YLE Radio 1

Pitää kirjautua kun noin puhutellaan.
Parahin mukava Oblomov! Iloniemen olen lukenut negatiivilistaan siitä lähtien kun hän toimi yhtenä jäsenenä (jollei vieläkin toimi) kolmen koplassa, joka alkoi säädellä näitä kansanedustajien palkkiokorotuksia. Heillä kun ei ole palkkaa vaan palkkiot. Nyt on sitten sellainen automaatti olemassa, joka nostelee kansanedustajien palkkioita eri tahtiin kuin tavallisten palkansaajien palkkoja. Iloniemihän on teräväpäinen ja sekin juuri kävi hermoille tässä operaatiossa.

Tuomiojalla on omaisuutta. Koen hänet omaisuudestaan huolimatta korkean etiikan omaavaksi ihmiseksi.

Minulta on jäänyt puuttumaan omalta listaltani Aarne Saarinen ja Ele Alenius. Alenius oli eduskunnassa kuin kevään kukka, mutta niin vaan sai aikaan asioita vaikkei häntä olisi uskonut oikein muuksi kuin enkeliksi. Claes Andersson, joka Sinulla on lisäyksenä, kävisi mutta ei käy kuitenkaan. Arvostan häntä ihmisenä mutta poliitikkona pidän häntä liian pehmeänä. Arvelen hänellä olleen raskas taival kulttuuriministerinä. Siinä on ministeriö, jossa kaikki eturyhmät taistelevat rahoista ja valtiovarainministeriön koen juuri kulttuurin lohkoa helpoimmin alas repivän.

VeHyn runo on hauska.

Jaa-a, mitä Oblomov viestisi lopussa haastelet, niin siitä olen aivan samaa mieltä kanssasi.

Marja Salonen kirjoitti:Minulta on jäänyt puuttumaan omalta listaltani Aarne Saarinen ja Ele Alenius. Alenius oli eduskunnassa kuin kevään kukka, mutta niin vaan sai aikaan asioita vaikkei häntä olisi uskonut oikein muuksi kuin enkeliksi. Claes Andersson, joka Sinulla on lisäyksenä, kävisi mutta ei käy kuitenkaan. Arvostan häntä ihmisenä mutta poliitikkona pidän häntä liian pehmeänä. Arvelen hänellä olleen raskas taival kulttuuriministerinä. Siinä on ministeriö, jossa kaikki eturyhmät taistelevat rahoista ja valtiovarainministeriön koen juuri kulttuurin lohkoa helpoimmin alas repivän.

Jaa-a, mitä Oblomov viestisi lopussa haastelet, niin siitä olen aivan samaa mieltä kanssasi.

Entäs Saarisen Arska? Ryhdikäs kivenhakkaaja kuin mikäkin. Hatunnosto hänelle!

Mutta ylitse muiden nousee hänen hirmuisuutensa, Juho Kusti Paasikivi. Myös Ståhlberg oli mies paikallaan. Ja poliittisten manööverien mestari Armfelt niin Kustaa III kuin Aleksanteri I hoveissa.

Johanneksen kanssa aivan ehdottomasti samaa mieltä!!

(mutta minulla onkin helppoa hymyillä koska J.K.Paasikivi olikin jo valmiina alkuperäisellä listallani).

Kritiikin (ja jopa puliukonkin..) niin halveksiman hakurobotin tulos:

http://www.google.fi/search?hl=fi&q=tuu ... haku&meta=

(hakukone tarjoaa tosi hienon yhteenvedon ryhdikkäästä miehestä; siitä huolimatta Aarne Saarinen oli VÄHINTÄÄN yhtä ryhdikäs!).

Meikäläisenkin listalta unohtu yksi ehdottomasti asia-kaveri:

Pertti Wirtanen.

Suomella on ollut hyvä herraonni. Silloinkin, kun jossain tehtävässä on ollut epäkelpo henkilö -kuten Esko Aho pääministerinä- on jollain muulla paikalla ollut tekijä, joka on vetänyt kokonaisuuden kuiville. Näin historian lehdille saattaa joissain tapauksissa välittyä jopa vääränlainen kuva tapahtumien kulusta. Mutta -so not, kuten Matti Nykänen sanoisi...

Top10 Suomen itsenäisyyden ajan poliitikkojen suhteen on seuraava:

1. K.J.Ståhlberg
2. Väinö Tanner
3. Urho Kekkonen
4. Veikko Vennamo
5. Johannes Virolainen
6. Mauno Koivisto
7. P.E.Svinhufvud
8. Tarja Halonen
9. Aarne Saarinen
10. Kalevi Sorsa

Ståhlberg oli laillisuusmies ainakin kymmenenteen potenssiin. Hänen aikaansaamansa perustuslaki pätee monilta osin edelleen. Hän ei myöskään paennut vastuuta presidenttikautensa jälkeisinä vaikeina aikoina ja saavutti suurta arvostusta niidenkin joukoissa, jotka eivät hänen kanssaan olleet poliittisesti samoilla linjoilla.
Ei olisi mitenkään varmaa, että Suomen työväki olisi ilman edistyksellisen osuustoimintamies Väinö Tannerin käskyä lähteä lahtarikenraali Mannerheimin komentamassa armeijassa sotaan Neuvostoliittoa vastaan tehnyt niin.
Kekkosesta puhutaankin toisaalla. http://chat.yle.fi/yleradio1/keskustelu ... php?t=2099
Veikko Vennamo pilkotutti maaseudun elinkelvottomiksi pientiloiksi, mutta samalla hän esti Suomen sisäiseltä kapinalta. Uhka olisi saattanut olla jopa isompi, kuin lapualaisaikoina. Vennamon myöhemmät otteet eduskunnassa ja presidenttiehdokkaanakin olivat hyvin tarpeellista sisäistä kritiikkiä kekkosvallalle.
Johannes Virolainen, jos kuka, oli suuri valtiomies. Hän saavutti paljon pieniä pistevoittoja ja säilytti välinsä kaikkiin suuntiin. Hän onnistui jopa siinä, mikä yleensä ei kepuleilta onnistu: Kääntämään avioeron ja uuden liiton jumalan tahdon mukaiseksi...
Mauno Koivisto oli kunnian mies, joka ensimmäisenä nousi konkreettisesti uhmaamaan vanhaa valtiasta ja osoitti olevansa kykenevä tämän seuraajaksi. Presidenttikauteen mahtui nousuja ja laskuja, mutta kaikki menee kirkkaasti plussan puolelle, kun historiankirjoitusta tehdään. Turun satama tuottaa hyviä jätkiä!
Svinhufvudin ansio itsenäisyyden aikana oli Mäntsälän kapinan hajottaminen. Siinä on ihan riittävästi meriittiä vanhalle miehelle, joka oli jo taistellut itsenäisen Suomen puolesta Siperiaa myöten.
Tarja Halosen haluan nostaa tälle listalle, koska hän on uuden aikakauden luomus -ei sotataustaa, vaan koulutusta ja kansainvälisyyttä. Maailmanparantamistakin siinä sivussa. Kansansuosio ei ole sattumaa. Halonen on myös sillä tavalla persoonallinen poliitikko -kuten kaikki suuret poliitikot-, ettei hänen persoonallisia toimintamallejaan kannata yrittää matkia...
Aarne Saarinen johti vaikeina aikoina Suomen vaikeinta puoluetta -tai ainakin yritti. Kivimies piti omiensa puolta ja valitsi suomalaiset isännät. Hänen asemaansa tosin helpotti se, että Kekkonen klaaneineen hoiti pahimman änkyröinnin...
Kalevi Sorsakin oli suuri valtiomies. Hän osasi liikkua maailmalla, luoda suhteita ja pohdiskella asioita niiden eri kanteilta. Sorsalla oli kuitenkin myös huonot luonteenpiirteensä, joiden takia hänen poliittinen tähtensä laski -90-luvulla.

Ja sitten se vaikein kysymys: Ketä pitäisi vajaan vuoden päästä äänestää..? Millä perustein joku uusi poliittinen kyky voisi kiilata vaikka tälle listalle? Kun tietäisi...

Minne unohtui J.K.Paasikivi? Juuri tuo tulisanainen mies luotsasi Suomen kaikkein vaikeamman ajan lävitse.

Manu on muuten hieno ja kunnian mies, mutta möhläsi "kovan markan" ja Viron kanssa sen verran perusteellisesti, että jäi ainakin minun listaltani pois.

Tuolta moxun listalta Ståhlbergin ostan mutta muiden kohdalla (paitsi Kekkosen, jonka sanoin aiemmin itsekin) kyllä punakynä kävisi. Vaikuttavat merkittäviltä vain meidän pikkuisissa piireissämme, sattuman nostamia.

Mitä oikein tarkoitat, arvieno. Pitäisikö näiden poliitikkojen painia kansainvälisessä sarjassa vai täällä kotona. Ukonhattu jo huomauttikin tuolla kunnallispoliitikoista. Olen sitä mieltä, että näiltä listoilta löytyy kuitenkin monta, jotka mennen tullen hakkaavat sellaiset poliitikot kuin Blair, Rumsfeld jne. Kekkonen oli sen lajin poliitikko että ei hänen kaltaistaan helpolla löydy noin yleisestikään. Ståhlberg myös. Kaikenlajin imagomiehiä ja -naisia on olemassa maat mannut täynnä.

Olisi hauska tietää, keitä esim. Yhdysvaltain, Ranskan, Saksan, Italian, Pohjoismaiden ja Neuvostoliiton/Venäjän poliitikoista laittaisitte minnekään listalle.

Itse mainitsin jo Blairin ja Rumsfeldin negatiivilistalla. Rice joutaisi sinne myös heti sekä Rove, joka muutenkin lähti (ilmeisesti joutui lähtemään) Bushin hovipiiristä.

Harkitsin Paasikiveä, kuin myös Risto Rytiä listalleni, mutta tarkempi punninta jätti heidät niukasti ulkopuolelle. Viime kädessähän nämä ovat mieltymys- ja painotuskysymyksiä.

Lisäksi kannattaa muistaa, mitä tässä on haettu: Poliitikkona mieleen jäävää ja silti myös tehtäväänsä pystyvää henkilöä. Valtiomiessarjalaiset täyttävät kyllä nämä ehdot, mutta nyt taisi kuitenkin olla tarkoitus löytää ensisijaisesti poliittisia persoonallisuuksia..?
Pahoitteluni, jos käsitin tehtävänannon väärin...

Marja Salonen kirjoitti:Mitä oikein tarkoitat, arvieno.

No vaikka havainnollisena esimerkkinä tuo Koivisto. Oikeastaan hänen ainoa ansionsa oli että Kekkonen ei ehtinyt häntä kyykyttää ennen kuin hengen voimat menivät. Siihen Koiviston omat (onnistuneet) linjanvedot sitten pitkälti jäivätkin, loppu vaati kirjatolkulla selittelyä ja valikoivaa tiedotusvälineiden kanssa puliveivailua mikä ei ole loppunut vieläkään.

Samoin Halonen, tilaus ensimmäisellä kerralla oli naiselle niin kova että meni väkisin läpi (kun vastuskin oli siitä heikommasta päästä), uusinta olikin sitten rimaa hipoen, taitaa tutista vieläkin (sekä rima että rouva) kun kerrassaan mitään ei ole rouvan suusta kuulunut.

Ja samat Svinhuvudista, tai Vennamosta jne. Joillakin vain käy kerran hyvä tuuri, ei se politiikan taitoa vielä ole.

Ukko voi täydellisesti yhtyä edelliseen mielipiteeseen. Vailla puolue-antipatiaakin on pakko todeta että viimiset kolme sosdem-presitenttiä ovat kukin olleet tuurihaukkoja enempi kuin kunnon politiikkoja. Ei Koivisto, Ahtisaari saati Halonen kukaan nouse valtiomiessarjaan. Kaikki ovat olleet osa Kekkosen jälkeistä välivaihetta jossa ei ole tiedetty mitä virkaa koko presitentillä enää on. Koivistolle olisi voinut käydä yhtä nolosti kuin Haloselle viime vaaleissa jos ajat olisi olleet 88 vähän erilaiset ja kamppailu kiihkeämpätä. Kovan tason presitentit eivät mene jatkokaudelle rima heiluen.

Vaan moksu on eniten oikeassa, sympatiseeraamisesta tässä kai oli alun perin kyse eikä suurimmasta suomalaisesta.

No eihän se nyt aivan näinkään mene. Minun mielestäni. Kylläpä sain Puliukkosein Sinulta kehuja tuolla kielto-ketjussa. Aivan ällistelin sellaista hyvyyttä. Kiitos kaunis. Tässä asiassa olen eri mieltä Sinun ja arvienon kanssa sikäli, että demaripresidentit ovat olleet siirtämässä Suomea parlamentarismiin monta piirua.

Koivisto teki sen presidenttinä tieten tahtoen. Ahtisaari teki sen presidenttinä mutta ei ehkä tahtoen vaan ehkä tietämättään. Halonen oli tekemässä uutta perustuslakia eduskunnasta käsin ja lähti kokeilemaan uutta muotoa presidenttinä.

Mitä nyt sitten on rimaa hipoen. Se voittaa joka voittaa. Ei se sen kummempaa ole. Arvienolle sanon tässä, että ei rouva ole ehtinyt sanoa mitään, koska varmaan on kovat kiireet EU-puheenjohtajuuden vuoksi olemassa. Mitäpä sitä antamaan lausuntoja, jos kunnollisia sellaisia ei ole olemassa. Turhat puheet ovat turhia.

Koiviston suhde mediaan on ollut ongelmallinen. Arvelen hänen nyt vaan olevan sellainen ihminen, joka ei kestä joka paikassa lehtimiehiä. Muistan hänen puhuneen jotain varsin järkevää siitä, että kun kysytään asioiden kesken ollessa jotakin, niin sellaisiin kysymyksiin on aivan turha vastata. Kun kuitenkin toimittajat tietävät, mistä asiasta on kyse vaan tuloksesta eivät vielä tiedä. (Tämä viime virke oli oma kommenttini Koiviston sanomisiin.)

Koivisto koki vaikeana tilanteen, jossa hänellä ei ollut ketään vanhempaa presidenttikolleegaa jolta kysyä yhdenyhtäkään neuvoa. Urkki oli niin kauan presidenttinä ja hänhän oli tuolloin jo siten sairas, ettei kysymyksiä voinut esittää. Mielestäni osoittaa ihmisestä jotakin se, että hän arvelee tarvitsevansa toisen, vanhemman virassa olleen tukea tai pitäisi mahdollisuutta siihen ainakin kovin suotavana. Olen käsittänyt, että Halosella on yhteys kumpaankin edeltäjäänsä.

Missä ketjussa, en muista, Puliukko, moitit demareita (ilmeisesti) siitä, että kokoomusta on pidetty paitsiossa. Kyllähän asia on niin, että kauan kesti ennen kuin demarit pääsivät hallitukseen saati sitten tuohon pyhitettyyn presidenttiyteen. Ei ole siinä mitään marmattamista.

EU-puheenjohtajuuden ei pitäisi millään tavalla häiritä presidentin rauhaa, onhan meillä sitä varten hallitus ja pääministeri. Vaan ei vielä yhtään nykymuotoista presidenttiä joka olisi tajunnut ettei tarvitse EU-asioissa sählätä. Siellä on kohta kokonainen pöytä katettuna näille suomalaisille Nummisuutarin Eskoille.