Kirjoittaja Marja Salonen päivämäärä 3.9.05 - 16:48
Luin Jakobsonin jutun myös ja koin sen osin samoin mutta myös toisin kuin Sinä Jesper.
Nuo rotu, kansa ja kielikunta olivat mielestäni jutussa käsitteitä, joilla muut operoivat juutalaisista puhuessaan ja mielipiteitään muodostaessaan. Itseäni aikanaan aivan kohahdutti Edward Saidin orientalismi-kirjan painotus: antisemitismi koskee myös meitä palestiinalaisia, arabeja. Tulee töksähtäen tässä mutta en ollut vain tullut ajatelleeksi.
Minulla ei ole mitään tietoa Siionin viisaiden pöytäkirjojen suosiosta muslimien keskuudessa. Sen sijaan olen kyllä lukenut, että muslimien muinainen suvaitsevaisuus on aikanaan juutalaisia ja kristittyjä kohtaan ylittänyt suuresti esim. kristittyjen suvaitsevaisuuden. Muslimien tilanne on muuttunut. Kristittyjen joukossa ovat omat kiihkoisat erityisryhmänsä, jotka eivät suvaitse sitä eivätkä tätä.
Jakobson tuo esiin tuon heitellyn hokeman juutalaisten maailmanvallasta. Näitähän oli myös kansa ilman valtiota tms. Jollain tavoin tuntuu, että jos kansan (tai mikä sitten onkaan juutalaisuuden käsitteenä) taustalla on sellainen historiallinen pitkä hivutus ja 30-luvun täydellisen tuhoamisen yritys, niin vaikka tähän joukkoon kuuluva henkilö olisi asunut kaukanakin keskitysleireistä eikä kukaan hänen omaisistaan olisi ollut jakamassa tuota kurjuutta niin tieto näistä tapahtumista on Jakobsonin mainitsemaa Dreyfus-juttua laajempi heidän keskuudessaan. Näitä asioita ei voi unohtaa. Ne ovat ja pysyvät. Varmaan vuosisatoja.
Näin ollen jollain tavoin ymmärrän, että Luther vedetään esiin ja kaikki mahdollinen "saasta" heitetään sieltä katsottavaksi.
Minua on kaivanut eräs asia, joka tuli nytkin tätä juttua lukiessa mieleen. Oliko viime vuonna kun televisiosta tuli dokumentti näistä Israelin tiesuluista ja palestiinalaisten pinnanvenytyksestä näillä kireän tunnelman paikoilla. Siellä eräs palestiinalainen nuori kuljettaja sanoi jotain sellaista, että länsimaat (ainakin hän tarkoitti EU:n porukkaa ja kenties myös USA:n hallintoa) laittavat riitansa taisteltaviksi sinne. Toisin sanoen siirtävät omat kinansa paikkaan jossa asiat varmasti saavat tulisen muodon.
Maailmanpolitiikassa en voi käsittää näitä sopimuksia, joita tehdään historian saatossa milloin mitenkin kunhan vain omaksi hyväksi tehdään. Juuri tuo kriittinen alue. Että Britannia sen lupasi juutalaisille, lupasi arabeille. Tämä jauhaminenhan jatkuu.
Milloin näitä liittoutuneiden joukkojen likapyykkejä oikein pestään. Ei kai milloinkaan. Ei niitä ole otettu esiin tai pesty ainakaan toisen maailmansodan ajalta saati ensimmäisen sitten.
Olen aivan samaa mieltä kuin Sinäkin Jesper mutta jollain tapaa ymmärrän tämän Max Jakobsonin kirjoituksen siinä mielessä, että esim. Ranskassa oli toimittava toden teolla siellä kun hiljattain juutalaisvastaisuus nosti voimakkaasti jo päätään. Miten se niin äkisti nouseekaan. Israelin politiikka on tietenkin eräs tekijä avittamaan siinä suhteessa asiaa mutta eihän tilanne lähipiirissäkään kovin rauhallinen ole.
tähystyspaikkana Kallio