YLE Radio 1

Maanmainiossa Ykkösaamussa käsiteltiin Loveradiota. Syystäkin. Loveradio soitti ensimmäisen toimintaviikkonsa aikana enemmän nimikkeitä kuin soittolistaradiot yhdessö vuodessa. Häpeän paikka suomalaista mediamaisemaa köyhdyttäville grooveille, noville ja muille roskaradioille!

lasser kirjoitti:Täsmäaikaan klo 20- tuli Nelosen uutisista Taanila-haastattelu, joka tehty paikanpäällä jonkin "kirjaston" takahuoneissa, missä tämä Loveradio toimii. Läsnä oli enimmäkseen työssä nuorehkoja naisia, joista "Aura" oli asettautunut työhön Taanilan kanssa ns. "siivouskomerossa".

Ykkösaamussa käväistiin myös Kirjasto 10:ssä, joka on Loveradion yhteistyökumppani tämän kuukauden ajan. Kirjasto 10 on Helsingin kaupunginkirjaston 'uuden median filiaali'.

http://www.lib.hel.fi/kirjasto10

Ernesti kirjoitti:Heti kun kuulin tästä kuukauden radiosta, oli pakko vaihtaa kotivastaanottimen taajuus ihan vain mielenkiinnosta Lovelle. (...) Mihinkäs (romun)keräilijä tavoistaan pääsee...
Viimeistään marraskuun alussa palaan taas Yle Radio 1:n kuuntelijaksi.

Ernestin ennakoimissa merkeissä on minullakin mennyt. Tosin nettiradiona, kun tuo perinteinen ei ihan meille asti kuulu.

Huomionarvoista on ollut, ettei monen pelkäämää taistolaismusiikkia ole liiemmin kuullut. Mielestäni rock on ollut vahvimmin esillä, mitä olen harmitellut, koska Love Records -kataloogi on sangen monipuolinen. Kiintoisia haastatteluja on kuultu, samoin musiikkeja, jotka olin unohtanut jo kauan sitten tai en ollut niitä edes kuullut.

Loveradio on vuoden 2006 suomalainen kulttuuriteko. Piste.

On Loveradio minullakin ollut paljon päällä mutta täytyy sanoa, että en minä sitä pysyväksi kanavaksi ottaisi, kyllästymispiste voisi tulla vastaan ennen joulua. Viime viikolla yhtenä iltana tuli rap-musiikkia tuntikaupalla (?) kun odottelin Juicen haastattelua ja sitä kohellusta minä inhoan oikein erityisesti. Taistolaislaulut herättävät lähinnä sääliä mutta kyllä myös nostalgisia muistoja. Ei mua nimittäin niissä piireissä oikeastaan koskaan syrjitty vaikka ihan reilusti myönsin kuuluvani eri leiriin. Ja hauskaa oli, joskus suorastaan ihanaa.

Lauantain toivekonsertti oli onnistunut, oli mielenkiintoisia tarinoita kera toivomusten - juontajapari hieman ärsytti(kin).

Muttei tätä kyllä jaksa päivät pääksytystenkään kuunnella, eikä aina iltaisinkaan. Seuraavaksi odottelen iskelmäspesiaalia.

Mutta kyllä ylitse kaikkien muiden Loveradio silti on!

Voi olla, ettei Loveradio niin hyvä olisikaan, jos se ei olisi vain hetkelliseksi määritelty. Tuskinpa sitäpaitsi kukaan lähtisi tekemäänkään kokonaista radiokanavaa vain tällaisella "Lovekustannus, peace&rock'n roll-meiningillä", joka kanavasta kautta linjan on kuultavissa. Jopa Taanilan ohjelmasta...
Tällä palstalla on toisaalla korostettu Loven progressiivistä puolta, mutta -ehkä tarkoituksellisestikin- unohdettu kaikki se muu, monipuolinen populäärikulttuuri, jota se on edustanut. Vaikka omat visiittini kanavalla ovat olleet varsin satunnaisia, väittäisin Loveradion edustaneen tätä kulttuuriperintöä varsin monipuolisesti, mitään korostamatta ja vailla paatosta.

Loveradio on kuitenkin varsin hyvä "pehmeä lasku" pahaan radiomaailmaan YleQ:n tökerön lakkauttamisen jälkeen.

Ja mitä taas maanmainioon Kirjasto10:een tulee, se on varmasti yksi maailman monipuolisimmista sähköisen median ja modernin tiedonvälityksen jokapäiväistämishankkeista koko maailmassa. Nimimerkillä kokemusta on -vaikken juuri tätä viestiä K10:ssa naputtelekaan...

Kerro Moxu lisää aiheesta Kirjasto10 kun olet niin monta muutakin hyötytietovinkkiä antanut!

Juui nyt olen Kirjasto10:ssä. Sijaitsee Postitalossa eli Kiasman ja rautatieaseman välissä. Käsittää pääosan Helsingin Kaupunginkirjaston musiikkikokoelmista sekä varsin paljon moderneja toimintavalmiuksia, jotka ovat yleisön käytettävissä pääosin kirjastokortilla...
Välillä on myös yleisötapahtumia yms. Auki iltakymmeneen, mutta nimi ei tule tästä.
http://www.lib.hel.fi/fi-FI/kirjasto10/

No nyt on parikymmentä minuttia tullut "taistolaisiskelmää". Vakuuttavaa. Oikea "potpourri" ko. ajan iskevimpiä iskelmiä.

Nyt on helppo huomata, että puberteettiset Suuret Tunteet sekoitettiin aika suoraviivaisesti Elämää Suurempiin teemoihin. Sehän lienee kunnon iskelmän peruskuvio.

Parhaiten jujun huomaa kuunnellessaan Kristiina Halkolan esittämää 'Ei, en tahdo puolikasta, Elämä, vaan kokonaisen Maan ja Taivaan'... Voiko tuota ylikuohuvan eli nuoren tunteen tilaa enää osuvammin ilmaista...?

20.10.2006:
Loveradion uusimassa Juice40-sarjassa, jonka tamperelainen paikallisradio 957 tuotti vuonna 1990, kuultiin eilen se biisi, joka ei millää n formaattiradioiden soittoihin mahdu, eli Bluesia Pieksämäen asemalla, lp:ltä Boogieteorian alkeet.
Upeaa, että edes jossain ymmärretään, ettei kappaleilla ole optimaalisia saati maksimaalisia pituuksia. Olkoonkin, että kyse oli vanhan ohjelman uusinnasta...

25.10.2006:
Eilen tuli vietettyä mielenkiintoinen iltapäivähetki Kirjasto10:ssä Peter von Baghin, Kaisa Korhosen, Kalle Holmbergin, Vesa-Matti Loirin ja Eero Ojasen kanssa. Loven varhaisimman levyn analysoinnin ohella muisteltiin Lapualaisoopperan aikoja ja tekijöitä, varsin laajasti, kiireettömästä ja kiihkottomasti.
Tämä olisi sitä Ylellekin kaivattua monipuolista julkista palvelua.

[quote="k-meleon"]No nyt on parikymmentä minuttia tullut "taistolaisiskelmää". Vakuuttavaa. Oikea "potpourri" ko. ajan iskevimpiä iskelmiä.

[quote="k-meleon"]No nyt on parikymmentä minuttia tullut "taistolaisiskelmää". Vakuuttavaa. Oikea "potpourri" ko. ajan iskevimpiä iskelmiä.

Satuinpa osan tuosta kuulemaan. Ei voi sanoa muuta kuin nostalgisen hyvältä kuulosti, ja sanoma ei ole miksikään muuttunut.
Kaukaa viisaita. Toisaalta ikiaikaista totuutta.

kritiikki kirjoitti:

k-meleon kirjoitti:No nyt on parikymmentä minuttia tullut "taistolaisiskelmää". Vakuuttavaa. Oikea "potpourri" ko. ajan iskevimpiä iskelmiä.

Tämän virheviestin olisin poistanut jos tekniikka olisi suonut.

En sitä kovin paljoa ehtinyt enkä jaksanut kuunnella. Kaikella hyvällä on oma mittansa, tämä oli juuri sopivan yltäkylläinen annos tällä kertaa. Pannaan uusiksi sitten taas kymmenen vuoden päästä ja muistellaan taistolaistyttöjen keskuudessa poliittisilla tunnustuksilla aikaansaatua paniikkia.

Nyt voinkin hyvillä mielin taas palata tälle "kotikanavalleni", kun tuo Love vaikeni viime yönä. Tosin lähetin taisi jäädä vielä päälle, sillä vastaanottimessani paloi vielä aamuyöstä stereo-merkkivalo ko. taajuudella.
Tosin, tunnustan: muutama "vierailu" Yle radio 1:n ohjelmatarjontaankin tuli "lovekuussa" tehtyä; kyllä Kankkula aina kulahtaneet "taistolaisrenkutukset" voittaa. Sinäänsä oli kyllä kiintoisa sukeltaa tuon legendaariseksi muuttuneen yhtiön julkaisemiin levyihin, joista toiset olivat kestäneet aikaa suorastaan erinomaisesti. Vaikka siis Korhoset ym. propagandalaulajat jäävätkin levykaupan hyllyyn, taitaa muutama "uusi" levy silti kokoelmiini päätyä.

Ja minä taasen pidän Kaisa Korhosen äänestä ja esitystavasta. Miten rauhallisesti, lempeästi, selkeästi, asian ytimeen mennen hän osaakaan laulaa.

Joku mainitsi Lapuaisoopperan. Siitä en täältä kuunnellut mitään, minulla on oopperasta jo muutaman vuoden vanha dokumentti, jossa haastatellaan tekijöitä. Mielenkiintoista meininkiä. Muistan sen vaikutuksen. Esitystä en kuitenkaan nähnyt. Olin vasta tullut Hesan kuvioihin, enkä osannut edes kaikkialle mennäkään. Oopperaa enemmän vaikuttivat luultavasti Orvokki-kabareet, joita olin radiosta kuullut jo ennen Hesaan tuloa. Se oli sitä aikaa että kun Hesaan tultiin, niin vain rautatieaseman tienoo saattoi olla jotenkin tuttu: Ateneum, Kansallisteatteri ja siinä kaikki.

Eilen sain vaivoin radion pysymään taajuudella, niin etteivät muut kanavat pukanneet päälle. Kuuntelin tunnin ohjelmaa, jossa Peter von Bagh haastatteli Marja-Leena Mikkolaa, Aulikki Oksasta ja Pentti Saaritsaa heidän lauluistaan ja niitä lauluja myös kuultiin. Jotenkin tuli aivan vaivautunut olo, koska olen taistolaisporukkaa, joihin näistä ainakin osa myöhemmin sijoittui, arvostellut toisessa ketjussa melkoisen paljon. Ja Rossiakin laittanut alta lipan.

Peter von Bagh on aiemmin ilmaissut jossain saman kuin eilen ts. sanonut ihanimmaksi lauluksi Oksasen Sinua sinua rakastan. No ei siinä valittamista olekaan ja Kaj Chydenius tulkitsee sen kyllä hienosti. Se ei minua sykäytä kuitenkaan samoin kuin Mikkolan Laulu kuolleelle rakastetulle, joka aina jollain tavoin puhuttelee.

Rossille en ole koskaan antanut anteeksi hänen kielimistään, jonka vuoksi unkarilainen runoilija, jonka nimeä en nyt muista, joutui hankaluuksiin. Mihinkään, missä on Rossin nimi päällä, en voi koskettaa.