YLE Radio 1

Aivan kunnollinen musiikkitukio tänään klo 13-14, ja vielä kokonainen tunti, vau! Ruusu sille!

Sunnuntaina oli kovin vähän kuunneltavaa. Onhan Näistä levyistä en luovu, mutta kaikki henkilöt eivät tietenkään ole kovin kiinnostavia, Jukka Linkolaa en kuunnellut. Päivällä avasin radion ja Sävellahjahan se oli alkamassa. En kestä sitä setämäistä lässytystä tädeille. Ilmeisesti Sävellahjaa kuuntelee joku tätilauma. Kuinkahan mahtaa rahaa kertyä radiouudistuksen jälkeen? Kadottiko osa kuuntelijoista koko ohjelman?

Kiitokset erityisesti viime lauantain Helmenkalastajista; pelkkää klassista musiikkia. Onko se kevyempi aineisto siirretty lopullisesti Kultaa ja hopeaa-puolelle? Saisi olla. Kumman vähän on näkynyt/kuulunut minkäänlaista tiedottamista muuttuneista/muuttuvista ohjelmista vai kokeillaanko välillä uutta tyyliä ja palataan entiseen? Vai enkö mä vaan ole kuunnellut tiedottamista?
Ripatti vai kuka se kirjoitti Ylen ilmapiiritutkimuksesta. Lähes kaikki kokevat ilmapiirin huonoksi. Siinähän sitä on kiva toimitella ts. en usko, että huonot ohjelmat johtuisivat toimittajista.

Lauantain toivotuissakin oli jotain oikein hyvää kuten Schubert-Laurialan Kehräävä tyttö. Kiitos toivojille ja toimittajalle.

Seija Walliukselle ja miesseuralle ruusu postilaatikko-ohjelmasta. Olipa mielenkiintoisesti muisteltu ja mietiskelty viestin lähetystä moneen suuntaan. Hesarin tuoksusta postilaatikoiden torvi-kuvaan. Sitä kuvaa onkin ikävä vallan. Kyllä minä postiluukusta odotan aina jotain on sitten Kafka tai Beckett alitajunnassa. Kortteja ja kirjeitä kirjoitan suhteellisen paljon. Aina ilahdun jos kortin saan. Ystäväni tietävät, että kuva kertoo myös monta sanaa. Erityistä iloa tuottaa jos viesti on kirjoitettu peilikirjoituksella. Sensuurimuisto opiskeluajan alivuokralaisuuden ajoilta.

Nyt taisin löytää oikean "kanavan"... Eilen iltapäivällä olin vaihtamassa kanavaa, kirosin että taas ne Tänään iltapäivässä ovat siirtyneet kevyelle linjalle ja lässyttävät lämpimikseen jotain kevytkulttuurista aihetta. Vilkaisin kelloa. Eikö se phörhana ollut 15:08. Ei ainakaan Tänään iltapäivällä. Ei, vaan "Kulttuuriuutiset". Siinä ohjelma, jolle "kulttuuri" yhä enenevässä määrin merkitsee kaupallista, populaaria viihdettä, jonka parissa ei ole tarvis liiemmin ajatella.

Biedermeieria on moneksi. Kun ajattelu on alkanut esineellistää myös sitä mikä esineellistä ei ole, niin silloin ollaan nesteessä. Ajattelu jähmettyy esineellistävästä esineellistyneeksi esineeksi - eikä löydä itsestään muuta kuin aivo-nimisen esineen.

YLEn kulttuuritoimituksen vieraantuneille pikku snobeille jokin undergroundsarjakuvatapahtuma onkin samanveroinen R. Wagnerin Ringin tai E. Husserlin "Krisiksen" uuden tulkinnan kanssa. Phtyi! Sainpahan sanotuksi. Nyt helpotti. Se risuista.

Jag kan bara tacka "Café Continental". Caféet är besta möjliga musikunderhållningen man kan tänka på. Caféet är egentligen Numero Uno. Tack!

Suåmenkielisille: käännä ruotsinkieliselle, jos et jaksa puhetta. Klo 10-11 "Café Continental" soittaa hyvää viihdettä ympäri maailman, lauluja, laulelmia.

"vieraantuneille pikku snobeille"... Mistä he ovatkaan vieraantuneet? Asettavat elävän nykykulttuurin samalle viivalle kuin kauan sitten kuolleiden säveltäjien monesti kuullut teokset? Hyi heitä. Nokkaani nostan minäkin sellaisille...

Piti logata käyttäjätunnuksesta ulos, ettei tule liikaa noita vaakunoita...

Matti kirjoitti:"vieraantuneille pikku snobeille"... Mistä he ovatkaan vieraantuneet? Asettavat elävän nykykulttuurin samalle viivalle kuin kauan sitten kuolleiden säveltäjien monesti kuullut teokset? Hyi heitä. Nokkaani nostan minäkin sellaisille...

Hyvä kysymys, ja kiitos sarkasmista!

Totta, tuo vieraantineisuus-juttu on kimurantti ja sanoin vähän hätäisesti. Pitää märehitä asia. En tarkoittanut ns. uskonnollista enkä yhteiskunnallista vaan itsevieraantumista. Luen itsekin sarjakuvia, undergroundiakin, enkä vähättele niitä. Mutten myöskään pidä niitä sillä lailla "vakavina" kuin filosofiaa ja taidetta jotka tutkivat meidän tajuista kokemistamme historiallisena oppimisena (joku sanoisi: poisoppimisena?). Ns. taidesarjakuvassa on sellaista poseerausta ja pikkupornoilua, että tunnen itseni välillä pervotirkistelijäksi. Niin, voihan se olla tarkoituskin...

Mitä Jesperri ilman loggausta oikein puhut sarjakuvista. Vain osasta niitä. Olen itsekin pihalla nykyään kokonaiskentästä mutta kyllä sarjakuviin mahtuu monenlaista. Kykyä jakaa erikokoisiin ruutuin, sijoittaa toiminta, kuvakulma. Yleensä jo tyyli. En kyllä menisi ainakaan kokonaisuutta aliarvioimaan.
Ohjelmaa en kuullut mutta nauhalta kuuntelin illalla eilen Pikkuparlamentin jossa puhuttiin kulttuurista suhteellisen monipuolisesti. Oltiin oikeastaan suomassa kaikkea hyvää kaikille ja pyrittiin alueelliseen tasapuolisuuteenkin käsittäen kuitenkin että joku kiintopiste kuten pääkaupunki pitää joissain asioissa olla. Annan ruusun parlamenttilaisille.

Marjan (3385) kanssa olen samaa mieltä ja myönteisesti ihmeissäni!

Seija Walliuksen Herraseura, jossa puhuttiin postilaatikoista, oli aivan ällistyttävä ohjelma. Aihe tuntui aluksi aivan oudolta ja vierailevan herran pitkähkö alkupuheenvuoro kankealta. Kun sitten vauhtiin päästiin, keskustelu polveili ja tuntui löytävän jatkuvasti uusia kiinnostavia näkökulmia. Vieraileva herra Juhani Syrjä tuntui mainiolta lisältä omine merikarvialaisine ja yksityisine korostuksineen, puheenpartta myöten.

Niin hyvä oli, että piti pistää äänitearkistoon. Joulun alla vastaavanlainen talteenlaitettava oli Kari Hotakaisen vierailu - siinä tuli asiaa small talkista ja talkittomuudesta.

Yleensäkin Seija Walliuksen ohjelma tuntuu pysyvän tuoreena ja virkeänä kerrasta toiseen. Onko sen salaisuus vaihtuva herraseura? Ainakin on mielenkiintoista seurata keskustelijakoostumuksen vaikutusta ohjelman ilmeeseen.

Jesperi ilman loggausta kirjoitti:Piti logata käyttäjätunnuksesta ulos, ettei tule liikaa noita vaakunoita...

Mitäs nyt, väri piristää.
Enpä olisi uskonut tätä koskaan sanovani: Karjala takaisin!

Juuri nyt on menossa Schubertin Tyttö ja kuolema, hieno esitys, kuuluu hyvin jopa tästä työpaikan matolaatikosta, siis kiitokset.
Helmenkalastajat lauantaina oli vaihteeksi kaamea oltuaan loistava edellisenä lauantaina.
Lauantain toivotuista. Yrittääkö joku toimittaja taas opettaa meille jotakin uutta? Ensin tuli kevyttä ja synkkeni loppua kohti. Kiitos kuitenkin siitä Mozartin jousikvarteton pätkästä ja Skotlannin kansallislaulusta.
Illalla pitäisi varmaan kuunnella Coetzeen romaanin pohjalta tehty kuunnelma Maan sydämessä. Taisi olla ensimmäinen Coetzee teos jonka luin jo 15 vuotta sitten. Otaksun että kirja joka tapauksessa on vaikuttavampi.

Kiitokset Radio Vegalle tämän päivän Cafe Continentalista.Tuli monipuolista musiikkia ja mitä parasta,vierailla kielillä.Ei ollut miltään formanteilta.Kiitos Vega

Iltapäivällä tuli Liisa Syrjälän toteuttama painonhallintaa koskeva haastattelu. Se oli toteutettu kahvilassa ja taustahäly kuului selvästi radiosta. Siitä huolimatta haastattelijan ja haastateltavan puheesta sai hyvin selvää.
Hienoa kuunneltavaa! Ruusukimppu Liisalle toteutuksesta.

Markku Envallin kuunnelmasta (v:lta 2002) Döbelnin päivä ruusuja ja ruusuja. Oli oikein hauskaa seurata kääntäjän työn tutkintaa näinkin hauskasti ja monipuolisesti. Cajanderin Döbeln-runo on minulle läheinen, koska sitä koulussa luin. Otto Manninen on jäänyt vieraammaksi. Olen kyllä joskus katsonut alkutekstiäkin mutta vain joidenkin runojen osalta.
Alkuteksti kunniaan ja kääntäjät myös! Heidän työnsä on sidottu eri aikojen salakuoppiin joita tässä pengottiin. Häpeän hieman, mutta täytyy myöntää jopa kyyneleet Runebergia aikuisena Cajanderin kautta lukiessa. Mikähän siinä oikein laukeni. Mutta Runebergin muusta runoudesta en juuri sitten tiedäkään Saarijärven Paavoa lukuunottamatta.
Nythän kääntäjät ovat kuumassa aiheessa, Shakespearen parissa. WSOY:ltä uusia käännöksiä! Sopii tulla. Minulla on divarissa tilaus Cajanderin käännöksistä. Luopukaa ihmiset vanhoista kirjoista ja hankkikaa uusia!!!!