YLE Radio 1

Nron persoona ja biografia ovat toisin kuin yleensä oltetaan epäoleellisia ja toissijaisia sivusekoja sekä kurositetteja toisnaan moraalisine opetksinen ja allegorioinen taikka ylimalisine sädekehinen, jotka vain ravitsevat henkilökulttia sekä neromyyttiä, mutteivät ole itsessään e taiteellinen objekti, johon mhdokllisesti iinnityneetä mu maailma katoaa se muodostussa ainoasi tdellisueksi vastaanottajansa ajunnassa, josta varsinainn minuus eli tahto on tungettu pois, sillä ero esim. uskonnollisen palvonnankohteina olevien historialisten sekä moraalisten olentojen, heihin projisoidun palvonnan sekä aitoja henge tuotteita luovien nerojen välillä on juuri siinä, että edeliset asetavat tahtomattaankin itse isensä valoon, johon suhtudutaan sen mukaisesti pyhimyksellisinä ja sikuvalisina jumaolentoina, kun nerot ilmaisevat teoksissaan, joka on pidettvä persoonasta erillään, maailman ja olioiden olemuksen minuuden kdotessa objektivoitunutta älyn vaputunmisen uloksenasyntynyttä tahdon liikkeiden heijastksena puhtaan mielteen alueelle valtavana keskityksnä valettuina taioteellisena objekteina

Ottaen huomioon oman tilanteensa, voi vain todeta, että henkilökultti antaa mahdollisuuden parantaa erilaisissa laitoksissa tapahtuvaa valmistusta.

(copyright: puppulausegeneraattori.com)

Itse asiasta kun en mitään ymmärrä, niin huvitan itseäni laskemalla montako oikein kirjoitettua sanaa mikkihiiren viesteistä löytyy.

Neron persoona ja biografia ovat toisin kuin yleensä oletetaan varsin epäolennaisia ja toissijaisia sivuseikkoja sekä kurositeetteja toisinaan biografiaan liitettyine moraalisine opetuksinen ja allegorioinen taikka palvonnan kohteelle kuviteltuine ylimaalisine sädekehineen, jotka vain ravitsevat henkilökulttia sekä neromyyttiä, mutteivät ole itsessään se taiteellinen objekti, johon mahdollisesti kiinnittyneeltä muu maailma tajunnasta katoaa sen muodostuessa ainoaksi tdellisuudeksi vastaanottajansa tajunnassa, josta varsinainen minuus eli tahto on tungettu pois, sillä ero esim. uskonnollisen palvonnankohteina olevien historialisten sekä moraalisten olentojen, heihin projisoidun palvonnan sekä aitoja hengen tuotteita luovien nerojen välillä on juuri siinä, että edelliset asettavat tahtomattaankin itse itsensä valoon, johon suhtaudutaan sen mukaisesti pyhimyksellisinä ja esikuvallisina jumaolentoina, kun nerot ilmaisevat teoksissaan, jotka on pidettvä persoonasta erillään, maailman ja olioiden olemuksen minuuden kadotessa objektivoituneena älyn vapautumisen tuloksena syntyneena tahdon liikkeiden heijastuksena puhtaan mielteen alueelle valtavana keskityksenä yhteen pisteseen valettuina taiteellisena objekteina, joiden ideoiden käsitämisen edellytyksenä on tiedoitsevan subjektin puhtaus

Ehkä pyrin teoretisoimaan liikaa muuten hyvin yksinkertaiselta vaikuttavaa asiaa, mutta sellaistahan aidon filosofoimisen tulee olla; sitä että kykenee ihmettelemään aivan jokapäiväistä, jolloin joutuu asettamaan probleemikseen ilmiön yleisen puolen, kun muiden tietedien tutkijat etsivät vain harvinaisia ja haettuja ilmiöitä ainoana probleeminaan jotaa ne tunnetummista ilmiöistä; siihenhä ei musiikin historiakaan saa perustua vaan jokaisen säveltäjän tuotanto on pyrittävä arvioimaan objektiivisesta näkökulmasta käsin erikseen sellaisenaan itseisarvona esikuvista riippumattomana ja arvoarvostelmitta suhteessa tärkeinä pidettyihin kehityslinjoihin, ilman että ainoastaan tiedoitsisimme tämän syynä ja tuon vaikutuksena yleisestä musiikillisesta ilmastosta lähtien, joka on ollut vallitsevana kunakin aikakautena, joiden mukaan musiikillisia päälinjoja halutaan seurata milloin minkäkin musiikinmuodon kehkeytymisen näkökulmasta tarkasteltuna tahansa