YLE Radio 1

Romanialaissyntyinen, suuren osan elämästään Ranskassa asunut kirjailija Eugene Ionesco (1909-94) edusti kirjailijana tyyliä, jonka vitsi piilee vitsissä, jota lopulta ei ole -tai jos on, se on jotain muuta, kuin sen loogisesti ajatellen luulisi olevan. Tai sitten juuri päinvastoin. Tai ei...
Tällaisista lähtökohdista katsottuna on aika ihmeellistä, että kirjailijan loogisuutta vailla olevat näytelmät elävät vuosikymmenestä toiseen ja saavat jopa yleisöä. Ennätys on tietääkseni pariisilaisen Théatre de la Huchetten hallussa, siellä on kaksikkoa Kalju laulajatar ja Oppitunti esitetty yhtäjaksoisesti vuodesta 1957 alkaen...
Tosin Suomessa Ionesco on melko harvinainen vieras näyttämöillä, näin siitäkin huolimatta, että hänen näytelmänsä Uusi vuokralainen sai vuonna 1955 maailman kantaesityksensä Vivica Bandlerin ohjaamana Lilla Teaternissa Kasarmikadulla.

Kalju laulajatar tarjoaa riemukkaan hetken "älyllisen älyttömyyden" ystäville. Draamallisesti melko ohuen ja toiminnaltaankin epäjohdonmukaisen jutun tehokkuus on näyttelijänkeinojen hyödyntämisessä. Äkkiseltään ajatellen esimerkiksi teetarjottimelta lattialle pudonneen kananmunan takaisin onkiminen tai keskustelu siitä, onko oven takana aina joku, jos ovikello soi, ei kuulosta kovinkaan ponnekkaalta teemalta. Mutta juuri tällaisissa yhteyksissä nousevat näyttelijöiden kyvyt arvoon arvaamattomaan. Kalju laulajatar parodioi brittiläistä tapakulttuuria ja lyö henkilöt yli. Ihanaa.

Oppitunti kertoo Ionescolle tyypillisen tarinan (jos hänestä puhuttaessa nyt voidaan tarina-sanaa käyttää) nuoresta tytöstä, joka tulee professorin luo yksityisoppitunnille tavoitteenaan totaalinen tohtorinväitös. Palvelijattaren varoituksista huolimatta aritmetiikasta siirrytään kielitieteeseen ja se johtaa katastrofiin.
Oppitunti tuli Juha Siltasen ohjaamana Turun KT:n Teatterirynnistyksen viimeiseksi ensi-illaksi -vaikka vilkaistessa talon kevätpuolen ohjelmistoa, huomaa tuolle absurdismin herkkupalalle olevan luvassa kymmenkunta lisävetoa. Esitys ei ehkä ole Ionescoa ihan terävimmillään, mutta jo Kimmo Rasilan rankahkon roolityön takia varsin katsomisen arvoinen pläjäys. Näytelmän plarissa esiintyvän laskutoimituksen oikea vastaus on muuten 19389602947179164508.

Tuolit on vaikeatajuisempi juttu. Siinä vanha pariskunta odottaa yksinäiselle saarelleen vieraita, joille voitaisiin kertoa, miten asiat saataisiin paremmiksi. Tuoleja kannetaan sisään, ketään ei fyysisesti tule...vai tuleeko sittenkin? Se on jokaisen kuviteltavissa...

Näitä kolmea ja Uutta vuokralaista sekä Amedéeta näkee silloin tällöin Suomessakin esitettävän. Syytä olisi enempäänkin. Ionesco osoittaa sanalla, että absoluttiseksi väitetty totuus ei ole oikea. Mikä on, jääköön jokaisen itse pähkäiltäväksi.
Vilkaiskaapa tanskalaisen Søren Olsenin todella kattavaa Ionesco-sivua osoitteessa http://www.ionesco.org