YLE Radio 1

Konkreettinen musiikki on erilaisista ympäristöstä nauhoitetuista äänistä koostettua elektronista musiikkia. (wiki)

Konkreettinen musiikki perustuu kuvitelmaan, että luonnonäänien manipulointi antaisi jonkinlaisen "sielun" musiikille. Jalostetummassa muodossa ääniä, esimerkiksi solistin synnyttämiä, manipuloidaan tietokoneella livenä.

Mistä tuossa on kyse? Samantapaisesta magiasta kuin luomuruuassa tai luonnonlääkkeissä. Perusmantra on "luonto". Tulokset ovat ikävystyttäviä ja toimimattomia.

Musiikkia kuunnellessamme vastaanottokykymme ei reagoi mihinkään abstraktiin, vaan taikurin runsaasta varastostaan tarjoamiin suggestioihin, älyn mukaisia tahdonliikkeiden vastineita, joten mihinkä muuhunkaan johtopäätökseen edelliseen viitaten olisi mahdollista tulla kuin että absoluuttista musiikkia koskien joka ei välitä mitään semanttista ja ulko-musiikillista sisältöä, on tarkasteltava oleellisena osana informaatiota informoijan ja informoitavan välisenä yhteytenä, joka edellä mainitusta syystä karttaa kaikkea laskelmointia ja analyysiä, vaikuttaessaan meihin ärsykkeen tavoin, pannen emootiomme ja assosiaatiomme liikkeelle ei-kielellisellä taslla, jonka jälkeen se muokkaantuu kunkin vastaanottokyvyn mukaan.


tämän jälkeen vertailemme assosiaatiotamme ja teemme johtopäätöksiä luovan älyn mahdollisesta olotilasta.

Meille ei tuota tyydytystä vain kuunteleminen vaan myös samanaikainen tulkintayritys, yritys kääntää sellaista mikä ei ole käännettävissä sanoiksi tai matemaattisiksi yhtälöiksi ja symboleiksi vaikka puhtaasti fysikaalisena ilmiönä se niihin on palautettavissakin.

Sillä kaikki empiiristä todellisuutta koskeva tieto, joka on ilmaistavissa yksinkertaisten elementaarilauseiden totuusfunktioina, sekä sellaisten loogisen rakenteensa puolesta selvinä röykkiöinä, on ilmaistavissa matemaattisen kehittelyn yhteydessä täsmennettynä ja loogisille konnektiiveille ja totuusfuktioille annettuina uusina merkkeinä propositio-ja predikaattilogiikan mukaisesti.

Musiikkia kuunnellessamme vastaanottokykymme ei reagoi mihinkään abstraktiin, vaan taikurin runsaasta varastostaan tarjoamiin suggestioihin,

Rohkenen epäillä, että noiden "suggestioiden" on pakko olla kliseitä. Ikävä puoli konkreettisessä musiikissa on, että siinä usein käytetään äänimuunnoksia. jotka muistuttavat perinteisiä ääniä.

Toinen luokka on sitten sävellykset, joissa muunnetaan instrumenttien ääniä elektrononisesti. Tuolle ei taida olla omaa termiä?

Periaatteessahan on mahdollista sanoa, että kaikki musiikki on olemukseltaan jotakin hyvin konkreettista aineettomasta ja puhtaasta abstraktisesta sinfonisesta tai asbsoluuttisesta kontrapunktisesta muodostaan huolimatta, olipa sillä jokin ohjelmallinen semanttinen ja ulkomusiikillinen sisältö ja luonne taikka sitten ei, kuten onomatopoeettisia luonnoääniä imitoivalla musiikkityylillä, sikäli kun se ei edusta vain hälyä vaille määrättyä sävelkorkeutta, kuten poran ääni, veden lorina, huuhkajan huhuilu jne.jolloin siltä katoaa kaikelle musiikille tunnusomainen musiikillisuuden logiikka.

Kourallinen tapoja matkia luonnonääniä antaa joukon kliseitä ei muuta. Musiikillisesti merkityksetöntä uuden musiikin synnyttämisessä. Tänään Tapio Tuomelan sävellyskonsertissa oli karmea klisee. Teoksen Sea-Drift alussa ja lopussa kuultiin kaiuttimista nauhoitettua meren ja aaltojen kohinaa.

Kuultiin vai? Delius ei kuitenkaan ole vastussa mestariteoksensa peukaloinnista ja tarpeettomista lisäilyistä, semminkin kun ne eivät ole säännällistä värähtelyjä jotka tajutaan musiikkina. Fennimora and Gerdassa ja Taikalähteessä kuullaan myös onomatopoesiaa, mutta en tiedä ovatko ne alunperin merkitty partituuriin esitettäväksi.Loistavaa musiikia yhtäkaikki. Mutta monikaan tulkinta ei aina kelpaa.

Aineettomassa muodossaan musiikki presentoi ja projisioi tahtoa, sydämen liikutusta, oliota sinänsä, jonka todellinen olemus on ikuisesti katoamaton maailman loppuun asti.