YLE Radio 1

Erityisesti: asian tunnisteeksi sopii viestin numero, ei tarvitse lainata tekijän nikkiä.

Viestin numero on osoittautunut hankalaksi jo tässäkin ketjussa. Pitää olla kynää ja paperia.
Reiskalle sanon vain sen, ettei minulla ollut tarkoitus loukata. Kunhan pidin Kallion Reiskan puolia. Ja eihän hän tietenkään puolustajaa tarvitse. Haluaisin hänen viestinsä, jotka hän on kirjoittanut rekisteröitymättömänä vieraana, löytää helpommin. Saattoi todella loukata tapa miten sanoin. Mutta se ei ollut aikomukseni.
Mitä näille muille sitten sanoisin. Jos rautalankakaan ei kelpaa niin asia on selvä. Toivon vaan että myös minun nimeni koetaan vieraana, vailla historiaa ja esittämäni asiat otetaan asioina eikä menneitä muistella ja pistellä tikulla silmään.
Kenenkään yksityisyyden penkomisesta ei ollut kyse. Sen voi havaita jos hyvällä tahdolla viestini lukee.

Moi,moi. Pistän minäkin soppaan lusikkani ja tuon näkemykseni tuosta nimimerkki-asiasta.

Kävin koulua 40-luvulla ja alaluokan opettaja joutui käyttämää meistä Reijoista sukunimiä,sillä kun hän kysyi jotain Reijolta,niin neljä,viisi natiaista nousi ylös.Muotinimet on aina olleet jonkinlainen rasite.

Uskon tänne kirjoittelevan useampi Reiska(väännetty Reijoista ja Reinoista varmaan)ja siitä vaan.Oman nimimerkkini olen suojannut salasanalla ja minun nimiin ei voi pistää toisten jorinoita.

Marjalla kyllä myönnän,että joskus käyn täällä heittämässä huulta ja tuon mielipiteitä ja ajatuksia Vieraan nimiin.Ne ei ole omia kannanottoja vaan lähinnä joitakin "kevennyksiä.

Kävin äsken käyttäjälistoilla katselemassa kuinka moni on rekistöröinyt ja huomasin melkein 80 nimeä.Nyt pieni ja kaino pyyntöni on että ottakaa ihmeessä palstoille yhteyttä ja tuokaa tähän keskusteluun lisäpotkua.Ihan liian moni loistaa nollalla käyttäjälistalla.

Ihan ystävällisesti, kyllä kannattaisi miettiä, elääkö ihan oikealla vuosikymmenellä, jos internetissä keskustelemiseen tarvitaan kynää ja paperia.

Kynää ja paperia ei tarvita, vielä vähemmän asiaa kuten viesti 2227 sitovasti osoittaa.

Ilmankos olen ihmetellyt, miksi Englannin viktoriaanisen ja jopa esi-viktoriaanisen kirjallisuuden klassikot ovat minulle kuin aarrearkku jossa on kuin keinunjalat. Sitä mielikseen keikuttelee.
Jane Austen, suosikkini, on ottanut esiin mustepullon, sellaisia käytettiin vielä minun alakouluaikanani, ja sulkakynän. Hänen teksteistään avautuu keskustelun magia. Neito vanhassa linnassa (Northanger Abbey) hän tekee pienen dialogipätkän pelkästä hyasintista ja ruususta. Luulen että Taanila ymmärtäisi tällaista. Hän kun on kukista kiinnostunut ja kuten Kari Vuokare jossain ketjussa totesi: niin täynnä elämässä elämistä tms. että ihan kateeksi käy.
Olen tehnyt väärin kun olen vieraita noin yksikantaan moittinut. Onhan mahdollista, että joku lähestyy toista viestillä jossa on sekä asiaa että myös vastaanottaja otettu huomioon.

Marja, nuoremmat selvästi yrittävät vihjailla, että olet sitä joukkoa, joka tulostaa kaikki sähköpostit paperille ja lukee vasta sitten. Älä välitä, kyllä ne harmaantuvat ja sitten alkavat ymmärtää präntin arvon. Minäkin luen joka aamu lehden vasta kahvikupin ääressä kauppahallilla, jotenkin on vain tullut tavaksi.

Terveisin Waari täältä Krunikasta

Eiköhän kokoonnuta porukalla vaikka joka maanantaiaamuna aikaisin sinne Hakaniemen hallille. Mukava olisi Marjan, Reiskan, Waarin ja kumppanien kanssa turista Taanilat ja muut aiheet läpi, eikä tarvitsisi sitten kenenkään miettiä, että kuka sanoi mitäkin. Niillä on hyvät mustikkapiirakat siellä hallilla.

Kiitos vaan Waarille. En minä nyt pränteistä ota itseeni. Otan niitä silloin kun tarvitsen tai jos juttu on liian pitkä minulle näyttöpäätteestä lukea.
Terveisiä Krunikkaan täältä Kalliosta

En oikein kirkko ja homot -ketjuun osannut tätä laittaa niin siis tänne.
Pirkko Saisio sitä tekikin ällistyttävän teon lahjoittaessan Finlandia-palkintorahansa Setalle. Ensinnä jo lahjoitus pois. Niin suuri summa. Ja vielä Setalle. Saisiohan ei ole kaapissa ollut ja asia on sillä selvä. Mutta onhan se hieno julkinen teko kaiken kaikkiaan. Ihmisarvon kunnioittamista mitä suurimmassa määrin.
Seta on tärkeä järjestö. Olen ollut sinne kaksi kertaa yhteydessä ja arvostan sen toimintaa suuresti.
1. kerta: soitin noin 20-30 vuotta sitten sinne kysyäkseni erään ystäväni perään (mies) että missä hän oikein luuraa. Voin vakuuttaa olevani nainen itse. No tietenkään he eivät sieltä mitään tietoa antaneet. Se oli hyvä asia.
2. kerta: eräs ystäväni (nainen), joka on töissä pienellä paikkakunnalla, sai muka Setalta kirjeen. Tarkoitus oli, koska hän oli johtotehtävissä silloin, saada johtavassa asemassa oleville henkilöille lähetetyin valekirjein eräs paikkakunnan henkilö ikävään asemaan ja silmätikuksi. Täysin kiusaaminen ja häpäiseminen oli kyseessä.
Otin yhteyttä ystäväni asiassa Setaan ja asia oli jo oikeuskäsittelyssä. Sain asianajajan puhelinnumeron. Oli luultu että kirje oli tässäkin tapauksessa mennyt miehelle, ystäväni nimi kun puhelinluettelossa oli sukunimi ja etunimestä vain 1. kirjain. En tiedä, miten siinä kävi, mutta toivon totisesti, että syylliset, nämä häpäisijät, olisi saatu kiinni.

Seta tekee tärkeää työtä ihmisten hyväksi yleensäkin. Mutta miten hävyttömästi sen katsotaankaan leimaavan ihmisiä. Ajattelen nyt vain esim. Tarja Halosta ja hänen presidenttivaalikampanjaansa.

Seta on hyvä mutta pitääkö se Tarja Halonen aina vetää joka keskustelulankaan mukaan.

Tähän vastaan vielä ennen kuin poistun. Totta on, että tuota nimeä on väärin käytetty liikaakin näillä palstoilla. On sitten asia mikä tahansa. Nyt en saa sitä enää pois koska en ole sisäpiirissä mutta tarkoitus oli hyvä. Pahoittelen silti.

Laskekaapa montako kertaa Tarja Halonen on mainittu näissä keskusteluissa ja kuinka monta kertaa Hannu Taanila!

Tuolla on tietty sarjakin mutta kun siellä on yksi juttu esillä niin en siihen nyt sotkeudu.
Tuli vaan mieleen tänne tullessa, että kovin näyttävät täällä perällä/keskuksessa(!?)kin televisiokamerat tai radio menevän istuntosaliin kuin istuntosaliin. Käsitän hyvin ettei Ruotsin ulkoministerin murhasta syytetty halua mitään suoraa lähetystä kuulustelustaan. En käsitä miksi Tony Halmeen juttu puidaan käräjäoikeudessa MTV:n digikanavalla. En sitä analogisellekaan kaipaa.
Mistä sen sijaan toivon paljon näyttöä niin EY-tuomioistuimen asioiden käsittelystä. Päästäänkö siellä EU:ssa millekään mallille tasapuolisuuden nimiin. Kun oli tapaus Itävalta niin yhteistuumin tehtiin tietynlainen sopimus olla olematta väleissä. Kun tuli Italia kyseeseen omine hallituksineen ei mitään tehty. Ja talousasioissa myös ovat suuret saaneet tehdä miten tahtovat. Miten käy kun tulee uusia mukaan ja yksi suuri eli Puola sekä yksi pieni ja itsepäinen veromaa eli Viro.

Vuosia on vierinyt siitä, kun viimeksi ajattelin myötämielisesti henkilöstä nimeltä Ulf Sundqvist. Unto Hämäläisen juttu Hesarissa tänään (sivulla D 6) 70-luvn voimakaksikko. Kalevi Sorsa ja Ulf Sundqvist valoivat perustan Sdp:n mahdille mursi jään ainakin toitaiseksi jos se yhdestä lukijasta on kiinni.

Muistin US:n nuorena opetusministerinä ja itseni marssimassa mies ja ääni -marssilla lähinnä marssista iloisena. Kurssikirjojen arviointi oli hauskaa niin kauan kunnes kaverit alkoivat häätää pois kirjoja, jotka itse koin tärkeiksi. Huvittavaa näin jälkeenpäin koko juttu. Mutta nuoressa Ulf Sundqvistissa oli vetoa. Hänen haastattelunsa Kalevi Sorsan siunauspäivänä sai menneet mieleen ja toi taas kuin ihmisen esiin omien ennakkoluulojeni ja monien monien uutisjuttujen takaa.

Myös TV1:n uusintana lähettämä Itse asiassa kuultuna - Kalevi Sorsa asetti asemiinsa ne vanhat jutut 70-luvun poliitikoista vieraan vallan kätyreinä, agentteina jne.