YLE Radio 1

Radio Suomen ohjelmasarjassa "Sadan vuoden syke" on/oli 8.10. sakarina itse Henrik Otto Donner.

Hehkutti ohjelmainfo: "Missään uransa vaiheessa vanhan avantgardistin sydän ei ole käpertynyt nostalgian lämpöön. Edessä on aina uusia mielenkiintoisia asioita." Harvinaisen totta! Joten ratio viholliskanavalle. OK ohjelma, mutta ylläpiti kuvaa Lovesta lähes pelkän popin ja suomirockin yhtiönä. Donnerin post-Love-elämä olisi kaivannut tarkempaa & jäsentyneempää käsittelyä. 1970-luvun lovepopin potpurri olisi pitänyt korvata toimitetulla aineksella.

Donner oli v. 1966 perustamassa Love Recordsia - muistakaa Loveradio, joka on air kuun loppuun ja löytyy myös wepistä. Donner on tehnyt jatsia, ns. konserttimusiikkia sekä suomifuusiota. Hän on tehnyt elektroakustista musiikkia ja huomannut sen vain pienesti kiinnostavaksi; oikeat muusikot puuttuvat... Yleisradiossa hän oli radiopäällikkönä 1970-1974 ja onnistui olemaan pakkosyöttämättä Love Recordsin tuotantoa kuulijoille!

Meikäläisen vinkkelistä eräs keskeisistä suomilevyistä toi Otto Donner -saundin tietoisuuteen. Blues Sectionin "Hey, Hey, Hey" kolahti eräänä aamuna aamujakelussa postiluukusta, olin kouluun lähdössä, mutta kerkesin sen kerran kuulemaan. Donner nimitti sitä "fuusioksi" tai suomifuusion aluksi. Totta. Ei se mitään standardikamaa ollut.

Muutamaa vuotta myöhemmin jysähti: v. 1972 ilmestyi Pepen ja Paradisen "Niin vähän on aikaa". (Eilen levy itse asiassa soi keittiöpuuhien ohella - sitä tulee kuunneltua säännöllisesti.) Vaatimattomasti Donner sanoi monen pitävän tai arvostavan sitä. Maijasen Paavo kertoi sessioista ja tuumi levyä ajattomaksi virstanpylvääksi. Kuinka totta. Levy lienee jonkinlainen YLE-projektin "Runosta lauluksi" johdannainen. Freesejä runoja ajan nuorilta tekijöiltä (Oksanen, Rossi, Saaritsa), jotka Donner sävelsi ja sovitti Paradisen 8-hengen soittajistolle. Levy on viimeisiä 1960-luvun jälkipuolen kirjallisten kabareiden ja äänilevyjen aallon edustajia. Muistattehan Muksut? Samalla se on popjazz-fuusion upea merkkipaalu. Se määritteli 1970-luvun saundia niiltä osin, jotka eivät olleet suomirockin heiniä.

Sitten, v. 1976 ilmestyi Aaltosen-Donnerin "Strings". Jazzia ja jousia. Levy on osa 1970-luvun hulppeaa suomijazzin aaltoa, jossa Juhani Aaltonen, Olli Ahvenlahti, Eero Koivistoinen, Edward Vesala ja monet muut tekivät historiaa. Strings sai jonkin YLE-palkinnon. Pian tämän jälkeen erilaiset omat tekemiset ja puuhastelut aiheuttivat sen, etten seurannut tarkasti suomimusiikin tapahtumia enkä saa Donner-tuotantoa kronologiaan.

Mitä tapahtui seuraavaksi? Mitkä ovat viimeisten 30 vuoden Donner-mammutit?

Lisätäänpä listaan vielä Donnerin visiitit teatterimaailmaan. Yhtenä ikimuistoisimmiksi mainituista nostetaan Shakespearen Loppiaisaatto, jonka Lillan teki -70-luvun alussa ilman ohjaajaa, eli siten, että kukin tiimistä vuorollaan ohjasi. Ainoa, joka päätti oman osuutensa sisällöstä itse, oli luuttunsa kanssa Illyyrian rannoilla vaellellut Donner...
Itsellänikin on ollut kunnia tavata Henrik Otto Donner. Välittömän oloinen, kiistattoman ammattitaitoinen tyyppi. Voi kylläkin olla, että iän mukana on saanut hiukan lisää ns.luontaista auktoriteettiä, mikä ei muusikonrenttujen kanssa työskennellessä ole ollenkaan huono asia.

Donnerin panoksesta maanmainiossa Loveradiossa on keskusteltu täällä: http://chat.yle.fi/yleradio1/keskustelu ... 2680#32680

lukaisin jostakin että Donner on säveltänyt myös vakavaa klassista taidemusiikkia, mm. sinfonian.

Herran vuonna 2009 Niin vähän on aikaa tai En soisi sen päättyvän ovat jo wakawata Klassista suomalaista musiikkia. Donnerin jazzillisemmista töistä puhumattakaan. ;)

-Eikös häntä kutsuttu ns:sti sekatyöntekijänäkin?
Henrik Otto Donner (s. 16. marraskuuta 1939 Tampere) on suomalainen musiikin sekatyöläinen. Hän on toiminut niin muusikkona, säveltäjänä, sovittajana kuin Teoston puheenjohtajanakin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Otto_Donner
Ja tuossa lisää linkitykseen.

Plajon oli Donnerilla kerrottavaa ja kommentoitavaa omista ja muidenkin tekemisistä, kun 70-vuotisjuhlansa kunniaksi jalkautui Kirjasto10:n Stagelle edellispäivänä. Sitä monipuolisuutta ja ennakkoluulottomuutta, joka Donneria on uransa aikana leimannut, on vaikea kerralla hahmottaa.

Parhaimmat onnittelut päivänsankarille!!