YLE Radio 1

En ole ehtinyt vierailla radion sivuilla, joten esitän vaatimukseni nyt hieman myöhäsyntyisesti:
radioateljeen uusinta on saatava takaisin! Jo kolme tämän vuoden radioateljeeta on jäänyt
kuulematta, kun torstai-illan ensimmäistä lähetystä en ole voinut kuunnella.
Eikö kukaan muu ole huomannut uusinnan salakavalaa poistamista?

Uusinta takaisin lauantaiksi, vaikka kello 9:ksi niin kuin ennen uudistusta! (Ooppera-aamun voisi
rauhassa jättää vaikka pois...)

Magnetofonin tarpeellisine kaapeleineen ja kellokytkimen saa aika halvalla. Äänitä siis torstai-illan juttu niillä ja kuuntele sitten kun sinulle sopii.

Ehkä tämän joku joskus lukeekin...

Kysymys onkin periaatteellinen: miksi uusitaan lähes kaikki muut ohjelmat mutta ei radioateljeeta??
Väänänenkin kuullaan peräti saman päivän aikana kaksi kertaa! Väänäsellä on tietenkin kuuntelijoita,
mutta ketä he ovat: radio yhden itselleen ostamia UUSIA kuuntelijoita. Me vanhat saamme sitten
vain katsella mm. radioateljeen alasajoa ohjelma-ajan lyhennyksineen ja uusinnan poistamisineen.

No, ei syytetä Väänästä, jota tietenkin myös kanavan entiset kuuntelijat kuuntelevat. Joskus
tekisi kyllä mieli hieman boikotoida...
Radioateljee nyt vain sattuu olemaan yksi radion hienoimmista ohjelmista, jolle toivoisi laajempaakin kuuntelijakuntaa.

kannatan ehdotusta!

samoilla linjoilla edellisen kanssa.

Nyt kun uusinta on palautettu (milloin?), niin kirjoitan tänne kommentin, jonka olisin aivan yhtä hyvin voinut laittaa ilmastonmuutokseen tai Siperian ikiroutaan.

Radioateljee esitti perjantaina Tapio Tammisen kirjoittaman ja ohjaaman "Naurun rajat - myytävänä poikkeustila", joka uusittiin sunnuntaina. Kertojina toimivat Tiia Louste, Aki Raiskio ja Tom Wentzel. Taustalla kuului eräänlainen ääniuniversumi, josta ilmeisesti vastasi Pekka lappi (tekninen toteutus). Tuottajana oli Harri Huhtamäki.

Nauru on pienenpieni saari Tyynellä valtamerellä. Sen historia on outo mutta toisaalta kovin tavallinen. Saari oli kuin paratiisi ja se houkutteli kolonialisteja. Saksa sen ensin sai ja britit sitten. Pian mukana oli myös muita, mm. Australia. Joku vaan löi varpaansa kiveen ja joku toinen toimitti kiven laboratorioon. Kivi sisälsi fosfaattia. Saari oli ollut lintujen pesimis- ja pysähdyspaikka ja sen guanovarat olivat valtavat. Alkoi louhinta, johon työhön käytettiin naurulaisia. Heidän tuottonsa oli huono, joten paikalle kiikutettiin kiinalaisia ja tulos parani. Kierteessä Kiina tuli saarelle myöhemmin toisin elkein.

Nauru on tehnyt konkurssin. Siellä pyyhkii nyt huonosti, vaikka siellä on pyyhkinyt myös hyvin, mikä on kyseenalaista. Maa itsenäistyi. Jokainen saattoi opiskella, jokaisella oli autoja, autoilla saattoi huristaa ympäri saarta, maantietä saaren ympäri oli 18 km. Naurulaiset alkoivat voida huonosti, heillä ilmeni sokeritautia, liikalihavuutta jne. Neljä viidesosaa maasta oli tuhottu kun kaivostoiminta oli louhinut louhittavansa. Saaresta tuli veroparatiisi, mutta tornien sortumisen jälkeen sekään ei käynyt. Ei voinut pestä mitään likaisessa paikassa. Australia auttoi kun ei halunnut siirtolaisia omaan maahansa. Siirtolaisset/pakolaiset pakotettiin väkisin Naurun rantaan, jossa he eivät olisi astuneet maihin. Ei edes juomavettä. Tuontitavaraa!!!

Nauru-nimisestä saaresta kirjoitettiin ennen satuja. Raul Roine kirjoitti Naurusaaren surullisesta prinssistä. Häntä pyrittiin vetämään linssiin mutta oli auttajia. Auttajat Naurun kohdalla ovat globalisaation nimeen tuhonneet viattomien elämän. Kun merivesi joskus nousee, saaresta jää muisto karttaan ja satukirjoihin.