arkikielisesti ilmaistut väittämätkin.

Mielestäni yksikään taiteilija ei väitä teostensa esittävän totuutta, vain mielipiteitä siitä osasta todellisuutta joka taiteilijaa kiinnostaa.

En usko, että yksikään vakavasti ajatteleva ihminen todella uskoo, että hänen näkemyksensä jostakin asiasta on vain yksi näkemys, että kaikki muut näkemykset asiasta ovat periaatteessa yhtä totuudenmukaisia. Kun ihminen ajattelee, että hän ei voi sanoa jostakin asiasta mitään minkä uskoo olevan totta, hän pitäytyy sanomasta mitään ko. asiasta, ja jatkaa tarkkailua.

Jos sinä olet takertunut totuuden julistamiseen, älä kuvittele että kaikki ovat. Lähes kaikki ihmiset keskustelevat esittämällä havaintojaan ja mielipiteitään otettavaksi mukaan kun selvitellään ilmiötä niin hyvin kuin kulloinenkin porukka siihen pystyy.

Matti Tirkkonen kirjoitti:

Joten en oikein ymmärrä mitä todellista ilmiötä vastaan sinä lähdit hyökkäämään.

Olen alusta lähtien tehnyt selväksi, että kysymykseni taideteoksen viestimän ideologian kieltämisen motiiveista ei liity suoranaisesti yhteiskuntapolitiikkaan. Tästä huolimatta sinä, kuten lähes kaikki muutkin tässä viestiketjussa kirjoittaneet, olette itsepintaisesti teeskennelleet, että kritiikkini taustalla on harhainen oletus taiteesta päivänpolitiikkana. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta, ja sinä, kuten kaikki muutkin, tiedät sen.

Tuo oletus on omasi. Yritin kysyä mitä ajat takaa. Toistaiseksi paljastunut ajatuskulku on yhtä arvoton väärennettäväksi kuin Turkin liira, ei maksa vaivaa.

Matti Tirkkonen kirjoitti:Mistään objektiiviseen todellisuuteen kuuluvasta ilmiöstä, josta on olemassa teiteellisesti testattua tietoa, ei voida tuottaa taiteessa mitään uutta tai vaihtoehtoista "tietoa", joka voisi kilpailla olemassaolevan tieteellisen tiedon kanssa. Taiteen "tieto" kuuluu tunteen ja estetiikan alaan; se ei missään vakavassa mielessä kilpaile tieteellisen tiedon kanssa. Mikäli taiteellisesti välitetyn tiedon voidaan sanoa olevan objektiivista, se on jo aiemmin testattu tieteellisesti.

Nykyisessä tilanteessa kuitenkin vaikuttaa siltä, että k-meleonin artikuloima "taiteellinen totuus" tulee usein otetuksi tieteellisesti tuotettuun tietoon verrattavana totuutena. Tämä taiteellisen toiminnan virulentti ekspansiopyrkimys on tuhottava alkuunsa rationaalisuuden nimessä.

Tässä luulen että piirsit mörösi taas kerran esiin paljaimmillaan. Esitä jotakin todellista näyttöä tämän olkiukkosi olemassaolosta.

Matti Tirkkonen kirjoitti:

Maassamme on taiteilijoita enemmän kuin posteljooneja, mitä valtaa 99 prosentilla heistä on jota posteljoonilla ei ole?

Kun posteljooni selittää kantakuppilassaan, että raiskaamisen kieltäminen myös avioliitossa oli pelkkää luonnottomien feministiämmien vouhotusta, voidaan hänelle esittää kysymyksiä ja kritiikkiä asian tiimoilta. Esitettyyn väitteeseen voidaan reagoida asiallisesti, sen tiimoilta voidaan keskustella. Kun naturalistinen teatteriohjaaja kirjoittaa radiolle pornografisen kuunnelman, jossa hekumoi naisen raiskaamisen ilmentämällä miehisellä alkuvoimalla, on sitä seuraava hiljaisuus korviahuumaava. Yksilön autonomian loukkaamattomuutta törkeästi vähättelevä, mutta taiteellisesti korkealaatuinen, propaganda menee täydestä. Teos on taiteellisesti korkealaatuinen, sen asiasisällöistä ei siis sovi keskustella.

Tavallisesti tuosta vasta keskustelu alkaa. Taide toimii arvokeskustelujen alustuksena, ja paljon paremmin kuin tuo vertailukohdaksi ottamasi inttämä, jo ihan senkin takia että siihen alustukseen on käytetty huomattavasti enemmän työtä kuin johonkin kapakkaheittoon. Uskon tosin että melkoinen osa posteljooneista pystyy argumentoimaan esittämääsi paremmin jolloin keskustelusta tulee myös parempaa. Sitä paitsi suuri osa ellei enemmistö posteljooneista taitaa jo olla naisia joten lähtökohta voisi hyvin olla päinvastainen.

Matti Tirkkonen kirjoitti:Kertokaapa nyt kaikki minulle ihan vakavasti miksi taidetta ei saa ajatella kommunikaationa, edes silloin, kun on kyse selvästi taiteesta, jonka tekemät kannanotot eivät ole puhtaasti estetiikan alaan kuuluvia?

Järjetön väite koska taide on aina kommunikaatiota. Joskus se on jopa julistavaa kuten tapasi kommunikoida. Kukaan taiteilija ei vakavasti tee töitä vain itselleen, kaikki haluavat ainakin salaa että heidän työnsä saisi edes jotakin huomiota. Liika itsekritiikki tietysti nostaa julkaisukynnystä niin että sen joskus ylittävät vain parhaat ystävät, mutta tuskin kukaan luo teoksia jotka luomisen jälkeen saman tien hävittäisi ettei niitä vain kukaan ehtisi havaita.

Taiteilijoiden taiteen keinoin esittämät moraaliväittämät ovat mielestäni aina julkisuuteen päästyään joutuneet samaan keskusteluun kuin muutkin moraaliväittämät. En edelleenkään ymmärrä että tässä olisi mitään todellista ongelmaa. Niitä käsitellään keskusteluissa taiteilijan puheenvuoroina. Tosin moraali on yhteiskunnallinen asia ja siten keskustelukin siitä on yhteiskunnallista.

arvieno kirjoitti:Taiteilijoiden taiteen keinoin esittämät moraaliväittämät ovat mielestäni aina julkisuuteen päästyään joutuneet samaan keskusteluun kuin muutkin moraaliväittämät.

Päinvastoin, yleinen tendenssi nykytaiteen kohdalla on se, että taiteilijat esiintyvät mediassa ja eksplikoivat teostensa merkityksiä, mutta heille ei koskaan sanota mitään vastaan. Heille ei koskaan sanota: "Niinkö? En ole samaa mieltä." Heitä kuunnellaan ja heidän sanomisiaan toistellaan.

Tämä johtuu siitä, että taiteellisen toiminnan kautta viestityt ajatukset ja asenteet nauttivat kulttuurissamme sellaista erityissuojelua, josta tavallisessa arkisessa kommunikaatiossa esiintyvät ajatukset ja asenteet eivät ole osallisia. Tämä puolestaan johtuu siitä, että taiteellista ilmaisua ollaan totuttu ajattelemaan nimenomaan taiteellisena ilmaisuna, ei yhdenlaisena kommunikaatioprosessina muiden joukossa. Kun taiteellisen ilmaisun kautta suodatetut ajatukset ja asenteet sitten saavat osakseen kritiikkiä, seuraa yleensä paniikinomainen vastareaktio. Tämä ilmenee esimerkiksi täysin tuulesta temmattuina sensuuriväitteinä.

Muutama vuosi sitten kirjailija Leena Krohn puhkaisi suomalaisen taideyhteisön ympärillä levittyvän vaikenemisen muurin kritisoidessaan eläinrääkkäyksen käyttämistä käsitetaideteoksen materiaalina. Krohn sai tuolloin tuta nahoissaan mitä tapahtuu ihmiselle, joka julkeaa asettaa taiteellisen ilmaisun samalle viivalle kaiken muun sosiaalisen toiminnan kanssa. Krohnin keskustelunavauksen synnyttämä defensiivinen loanheitto tulee säilymään kulttuurihistoriallisena dokumenttina siitä eriskummallisesta statuksesta, jota kaikki taiteen tekemiseksi määrittyvä käyttäytyminen kulttuurissamme nauttii.

Matti Tirkkonen kirjoitti:Muutama vuosi sitten kirjailija Leena Krohn puhkaisi suomalaisen taideyhteisön ympärillä levittyvän vaikenemisen muurin kritisoidessaan eläinrääkkäyksen käyttämistä käsitetaideteoksen materiaalina. Krohn sai tuolloin tuta nahoissaan mitä tapahtuu ihmiselle, joka julkeaa asettaa taiteellisen ilmaisun samalle viivalle kaiken muun sosiaalisen toiminnan kanssa. Krohnin keskustelunavauksen synnyttämä defensiivinen loanheitto tulee säilymään kulttuurihistoriallisena dokumenttina siitä eriskummallisesta statuksesta, jota kaikki taiteen tekemiseksi määrittyvä käyttäytyminen kulttuurissamme nauttii.

Tässä olen samaa mieltä. Kyllä taiteessa on oltava jotain moraaliakin. Esimerkiksi eläinrääkkäys on eläinrääkkäystä ja vain sadisti luulee sitä taiteeksi.

- Haluttaessa käsitellä taiteen moraalia sille voisi avata esimerkiksi ketjun Taide ja moraali. Tämä avaus on jo sinällään syyttävä ja propagandistinen.

Minä taas puolestani ottaessani kantaa taiteeseen voin puhua lähes pelkästään vain musiikin puolesta, vaikka koko taidealuetta käsittelisinkin. Taiteen nimissä tehdään paljon kaikenlaista jota en pidä kannatettavana tai edes hyväksyttävänä. Musiikista väitän ymmärtäväni aika paljon, muista alueista vähemmän. Eläinrääkkäys taiteen nimissä ei ole taiteen, eikä minkään nimissä hyväksyttävää. En myöskään suuresti arvosta modernin taiteen kusi/veri jne. installaatioita, jotka ovat ehkä kannanottoja, tai kuten Teemu Mäen videotaide-kissanrääkkäys. Nämä ovat moraalisesti ja esteettisesti kaukana siitä, mitä taiteessa etsin. Tiedän, että taiteen tarkoitus on myös provosoida, ainakin herättää ajatuksia jne, eikä erityisesti välttämättä miellyttää. Silti edes jonkinlaisen moraalin ja estetiikan tajuava ihminen tuskin haluaa kaikkea sontaa ottaa vastaan. Vrt. esim. Oulussa takavuosina vaikuttanut Jumalanteatteri paskakohuineen, jossa tuo idea aivan konkretisoitui.

"Taiteen tehtävä on ärsyttää." (Georges Braque)

Matti Tirkkonen kirjoitti:

arvieno kirjoitti:Taiteilijoiden taiteen keinoin esittämät moraaliväittämät ovat mielestäni aina julkisuuteen päästyään joutuneet samaan keskusteluun kuin muutkin moraaliväittämät.

Päinvastoin, yleinen tendenssi nykytaiteen kohdalla on se, että taiteilijat esiintyvät mediassa ja eksplikoivat teostensa merkityksiä, mutta heille ei koskaan sanota mitään vastaan.

...


Muutama vuosi sitten kirjailija Leena Krohn puhkaisi suomalaisen taideyhteisön ympärillä levittyvän vaikenemisen muurin kritisoidessaan eläinrääkkäyksen käyttämistä käsitetaideteoksen materiaalina. Krohn sai tuolloin tuta nahoissaan mitä tapahtuu ihmiselle, joka julkeaa asettaa taiteellisen ilmaisun samalle viivalle kaiken muun sosiaalisen toiminnan kanssa. Krohnin keskustelunavauksen synnyttämä defensiivinen loanheitto tulee säilymään kulttuurihistoriallisena dokumenttina siitä eriskummallisesta statuksesta, jota kaikki taiteen tekemiseksi määrittyvä käyttäytyminen kulttuurissamme nauttii.

Mielestäni tuo tapahtuma synnytti tuhansien palstakilometrien keskustelun jota käytiin lisäksi muissakin medioissa eikä se ole loppunut kokonaan vieläkään. Vastakkaisia mielipiteitä kuultiin todella paljon. Esimerkkisi ei tue näkemystäsi millään tavalla.

Luulenkin että ongelma on siinä että halusit päättää tuon keskustelun oman mielipiteesi mukaiseen loppuun. Sellaista vapaassa keskustelussa hyvin harvoin tapahtuu.

Älä pane sanoja suuhuni. Voin olla esteetti, mutten kuvittele oman taidekäsitykseni olevan koko totuus.

Matti Tirkkonen kirjoitti:Haluan, että kirjailija voidaan tarvittaessa "laittaa seinää vasten" asioista, joita hän on sanonut. En tyydy siihen estetistiseen hymistelyyn, jonka k-meleon kuvittelee olevan koko totuus taiteesta. Taideteos on esteettinen objekti, joka voi viestiä estetiikan alaan kuulumattomia asioita.

Voi viestiä, toki. Paino sanalla voi. Ongelma koskee sitä, miten tiedämme taiteilijan "artikuloineen" teokseensa olettamasi ulkoisen todellisuuden asiantilaan viittaavan ideologisen lausuman. Se on tulkinnan asia, etkä sinä vieläkään ole suostunut selvittämään omaa tulkinnan teoriaasi. Siispä päättelen, ettei sinulla ole käsitystä miten taideteokseksi nimitettävä aistimellinen objekti ylipäänsä tulee tulkituksi ja miten siitä - erityisesti - saadaan esiin taiteilijan siihen piilottamat ideologiat.

Kun kerran vannot rationalismin nimeen, niin voisitko eksplikoida, mitä tarkoitat sanalla 'ideologia'? Käsite on hieman riidanalainen. Et tosin ole vastannut aikaisempiinkaan kysymyksiini, mutta jospa nyt viimeinkin osallistuisit rationaaliseen keskusteluun - kuseskelun sijasta.

Lisäksi, epäjohdonmukaisuutesi (alla) on hämmentävää. Taidetta ei saa arvioida taiteena vaan jonain muuna. Miksi moinen erikoisstatus juuri taiteelle?

Matti Tirkkonen kirjoitti:

Olen samaa mieltä, kuin k-meleon, eli taidetta tulee arvioida taiteen perustein.

Olen eri mieltä. Mikään kohde ei ensinnäkään ole taidetta pelkästään sisäisten ominaisuuksiensa nojalla, vaan kaikki taide käsitteistyy sellaiseksi vasta taidejärjestelmän piirissä. Taide tulee taiteeseen taiteellisen luomisprosessin ulkopuolelta. Toiseksi, kohdetta voidaan tarkastella, kuten sanot, taiteen perustein, mutta sitä voidaan tarkastella myös muista näkökulmista.

Et tässäkään vastaa esitettyyn kysymykseen, vaan puhut asian vierestä. Kaiken lisäksi metaforisesti.

Taidetta voidaan epäilemättä tarkastella muistakin näkökulmista. Yleensä ne eivät vain ole olleet kovin kiinnostavia tarkasteluja. Palaan tähän viestin lopulla.

Taidejärjestelmä on viime kädessä taideteoksen laadun takeena ja kriitikkona, kuten esim. tiedejärjestelmä yksittäisen tutkimuksen koettelijana ja hyväksyjänä. Molemmissa on omat kriteeristönsä alan asioille ja asioiden tekemiselle. Tässä ei ole mitään uutta.

Tuntuu kuitenkin hieman vieraalta ajatus, että tämä institutionaalinen hyväksyntä toisi esineeseen taiteen tai tieteen, tapauksesta riippuen. Insitutionaalinen konfirmaatio tai legitimaatio ei muuta teosta rakenteen, aineksen, muodon eikä muiden tekijöiden kannalta. Itse aistimellisen teoksen tekeminen on edelleen taiteilijan kontolla. Hän panee siihen taitonsa, näkemyksensä jne. Kunst ist können - taide on taitamista. Instituution tarjoama diskursiivinen legitimaatio tuo teokselle arvoa. Joskus jopa mediaseksikästä hohdokkuutta. On kuitenkin hyvä pitää se analyyttisesti teoksen taiteellisesta karakteristiikasta erillään.

Luulen, että todellisuudessa molemmat osatekijät - taiteilijan työ ja sen institutionaalinen hyväksyntä - yhdessä rakentavat diskursiivisen objektin taideteos. Se on kuitenkin eri epeli kuin aistimellinen teos.

Jos taide tulee taiteeseen taiteellisen luomisprosessin ulkopuolelta, kuten kirjoitat, niin silloinhan taiteelliseksi luomisprosessiksi konventionaalisesti kutsuttu toiminta ei olekaan taiteellista luomista, vaan jotain muuta. Taiteelliseksi luomisprosessiksi osoittautuu tällöin sen luomiselle ulkoinen toiminta, josta kirjoitat. Minusta tämä menee hieman mutkikkaaksi. Kauniisti sanottuna.

Kirjoitin jokunen kappale aiemmin: "Taidetta voidaan epäilemättä tarkastella muistakin näkökulmista (...) Palaan tähän viestin lopulla." Nyt on se loppu.

Vanha marxistis-leninistinen ideologiakriittinen vinkkeli tulee ensimmäisenä mieleen: tarkataan, josko arvon taiteilija on muistanut sosialistisen realismin ideologian mukaisen asian jäsennyksen. Eli onko pyhittänyt raskaan työn raatajan ja osoittanut kapitalistipirun pahuuden syvyyden. Onko välttänyt pikkuporvarillisen formalismin? Tämä taisi olla erityisen vahvasti tapeetilla suomalaisissa kuvataiteissa jokunen vuosikymmen sitten. Tylsää! Tasan samaa ikävyyttä on tarjonnut 1900-luvun toisen poliittisen äärilaidan taidekritiikki. Eivätkä erinäköiset kristilliset ajatuspoliisitkaan kovin fiksuja ole taiteesta sanoneet. Asiasta on keskusteltu mm. elokuvaketjussa.

Toinen monasti avattu näkökulma taiteeseen on jonkinlainen yhteiskuntatieteellinen tarkastelu. Tällöin listataan ja luokitellaan taiteen ”kuluttajia” ja vatvotaan heidän kiinnostuksensa syvyyttä. Voidaan myös keskittyä pelkkiin numeroihin ja seurata eri taiteenalojen kassavirtoja. Mi vulgaarius!

Näitä muita taiteen tarkastelutapoja yhdistää se, että itse asia ohitetaan. Eihän tämä kiellettyä ole, muttei kovin kiinnostavaakaan. Ainakaan sille, jota itse asia kiinnostaa.

Olen kaiketi Platonin tarkoittama koekaniini, sillä minut sylivauvana
erotettiin biologisista vanhemmistani ja istutettiin muurin juurelle seinälle
heijastettavien varjojen hypnosoitavaksi.

Kun nyt yritän käydä huonolla englannilla vuoropuhelua varjojen kanssa
osoitteessa http://koti.welho.com/mjack1 niin (Berliinin) muurin vartijat joko
poistavat viestini tai parhaassa tapauksessa muuttavat avoimet keskustelu-
foorumit suljetuiksi ennakkosensuurin ehdoilla toimiviksi propagandakoneiksi.

Karl Popper taisi olla oikeassa: Platonin utopiat edellyvät armotonta
totalitaarista järjestelmää, tai massojen huijaus ei onnistu.

k-meleon kirjoitti:Älä pane sanoja suuhuni. Voin olla esteetti, mutten kuvittele oman taidekäsitykseni olevan koko totuus.

Matti Tirkkonen kirjoitti:Haluan, että kirjailija voidaan tarvittaessa "laittaa seinää vasten" asioista, joita hän on sanonut. En tyydy siihen estetistiseen hymistelyyn, jonka k-meleon kuvittelee olevan koko totuus taiteesta. Taideteos on esteettinen objekti, joka voi viestiä estetiikan alaan kuulumattomia asioita.

...
Kun kerran vannot rationalismin nimeen, niin voisitko eksplikoida, mitä tarkoitat sanalla 'ideologia'? Käsite on hieman riidanalainen. Et tosin ole vastannut aikaisempiinkaan kysymyksiini, mutta jospa nyt viimeinkin osallistuisit rationaaliseen keskusteluun - kuseskelun sijasta.

Lisäksi, epäjohdonmukaisuutesi (alla) on hämmentävää. Taidetta ei saa arvioida taiteena vaan jonain muuna. Miksi moinen erikoisstatus juuri taiteelle?

...
Näitä muita taiteen tarkastelutapoja yhdistää se, että itse asia ohitetaan. Eihän tämä kiellettyä ole, muttei kovin kiinnostavaakaan. Ainakaan sille, jota itse asia kiinnostaa.

Taisi mennä Tirkkosen Matilta jauhot suuhun, kun k-meleon veti luun kurkkuun.

Minua ihmetyttää tämä Mikko Jack. Hänen juttunsa on niin outo, että minä en sitä ainakaan käsitä. Enpä ihmeemmin ole yrittänyt, täytyy sanoa. Mitä Tirkkoseen tulee, niin epäilen vahvasti, että Matti Tirkkonen ja kelane ovat yksi ja sama henkilö, mutta jokaisellahan on oikeus paitsi arvailuun myös kahtena olemiseen vaikka se tietenkin hankaloittaa yleistä keskustelua. Joko Kari Vuokareen ja VastaMyrkyn viestien nosto osoittaa pitkää irtautumista foorumista ja tietämättömyyttä kyseisten henkilöiden jäämisestä taustalle tai sitten se on hämäystä siitä, että nämä asiat ovat muka tuntemattomia.

Markku_S kirjoitti:Taisi mennä Tirkkosen Matilta jauhot suuhun, kun k-meleon veti luun kurkkuun.

Hmh. Mitään tällaista ei tietenkään ole tapahtunut. Se että en vaivaudu analysoimaan vakavasti k-meleonin höpinöitä johtuu siitä, että hän puhuu tahallaan asian vierestä. Tästä hyvänä esimerkkinä se, että hän pistää koko keskustelun läskiksi vaatimalla minua esittämään teorian, joka perustelisi maailmankuvan tulkitsemisen tanssijan jalan liikkeestä.

Kun taiteilija asettaa näytteille teoksen ja sitten selvittää suusanallisesti mitä on teoksella tarkoittanut, ei tämä vaadi minkäänlaista taiteen tulkintaa koskevaa teoriaa. Jonkinlaista selvitystä vaatii sen sijaan väite, että ko. teokseen tulee ottaa kantaa vain esteettisenä objektina, eikä esimerkiksi pelkästään ihmiskäsitystä ja maailmankuvaa koskevana propositionaalisena sisältönä.

Tämä viestiketju on ollut mielenkiintoinen testi. Olen esittänyt tässä keskustelussa, että taide voi ilmentää esteettisten arvojen ohella myös esteettiselle ilmaisulle ulkonaisia arvosisältöjä, ja että näistä arvosisällöistä tulee voida keskustella yhtä avoimesti kuin mistä tahansa ei-taiteellisin keinoin ilmaistuista arvosisällöistä. Taiteen kulttuurinen erityisasema estää spontaania keskustelua näistä arvosisällöistä (mikä ei tarkoita, että sitä ei esiinny lainkaan). Molemmat näkemykset on tyrmätty alkuunsa joko väittämällä että taiteen välittämistä sosiaalisista ja moraalisista näkemyksistä keskustellaan yhtä estottomasti kuin kaiken muunkin viestinnän kohdalla tai teeskentelemällä että taide ei edes välitä mitään sellaista katsomuksellista sisältöä, jota olisi mielekästä analysoida ulkotaiteellisista lähtökohdista.

Joillekin ihmisille näyttää olevan tavattoman traumaattista, että joku toinen ihminen ei tarkastelekaan taidetta pelkästään syvän uskonnollisen hartauden vallassa. Tällaisille henkilöille on ymmärrettävästi kaksinverroin nöyryyttävää, jos tämä ihminen sabotoi vielä heidänkin pyhyyden kokemustaan osoittamalla teoksen syntyyn vaikuttaneita ihmiskäsitykseen ja maailmankuvaan kytkeytyviä seikkoja. Taiteellisen ilmaisun ja ideologisen puheen väistämättömän yhteyden osoittaminen on heille samalla tavalla herjaavaa kuin on uskonnollisen maailmantunteen dekonstruktio uskovaiselle.

Matti Tirkkonen kirjoitti:
Kun taiteilija asettaa näytteille teoksen ja sitten selvittää suusanallisesti mitä on teoksella tarkoittanut, ei tämä vaadi minkäänlaista taiteen tulkintaa koskevaa teoriaa. Jonkinlaista selvitystä vaatii sen sijaan väite, että ko. teokseen tulee ottaa kantaa vain esteettisenä objektina, eikä esimerkiksi pelkästään ihmiskäsitystä ja maailmankuvaa koskevana propositionaalisena sisältönä.

Tämä viestiketju on ollut mielenkiintoinen testi. Olen esittänyt tässä keskustelussa, että taide voi ilmentää esteettisten arvojen ohella myös esteettiselle ilmaisulle ulkonaisia arvosisältöjä, ja että näistä arvosisällöistä tulee voida keskustella yhtä avoimesti kuin mistä tahansa ei-taiteellisin keinoin ilmaistuista arvosisällöistä.

Ei tässä mitään uutta taaskaan ole. Keskusteluun taiteesta yleisesti ja erityistapauksissakin osallistuu sen verran väkeä että kaikki näkökulmat tulevat kyllä esiin. Sen sijaan sellainen ajatus että jokaisen keskustelijan pitäisi taidetta tarkastellessaan käyttää tätä sinun kanonisoimaasi Ainoaa Oikeaa tarkastelutapaa on suvaitsematon (järkeisuskosi fundamentalismia) ja tarpeeton. Taiteesta voi nauttia ymmärtämättä siitä yhtään mitään. Jopa mielipiteensä on vapaa lausumaan tuollakin perusteella, ja sekö fundamentaalirationalistia harmittaa.

Maailmassakin voi asua vaikkei elämänsä aikana poistuisi koskaan kotikylästään. Mietihän Kantia, rationalismisi suurta henkeä.

Ystävä hyvä, daahling, huomaan rationaalisen keskustelun sinulle vastenmieliseksi. Voit kuitenkin rentoutua - sinun ei tartte ottaa vakavasti minun höpinöitäni!

Matti Tirkkonen kirjoitti:Se että en vaivaudu analysoimaan vakavasti k-meleonin höpinöitä (...)

Riittää kun vastaat muutamaan esitettyyn kysymykseen, jotka ovat olleet avoimina jo jonkin aikaa.

Muistin virkistykseksi: Sanot löytäväsi taiteesta propositionaalisia sisältöjä. Minä raukka en löydä propositionaalisuutta kuin propositioista (anteeksi 'tautologia', kuten me loogikot sanomme). Voisitko siis paljastaa, millä tulkintamenetelmällä joko löydät taiteesta propositioita tai millä transformaatiosäännöillä "käännät" ei-propositionaalista propositionaaliseksi?

Taiteesta en mitään ymmärrä, mutta komein näkemäni taulu on ilman muuta sen Bonk-maalarin, Alvar Gullichsenin teos, jossa kolhoosiväki riemuitsee jonkinlaisen anjovishöyryjyrän ympärillä liput liehuen. Teoksen nimeä en muista, mutta kun silmäni suljen niin voin sen kuvitella näkeväni. Ei se kyllä mikään joka kodin taideteos ole, sillä muistikuvani mukaan se oli suurempi kuin nykykaksion lattiapita-ala.

k-meleon kirjoitti:Voisitko siis paljastaa, millä tulkintamenetelmällä joko löydät taiteesta propositioita tai millä transformaatiosäännöillä "käännät" ei-propositionaalista propositionaaliseksi?

1. Taiteilija luo taideteokseksi kutsutun julkisen objektin – maalauksen, näytelmän, runon. 2. Hän erittelee suusanallisesti merkityksiä, joihin on näkyviä viittauksia teoksessa itsessään. 3. K-meleon on tarvitsevinaan tulkintaa koskevaa teoriaa teoksen merkityksen avaamiseksi, koska ei pysty hyväksymään olleensa väärässä eräässä keskustelussa.