YLE Radio 1

VeHy kirjoitti:Onko nykyinen tahtipuikko niin ohut, että sillä voisi kaivaa vaikkua korvasta?

Riippuu korvakäytävän tilavuudesta.

Schubet parka: hänen pesoonansa oli jo 15-vuoden iässä jakaantunut neljään eri hahmoon, jotka alituiseen tappelivat keskenään kuka saisi itselleen primadonnan tai primo uomon osan hänen päänsisäisessä säveltäjien hullumyllyssään.

"Susta olis tullu isona riski jätkä, kun sä jo noin pienenä minutki kaasit, sanoi lied-Schubet kvartetto-Schubertille. kunnes uvertyyri-Schubet otti siltä luulot pois tiukalla puoilinelsonilla. Tähän sitten kirkkomuusikko-Schubert hätiin onnistuen pelastamaan ja rauhoittamaan tilanteen sanomalla riitapukareille:" Rauhan minä annan teille". Ja niin vain kävikin, että tappelupukarit konvergoituivat jälleen levollisin mielin yhteen ainoaan Schubertin lihalliseen persoonaan ja ihmishahmoon. Ja näin voidaan sanoa: Henki tuli lihaksi ja pahat henget eksorkoituivat pois nuorukaisen ruumiista antaen tällä ja tämän piinatulle sulkakynälle iankaikkisen rauhan 31 vuoden ikäisenä lied-säveltäjänä.

Mistä kevätsonaatin yhdyssanaoikeinkirjoitusvirhe on saanut alkunsa?

Ilmeisesti ruotsin kielestä: Kevät so naatti, hoihhoijakkaa kun haukotuttaa ja vätystyttää. Se on tätä kevätväsymystä.

Mikki Hiiri. Varsinainen musiikkivitsi.

Kas, Mikki Hirvi mättähältä mättähälle käy....

Mortimer kirjoitti:Mikki Hiiri. Varsinainen musiikkivitsi.

Ei kelpaa vai. Tässä sinulle parempi; puoliksi totta, puoliksi satua:




Mitä yhteistä on Schubertilla ja Kuulalla?

Kumpikin on säveltänyt piruuttaan pirullista musiikkia suoraan tulisesta pätsistä pirun riivaamana itse pelsebuubin inspiroimana ellei se olekin itse pirun aikaansaannosta helvetissä, jossa pirut vinguttavat pirunviulullaan pirullisen paholaismaisesti, kuten "Pirun polskaa" Etelä-pohjalaisittain kuuluukin, kun taas wieniläiset ovat mieltyneet enemmän nestemäisiin pätseihin; Der Teufel als Hydraulicus. Tartinin Paholaistrillisonaatti on kesyydeltään eri maata tai taivasta.

Kajanuksen Ruubertti, ,Suomrn suuri Suubertti
minä Eino Leino vaan, hauskin poika Suomrnmaan

Tulee mieleen kauhea tapaus vuosien takaa. Tämä on totta, mutta voidaan nyt, pitkän ajan jälkeen, jo laskea vitsien armoitettuun kategoriaan kuuluvaksi.
Olimme lähdössä aamuaikaisella Oslosta kohti Tukholmaa ja hotelliin -tai se oli oikeastaan opiskelija-asuntolasta värkätty kesälogement Holmenkollenilla- oli järkätty aikainen aamiainen meitä sekä toista saman aikataulun mukaan kulkenutta bussiryhmää varten. Seisoimme aamuseiskalta rakennuksen pihassa odottamassa ovien aukeamista -ja eikös juuri silloin muutama mummeli (sen toisen bussin kuormasta tietysti) saanutkin päähänsä ruveta veisaamaan "On keeheesään kiihiirkaas huuoohoomeen ja suuhuviisuuhunnuntaai.."
Tilanne oli vähintäänkin absurdi, sillä pihassa oli erinomainen akustiikka, joka toisti kaikki vibraatot vielä unten maille olleiden muiden asukkaiden majoitustilojen (toivottavasti vain) ulkoseinistä. Me yritimme katsoa muualle ja ilmaista, ettemme kuuluneet samaan seurueeseen -mikä tarkemmin ajatellen pitikin paikkansa.

Jostain syystä en ole tuon tapauksen jälkeen pystynyt suhtautumaan kyseiseen biisiin muuna, kuin syvänä osoituksena huonosta musiikillisesta huumorista.

Tämä ei ole uusi vitsi, vaan armoitetun Antti Jokisen lausahdus (osui prikulleen opetustilanteessa): Jos aiot tehda hirveitä, käytä Billnäsin kirveitä. Toista en muista nyt, puoliskoni ehkä, tai se pulpahtaa - pidin aina lyijykynän käsillä ja tarkon poistopaperit. Opiskeluaikanakin omista luentomuistiinpanoista ei ollut kellekään hyötyä, kun pidin itseäni hereillä kitjoittamalla oikeaan reunaan omat huomiot.

Juice Leskinen - eläkeläinen.

Taiteiliaeläke 9.5.2006

Tämä kuuluu taas sarjaan tositapaukset, mutta koskaan ei liene väärin kertoa absurdia hupaisaa tapausta -joka mitä suurimmassa määrin liittyy musiikkiin- tässä yhteydessä.

On niin, että kuoromme treenaa parhaillaan muutamaa J.S.Bachin koraalia huhtikuussa esitettäväksi. Numero 43 osoittautui pienen tutkinnan myötä samaksi kappaleeksi, joka versioitui 1880-luvulla painettuun suomalaiseen virsikirjaan nimellä "Ah sielun vallita suo Herran". Sen numero oli joko 314 tai 413. Voi olla -ja varmaan onkin-, että virrestä oli aiempiakin suomalaisia toisintoja.
Turun Suomalaisen Tyttökoulun johtajattarella, tiukalla neiti Lembergillä oli tapana vallinneeseen ajankohtaan tai mihinkään muuhunkaan asiaintilaan katsomatta laulattaa tätä virttä viikonavauksessaan 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Kerran hänelle kuitenkin oli sattunut erehdys, jonka tuolloin jo aika iäkkäät entiset oppilaansa muistivat vielä Turun 750-vuotisjuhlallisuuksien myötä julkaistussa sattumuksia käsitelleessä kirjassa vuonna 1979. Johtajatar oli nimittäin luetellut numerot väärinpäin ja niinpä koko koulu oli veisannut lesken suruvirttä puolison haudan partaalla.

Kirja jatkaa:
"Ja veisasikin epätavallisen voimallisesti, niin että harmoonin ääni hukkui tyystin veisuuseen. Ainoastaan koulun miesopettajat eivät yhtyneet virteen, he kun olivat nauruaan pidätellet hiipineet pylvään taakse piiloon. Johtajatar itse sen sijaan lauloi mukana, joskin ilmiselvästi vaivaantuneen näköisenä."

Tämä ei ole vitsi vaan tosi lausahdus.

Yhden pitkäaikaisen ison kuoroni johtaja saattoi joskus pari minuuttia viivähtää. Varajohtaja, ammatti muskarinvetäjä, nyt edesmennyt, otti reippaasti ohjat käsiinsä. Ennen äänenavausta hän piti ansiokkaan 'ruumiinavauksen' - venyttelyt, hengitykset jne.

Toinenkin on tositapaus. Ahti Kuorikoski kertoi sen Nokian Mieskuoron nimiin, mutta tietääkseni se oli Nokian Työväen Mieskuoro. Norjan esiintymismatkalla kuoro oli kirkossa isäntien kanssa. Kysyivät neuvoa kuinka käyttäytyä, kun kukaan ei tietysti ymmärtänyt norjaa. 'Tehkää perässä niinkuin muut' kuului ohje.

Jossakin vaiheessa yksi mies kirkkosalissa nousi seisomaan. Nokialaiset perässä. Herätti varmaan hilpeyttä, kun ilmoitettiin kastettava lapsi ja isää oli pyydetty nousemaan ylös.

Mikäli oletamme tä amme on symbolisesti se tajunta, jonka älyn ylimäärä täyttää tunkien tahtomisen ulos ammeesta varsinaisen minän kadotessa tajunnasta sisäisestä vältämättömyydestä johtuvan älyn vapautumien tulokena tahdon sitä kihdyttämättä kuten musiikin nostattaman sydämemme vuoroveden ollessamme puhtasti tioedoitsevia tahdon liikkeiden heijastuessa puhtaan mielteenn alueelle, josta tahto on pois tugettu, tahdon liikutusta itseään kihdyttämättä, vaan vain sen vastineita, sitä mikä on älyn mukaista, tahdo tyydyutyksen kuvana, taikka enemmä ta vähemmän tahtoa vastaanhangoittelevan pienemmän tai suuemman tuskan kuvana, jolloi muiikki ei koskaan tuota meile todellista kärsimistä, vaan tuskaisimassakin soinnussa se pysyy ilhdutavana kuunnelessamme salaista tarinaa tahdon kaikista vireistä monine pyrkimyksinenm ja epäröimisineen.

humalainen kirjoitti:Mikäli oletamme tä amme on symbolisesti se tajunta, jonka älyn ylimäärä täyttää tunkien tahtomisen ulos ammeesta varsinaisen minän kadotessa tajunnasta sisäisestä vältämättömyydestä johtuvan älyn vapautumien tulokena tahdon sitä kihdyttämättä kuten musiikin nostattaman sydämemme vuoroveden ollessamme puhtasti tioedoitsevia tahdon liikkeiden heijastuessa puhtaan mielteenn alueelle, josta tahto on pois tugettu, tahdon liikutusta itseään kihdyttämättä, vaan vain sen vastineita, sitä mikä on älyn mukaista, tahdo tyydyutyksen kuvana, taikka enemmä ta vähemmän tahtoa vastaanhangoittelevan pienemmän tai suuemman tuskan kuvana, jolloi muiikki ei koskaan tuota meile todellista kärsimistä, vaan tuskaisimassakin soinnussa se pysyy ilhdutavana kuunnelessamme salaista tarinaa tahdon kaikista vireistä monine pyrkimyksinenm ja epäröimisineen.

Onko mikkihiiri kokenut metamorfoosin?

Vaan musiikkivitsini on lyhyt: Alatalosta pormestari?
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotim ... id=1517138

Ernesti kirjoitti:

humalainen kirjoitti:Mikäli oletamme tä amme on symbolisesti se tajunta, jonka älyn ylimäärä täyttää tunkien tahtomisen ulos ammeesta varsinaisen minän kadotessa tajunnasta sisäisestä vältämättömyydestä johtuvan älyn vapautumien tulokena tahdon sitä kihdyttämättä kuten musiikin nostattaman sydämemme vuoroveden ollessamme puhtasti tioedoitsevia tahdon liikkeiden heijastuessa puhtaan mielteenn alueelle, josta tahto on pois tugettu, tahdon liikutusta itseään kihdyttämättä, vaan vain sen vastineita, sitä mikä on älyn mukaista, tahdo tyydyutyksen kuvana, taikka enemmä ta vähemmän tahtoa vastaanhangoittelevan pienemmän tai suuemman tuskan kuvana, jolloi muiikki ei koskaan tuota meile todellista kärsimistä, vaan tuskaisimassakin soinnussa se pysyy ilhdutavana kuunnelessamme salaista tarinaa tahdon kaikista vireistä monine pyrkimyksinenm ja epäröimisineen.

Onko mikkihiiri kokenut metamorfoosin?

Vaan musiikkivitsini on lyhyt: Alatalosta pormestari?
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotim ... id=1517138

Et kai tarkoita että kukaan voisi samastua välittömästi toisten olioiden kanssa niiin että ne välittömästi oppisimme tuntemaanb jmuutoin kuin mielteen tietä? Sellainenn han sotii transsendenbtaalisen idealistisen tieto-opillisen järjestelmän prinsiippejä vastaan.

Kuuluuko musikaali syötävien kaalien lajikkeeseen ja onko se yhtä hyvää kuin kukkakaali, heh heh hee
En voikaan tietää pidänkö musikaalista yhtä paljon kuin kukkakaalista ennen kuin olen maistanut kaalia pelkän ajatellun abstraktion perusteella joka on ajatuserittelyllä syntynyt, abstrahoitunut ajateltu käsite ja osamielle havainnosta eikä intelligenssin kirkkaalle kuvastimelle projisoitunut objektivoitunut tahdonliike