Tommi Salonen kirjoitti:Mikki Hiiri kirjoitti:Tätä eivät kirkolliset tahot voineet sulattaa ja darvinismista tuli vedenjakala tuonaikuisessa englannissa, koska se todisti ettei luonnossa voida havaita jumalallista järjestystä tai tarkoitusta, vaan kaikki on satunnaisen muuntelun tulosta. SE sis tyodisti, että jumalaa ei ole olemassa. kIrkko kyllä tuolloin hyväksyi vähäisen kehityksen, mutta ei luonnonvalintaa, ja oli taas väärässä. miksi kirkko ei opi vieläkään. Ei oppi ojaan kaada.
Ei evoluutio todistanut jumalaa olemattomaksi. Jorma Lindkvist oli oikeassa erottaessaan uskon ja tieteen. Ne toimivat eri "domaineilla". Evoluutio, geologia, paleontologia ym. ovat tietysti todistaneet että esim. Raamatun kuvaus maailman synnystä on väärä. Mutta ei tieteellä todisteta jumalasta (tai Jumalasta) puoleen eikä toiseen eikä kukaan tolkuissaan oleva tutkija moiseen todisteluun ryhdykään.
-Tommi
Niinpä niin. Papitkin voisivat jumalasta puhuessaan tunnustaa sanojensa runollisen luointeen kielenkäytön selkiinnyttämiseksi ja sekaannusten välttämniseksi sen suhteen mikä on totta ja mikä subjektiivista kuvittelua ja taiteellista ilmaisua. Näin siksi etteivät papit suotta elämän kauneutta ylistäessään synnyttäisi ihmisparoissa vääränlaisia käsityksiä ja kuvitelmia maailman todellisesta luonteesta ja jymäyttäisi heitä käyttäen näiden hyväuskoisuutta hyväkseen antamalla kovin yksinkertaistettua, siloteltua ja ihmisen tarkoitusperiä ajatellen mukavan valmiita ja keinotekoisia selityksiä, sitä paitsi täysin vääristynyttä kuvaa maailmasta ja sen perimmäisestä, metafyysisestä olemuksesta.
nimittäin tosiaankin siksi, että uskossa ei ole kyse tieteellisluonteisista asiakysymyksistä vaan käsiterunoudesta. Uskonnonopettajankin on hyvä tietää, että runosäkeet eivät väitä mitään mikä voisi olla totta tai epätotta, ne vain tulkitsevat jotakin. Käyttäen hyväksi käsiitteellistä välineistöä, metafysiikka pyrkii tyaiteelliseen ilmaisuun, jääden liullumaan tosin aidon runouden ja spiritualismin välimaastoon kuulumatta niistä oikein kumpaankaan.
mutta omalta kohdaltani voin sanoa tuntevani mädänäisyyden, epärehellisyyden ja valheellisuuden tuntemusten kalvavan omaatuntoani, kun joku alkaa lässyttää uskonasioista vakavalla naamalla. Se on paras todiste siitä, että uskonto on huuhaata ja suurta valhetta.
'
mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava. Sanoin ajatteleminen törmää sanojen riittämättömyyden takia tuskallisesti omiin rajoihinsa. Sen sijaan musiikki ei tunne mitään rajoja. musiikin keinoin ajatteleminen ei perustu mihinkään aiheelle vieraaseen käsitteistöön, vaan pelkästään omaan materiaaliinsa, sointivärien vuoksi lähes rajattomiin rikkauksiin ulottuvaan määrään säveliä ja sen muotoutuminen on äärimmäisen eriytynyttä ja tarkkaa.
Ja minusta uskonto on ihmisen henkisten ja älyllisten kykyjen aliarvioimista. Toivottavasti kirkosta eroaminen nopeutuisi, niin saisimme uuden uljaan maailman vaila tekopyhyyttä ja harhaluuloja todellisuuden oikeasta luonteesta.
Koska uskonto ei ole aitoa taidetta saati tiedettä, mitä se on? Se on spiritististä hourailua ja luuloharhaa, illuusiota, pystyyn näivettyneen ja kalkkeutuneen inhimillisen kulltuurin mätäpaiseena, jolla ei ole mitään arvokasta annettavaa ihmiskunnalle, nyttemmin inkvisition ja noitavainojen jälkeen kypsynyttä siveysoppiaan lukkuottamatta.
