YLE Radio 1

Jouluiltana oli Pellasin talonpoikaispurjehdusmuseossa Lemlandissa pannarilla joukko ruotsalaisia risteilyvieraita. Kynttilä oli luultavimmin unohtunut vartioimattomaan paikkaan, talo roihahti ilmiliekkiin ja tuhoutui ulkoraameja osittain lukuunottamatta. Henkilövahinkoja ei tullut, mutta merkittävä osa kaikesta olemassaolleesta Ahvenanmaan talonpoikaismerenkulun ajalta periytyneestä autenttisesta aineistosta tuhoutui.
Pellas on Ulla-Lena Lundbergin kirjoihin Leo ja Suureen maailmaan tutustuneille tuttu Simonsina. Oman aikansa mahtavimman talonpoikaispurjelaivanvarustajan Erik Petter Erikssonin 1884 rakennuttama talo edusti sekä talonpoikais- että valtameripurjehduskausia erittäin tyylikkäästi.

Tämä on todella ikävä uutinen, sillä vaikka Pellasin talo pystyttäisiinkin kunnostamaan ja sisustuskin tekemään replikana, on aitous poissa. Kuin myös kirjeet, laivoja esittäneet taulut ja eri puolilta maailmaa tuodut muistoesineet.

Onneksi sentään Ulla-Lenan kirjat kuluvat tulevienkin lukijoiden käsissä.
Lundbergin teokset Leo ja Suureen maailmaan perustuvat kirjailijattaren sukutaustaan. Lemlandin Granbodassa eli 1800-luvulla maineikas talonpoikaislaivanvarustaja Erik Petter Eriksson jolle naapurinsa, Hansaksen taloa hallinnut Lundbergin suku oli käytännön tasolla korvaamaton apu. Erik Petterin tytär Kristina meni naimisiin Carl Gustaf Lundbergin kanssa ja kaksi heidän viidestä pojastaan päätyi kippareiksi syvänveden skuutille. Keskimmäinen poika Leonard oli vaeltajasielu ja hänen henkilöään pojantytär Ulla-Lena onkin sitten varmaan värittänyt vähän voimakkaammin, kuin muita.
Leossa kertojana on torppari Leander, Carl Gustafin isän nuorempi veli, joka eli torpparina hyvin korkeaan ikään ja jonka näkökulma on siksi historiallisesti mielenkiintoinen. Suureen maailmaan kierrättää kertojahenkilöä Leonardin, pappiveli Isidorin, kapteeniveli (Gustaf) Richardin, vävypoika-stuertti Ragnarin ja tietysti myös Pellasin talon hallitsevan emännän Elisen kesken. Henkilöistä ison osan nimet on muutettu, joten Pellaksen museossa käydessä kesti aikansa sijoittaa kaikki palaset oikeille kohdilleen...

Lundbergin kynästä lähtöisin on myös Ahvenanmaan merenkulun uudempien aikojen kuvioita käsittelevä Mitä sydän halajaa, jossa käydään tieteellisen antropologiatutkimuksen keinoin tarkastelemaan lauttaliikenteen kehitystä vaatimattomasta alusta -90-luvun tilanteeseen. Henkilösidoksia "Simonsiin" löytyy tästäkin, joten kirjaa voidaan hyvin pitää trilogian kolmantena osana.

Paloik paatti ja?

Mistä tulee tämä talon nimi "Pellas"? Itse olin ruotsin kielessä ehdot saaneena lyseolaisena yhden kesän ajan kielikylvyssä samannimisessä talossa Önningebyssä, joka on noin kymmenkunta kilometriä Maarianhaminasta itää, Lumparnin rannalla. Hoitelin sikoja, ruokin kanoja ja hain lehmät laitumelta iltalypsylle. Parasta aikaa oli heinänteko, opin silloin valjastamaan hevosen ja ajamaan traktoria. Käytännössä olin siis maatalouslomittaja.

Taloa piti aika iäkäs pariskunta ja heillä oli kovasti sievä, nuori ottotytär. Vanha emäntä olisi minut mieluusti vävyksi ottanut kun näki, että kuinka paljon pidin eläimistä ja maalaiselämästä. "Du måste bli bonde" hän sanoi moneen kertaan. Jos olisin silloin ottanut neuvosta vaarin, niin tiedä vaikka olisin suuren talon vanhana isäntänä siellä nyt.

Ystäväni VeHy,

Tohtisinko tarttua kysymykseesi koskien talon nimeä...
Jos on mahdollista, että sana olisi kirjoitettu muotoon pällas, niin rohkenisin arvailla nimen liittyvän jonkinlaiseen kukkaiskatokseen, baldakiiniin etc. Johdattaisin sanaa lähelle toista ilmaisua eli tronhimmel, jossa muodossa se voisi liittyä johonkin erinomaisen arvokkaaseen istuimeen. Sana Pellas ei kuitenkaan ole tavanomainen puhekielen ilmaisu, vaan sillä on jokin erityinen merkitys liittyipä se johonkin esineeseen, muotoon taikka tapahtumaan.
Kyllä Ahvenanmaalaisen maalaistalon vanhanisännän kiikkustooli melkoinen valtaistuin olisi, siinä olet oikeassa.

ystäväsi

moxu kirjoitti:Jouluiltana oli Pellasin talonpoikaispurjehdusmuseossa Lemlandissa pannarilla joukko ruotsalaisia risteilyvieraita. Kynttilä oli luultavimmin unohtunut vartioimattomaan paikkaan, talo roihahti ilmiliekkiin ja tuhoutui ulkoraameja osittain lukuunottamatta.

Hitto, moxu, olipa harmillinen viesti. Kävin siellä pari kertaa ja pidin kovasti. Purjehtijana ja Föglö-tyyppisen skötbåtin entisenä omistajana olen järkyttänyt tuosta korvaamattomasta vahingosta.

Itsekin vierailin Pellasin museossa mennäkesänä. Talo oli todella näyttävä jo ulkoapäinkin ja sisällä salissa vallitsi uskomaton, käsinkosketeltava tunnelma. Erik Petterin ja "tuoreempien tapausten" potretit seinillä maineikkaiden purjehtijoiden taulujen seassa -tai päinvastoin, aitoja muistoesineitä sieltä täältä, kirjeitä eri puolilta maailmaa...ja keittiöstä sai tietysti kaffen kanssa pannaria, kuten Ålandissa kuuluukin.
Museon esittelijänä toiminut tyttö oli ilmeisesti kulttuurihistorian opiskelija ja hän oli lukenut Ulla-Lenan kirjat tarkoin pystyäkseen erittelemään faktan ja kirjoissa ainakin nimien osalta esiintyvän puolifiktion.

Tässä vielä uutislinkki palopaikalle:
http://www.tidningen.aland.net/se/nyhet.asp?newsId=8882

Pentti Naumanen kirjoitti:Paloik paatti ja?

Ei. Nee oli rannas, täsä meni vaa talo.

Oheisesta linkistä löytyy sivulta 50 Lemlandin kunnanhallituksen ratkaisu, mitä Pellasin tulevaisuuteen on odotettavissa:
http://www.lemland.aland.fi/.composer/u ... .04.06.pdf

Ilmeisestikään varmuutta vakuutussummien määräytyvyydestä ei ole vielä saatu, sillä valtuusto ei ole asiaa vielä käsitellyt. Pellasin tulevaisuus näyttää kuitenkin valoisalta sikäli, ettei kukaan ole missään yhteydessä esittänyt vastalausetta sen uudelleenrakentamisen suhteen.

Lemlandin pitäjän -tai vaikka koko Ahvenanmaankin- väkimäärään suhteutettuna Pellas edusti niin mahtavaa kulttuurihistoriallista perintöä, että sen tuho on jopa aiheellista suhteuttaa Porvoon tuomiokirkon paloon. Paikallista ja samalla koko maailman perintöä kun molemmat edustivat hyvin ansiokkaasti.