Pentti Naumanen kirjoitti:Olen huomannut, että Mikki Hiiren puheessa sisältö on sivuseikka.
Korkealentoisuudessa ei tarvitse nähdä muuta kuin avaruus ja jos siellä ei näy mitään, pitää alkaa säveltää. Omasta päästäkin voi säveltää, jos se muistuttaa avaruutta.
ongelman rajaaminen on pulmallista
On vaikea nähdäkään jos ei ymmärrrä ongelman ydintä tai ei ole resursseja objektiiviseen maailman käsittämisen ja musiikin metafyysisen ulottuvuuden oivaltamiseen
Mutta ette ajattele? kainona pyrkimyksenäni oi vain hiukan opettaa filosofisen ajattelun alkeita
Emme voi milloinkaan objektiivisen tietoon sen mietiskelyn objektiksi probleemina tai esityksen objektiksi aiheena tulemisen perusteella immanentin ja subjektiivisen tajuntamme puitteissa olla puhtaasti tiedoitsevia nostaessamme jalustalle ja palvoessamme ja jumaloidessamme jotakin historialista, empiiriseen todellisuuteen aineellisena olioina ja objektina aivojemme kuvissa ilmentyvänä miellettynä ilmiönä personallisista tahdon tarkoitusperiä hyödyttävästä syystä jumalolentona, joka on toisen lajin järjestelmille luontenomaista argumentoimatonta ilmoitusta ja mysteereitä vailla järkeä ristiriiteisuuksien ollessa uskontojen täysipitoista ainesta.
muistinkin juuri että eikös ilmentyvä ole Ilmenemistavaltaan täysin poikkeava, joka ei ole mielletty eikä mieltävä jonka opimme tuntemaan oliona sinänsä, eli tahtona, kun aina ja äly taasen muodostavat korrelaatteina yhdessä Kantin kutsuman ilmiön, kun uskontojen intresseihin kuuluu luonnonlakien kumoaminen niiden lähtiessä olioiden sinänsä järjestyksestä uskon ollessa tahdon asia, perustumatta mihinkään objektiivisiin tosiseikkoihin tai objektiivista totuudellisuutta huokuvaan komnponenttiin joissakin oopperahahmoissa
Empiiristen tieteiden katsantokannalle on itsestään selvää olettaa ilman muuta sinänsä oleva aine mielteestä riippumatta aivojemme ulkopuolella, josta maailmasta meillä ei kuitenkaan ole mitään varmaa tietoa, kuten joidenkin uskontojen transsendentaaliselle realismille, dualismin ja spiritualismin harhaoppista käsitystä kahdesta erillisestä substanssista, henki ja aine, tai luotolla tarjoutuvaa aineellista todellisuutta tehdäkseen tilaa uskolle, kuten Jacobi, joka onnistui syöttää käsityksenä muutamille filosofian professoreille tai olioiden sinänsä järjestyksen mukaisesti empiirisesti tiedoitsematon tahto jumalana, mutta ei filosofialle, jonka pitää lähteä liikkeelle tajunnan tosiseikoista, 1. ja välittömästi annetusta, objektiivisuuden ollessa olemassa vain subjektiin nähden, subjektin mielteenä tahdon ollessa olioissa se joka tiedoitaan vain empiirisesti.
Jos siis kysyt esim.
Uskotko Jumalaan? voisin vastata:
Mitä tarkoitat? käytännöllistä elämä tyydyttyvänä Empiirisenä reaalisena objektina, aivoilmiömä vai absoluuttisesti objektiivisena iysessään olevana olioiden sinänsä järjestyksenä, jota ei voi ta<rkkaan ottaen edes ajatella, koska mielletyksi tulemisen, ajan, paikan ja syysuhteen tapa ja objektiivinen olemassalo on subjektista lähtöisin ja niiden perusedellytykset ovat aivotoiminnoissamme tehden olioiden objektiivisen järjestyksen mahdolliseksi
10% ihmisistä on niin älykkäitä ja fiksuja että pystyisivät esittämän yllä esitetyn vastakysymksen tai olemaan vakaumuksellisia ateisteja
Kuinka materialistisen todelliseksi olioien järjestykseksi sinänsä absoluuttisen objektiivisena ja itsessään olevaksi uskomanne mutta empiirisen havainnon ulottumattomissa oleva jumala sitten voisi olla mielteestä ja aivoistamme riippumattomana olemassa, kun aineellisilla kappaleillakaan jotka kykenemme paikallisesti ulottuvaisina objekteina jotka ovat ajallisesti syysuhteissa toisiinsa havainossa esittäytyvänä syynä aistimaan empiirisen aistimuksen saapuessa aistielimeen, eivät edes sinänsä eksistoi puolustettaessa jokaisen objektin ehdotonta idealisuutta ts. riippuvaisuutta mielteestä?
Materialististen järjestelmien, kuten mielestäni uskonnonkin perusvirheenä on, paitsi että ne sen tosiseikan sivuuttaminen että aine ja äly ovat korelaatteja, ja että ne sivuuttavat tämän ensimmäisen ja välittömästi annetun, tajunnassa ilmenevän objektiivisen maailman ja siirtyvät heti aineeseen jättäen uskonnoissa sijansa kokonaan toiselle maailmanjärjestykselle lähtien olioiden sinänsä järjestyksestä, olematta kuitenkaan empiiristä todellisuutta
Filosofilta sangen mielenkiintoinen ja syvämietteisen totuudellinen näkökulma aiheeseensa.
Jos näet uskkonnot olisivat sananmukaisesti totta, empiirisen havainnon pitäisi tarjota myös substanssiksi olettamamme jumalan olioina sinänsä, jota myös tahdoksi kutsutaan mieltämisestämme ja tiedoitsemisestamme riippumatta, empiirisenä totuutena ja todellisuutena, mutta vain sillä edellytyksellä että jumalan tahto on vain identtinen ja yhtäpitävä meidän subjektin tajunnassa mielteenä esittäytyvien subjektiin nähden objektiivisten olioiden tahdon kanssa, joka pn mahdollista tiedoita vain empiirisesti, kuten myös olemme olioina määriteltävissä siten kuin olemme objekteina subjektin miellettä, aivoilmiötä
Pistä paremmaksi. Näin hienoa dfilosofista Schopenhauerilta oppina ammentanutta kirjalijaa en ole tavanutkaan, joka osaa ajatella
Ehkäpä jumalusko tahtomista ei filosofista ajattelua edelyttävä liian yksinkertainen tapa ratkaista monta ongelmaa ollakseen uskottava sellainen sikäli kun kyseistä käsitettöä voi milloinkaan mieltää esityksen tai mietiskelyn objektiksi tajunnan ollessa subjektiivinen ja immanentti tiedon kykenemättä tulla objektiviseksi olioide tajutessa vain itsensä sekä hyvän ja pahan olon sekä niitä aiheuttavat syyt, joihin uskolla tahdon asiana pyritään vaikuttamaan älyn ollessa lujasti juurtunut tahdon palvelukseen
Jumalusko, joka on vain tahtomista, ei puhdasta tiedoitsemista edellyttävä uskon asia, perustuu oikeastaan vain siihen absurdiin mutta luonnon mukaiselle tietokyvyn tahtoon juurtuneelle toiminnalle ominaiseen paradoksiin, että projisoimme objektiivisuudelle ja puhtaalle ja selvälle maailman käsittämiselle kykenemättömät subjektiiviset tunteemme palvomaamme ja jumaloimaamme ihailunkohteeseen, antaemme sille erityisaseman tietroisuudessamme vain persoonallisiia tahdon tarkoitusperiä palveleviin syihin ja motiiveihin perustuen, ilman korkeampaa tahdosta ja sen tarkoitusperistä, vailla objektiivista tietoa, vapautuneen ja irtautuneen älyn ihaluntunteista vapautunutta objektivista näkemystä ja maailman käsittämistä.