YLE Radio 1

Kotimaisen säveltaiteemme taso on ilahduttavan korkea 1900-luvun alkupuolella jos mittapuuna käytetään vaikka sibeliuksen tuotantoa ja ilmankin sitä, jolloin voidaan todeta ettei se myöskään ole ainostaan sen varassa. Eihän sotakaan yhtä miestä kaipaa.Olkoonpa tämä millainen hyvänsä.

Viimeisimpänä musiikillis-esteettisenä kokemuksena sain todeta väinö raition musiikin pakahduttavuuden hehkuvassa impressionistisessa koloriitissa soitinväripaletissaan joka hienostuneissa harmonioissaan edustaa ja representoi subliimia tunnetta joka ei ehkä ole lainkaan niin oudoksuttavaa säveltäjältä, jonka luomistyön innoitulksena oli pianon päällä käyskennellyt kotikissa jolle tämä omisti monia musikillisia luonnekuviakin, mutta oli tulisieluinen modernisti maamme merkittävimpiä siihen aikaan kun sibelius kirjoitti vielä yleiosöystävällisiä perinteisen melodia harminia ja rytmikäsityksen kyllästämiä sinfonioitaan vakavien esteettisten älyn tarkoitusperin työskennelleiden modernistien rinnalla jotka eivät pyrkineetkään millään tavoin miellyttämään kuulijoitaan suosion tavoittelemiseksi johon suuret taiteiljat niin harvoim ovat syyllistyneet, nimittäin myöntyneet populariteettiin ennen kuin raitiokin sitten kiinnostuttuaan uudelleen melodiasta jeftan tytär ja varsinkin prinsessa Cecilia-oopperan myötä käänsi, sulho rannan sanoin, kelkkansa kansallisiin mäkiin joiden lisäksi tulivat radio-orkesterille kirjoitetut helppotajuiset tonaaliset tilausteokset.

Mutta sanalla sanoen kerrassaan sydäntä lämmnittävää musiikkia nämä hänen pienimuotoiset orkesteriminiatyyrinsä kesäkuvia hämeestä ja metsäkuvia sarjat pittoreskissa tunnelmamaalailussaan vaikka rohkeimmillaan raitio tunnetaan atonaalisista teoksistaan kuten antigone, kuutamo jupiterista jne.

Listatkaas lisää kansainvälisen tason säveltaiteilijoita joista kadunmies on tuskin kuulutkaan mutta joiden musiikissa on substanssia enemmän kuin moni arvaakaan. Aarre Merikanto kenties? Yrjö Kilpistä on pidetty hugo Wolffin kotimaisena vastineena. Kuinka oopperasäveltäjät Pylkkänen, monipuolinen Marttinen tai Launis? Tunnetteko heidän tuotantoaan? Ensin mainittu sävelsi tuntemattoman sotilaan oopperaksi.

Kaikkien aikojen kenties merkittävin vaikkakaan ei tuotteliain naissinfonikko ja uskoakseni joka tapauksessa Suomen merkittävin naissäveltäjä kautta aikain oli luullakseni Helvi Leiviskä 1902-1982, jonka tekotavaltaan ankaran polyfonisissa sinfoniioissa, jotka syntyivät v. -48, -56 ja 1971 voidaan kuulla Brucknerin, Schonbergin atonaalisen ekspressionismin ja Arthur Honeggerin liturgisen sinfonian vaikutusta kolmiosaisessa muodossaan, jonka raskaan pateettinen sävelkieli teknisssä mestaruudessaan ja kompromissittomuudessaan heijastelee kaikessa järkyttävyydessään, koruttomuudessaan ja kouraisevuudessaan ihmiselämän synkkyyttä ja kurjuuutta alituisine vastuksineen on kaukana kansallisromanttisen sinfoniatradition teknillisestä puolivillaisuudesta kohoten yksinäiseksi ja ainutlaatuiseksi tunnustukselliseksi monumentiksi säveltaiteessamme.

Leiviskä opiskeli konservatoriossa Melartinin johdolla sävellystä ja pianonsoittoa. Suoritti sävellyksessä diplomitutkinnon 1927. Jatkoi opintojaan Wienissä. Antoi ensimmäisen sävellyskonserttinsa 1935.