Harmonis-polyfonisen satsin kirjoittamisen sijasta opettajalleen hienostunelle lyyrikolle ja wagnerriaani Martin wegeliukselle helsingin musiikkiopistossa opinnäytteinään joka opetti myös kuulaa, sibeliusta kiehtoi yksinkertainen modaalinen arkaisoiva ilmaisu, jota hän toteuti salaisessa pyuutarhassaan pöytälaatikkosävellyksissään poissa opettajansa valvovan silmän alta joita ei tohtinut tälle ensinkään aina esittää murskakritiikin pelossa ollessaan tuolloin tyyli-ihanteensa mukaisesti etsiytymäsä kohti muinaissuomalaista atmosfääriä ja sävelkieltä kansanomaisessa sävytyksessä käyttäessään säestyksissään toisinaan pitkään paikallaan pysyvää pohjakvinttiä ARKAAISENA TYYLIKEINONA luoden melodiikkaansa kansanomaisten vaikutteiden hengessä ilman suoria lainauksia kansanlaulun temattisine piirteineen kansanomaisuutta josta todistavat, nelijakoisuus, daktyylissä oleva rytmi, suppea ambitus ja doorinen kirkkosävelsävytys vasten opettajansa pedagogisia ja tyylillisiä ihanteita wagneriaanis-lisztiläistä kompleksista saksalaisen koulukunnalle ominaista kromaattista äänenkuljetusta ja ankaratyylistä polyfonista kontrapunktista satsiteknikkaa jonka vuoksi opttajan ja opplaan tyyli-ihanteiden välinen ristiriita tuli ilmi ja siben arvosanat kevättodistuksessa laskivat musiikin teorian ja säveltapailun hyvistä arvosanoista huolimatta, sibeliuksen musiikkillista makua kiehtoessa Tsaikovskin subjektiivinen melankolia, joka wegeliukselle edusti viulistista pötyä ja griegin pohjoismaisen raikas kansallisväritteinen debussyn varhaistuotannolle virikkeitä anatanut impressonismi, joka wegeliukselle oli nationalisoivaa realismia, jota hän ekstrovertin kromaattisuuden kannattajana inhosi.
Ensimmäisenä kotimaisessa säveltaiteessa kalevalaista 5-iskuista runosävelmäähän käytteli sujuvasti muistaakseni Filip von Schanzt sinfoniansa Scherzo Finnico-osassa, josta muut omivat sen sitten omaan sävelkieleensä eräänlaiseksi museaaliseksi tai arkaisoivaksi muinaismuisto-syntaksiksi vastalauseena saksalaisen koulukunnan ja wagnerin ylivallalle kansallisromantiikan kukoistuskaudella kansallistunteen herätessä voimakkaana.