YLE Radio 1

Tämä Andin viikko sitten lehteen laittama adressikutsu oli
myös tämän viikon lehdessä. Joitakin nimiä onkin jälkeeni
adressiin kirjoitettu(adressisivut [10-11]) < alasivu [2].

Uutispäivä Demari kirjoitti joitakin viikkoja sitten:
"Kilpailuvirasto ruttasi Yle-maksun" >
"Antti Aulio / STT" ---

"Kansanedustaja Mika Lintilä (kesk.) pitää Kilpailuviraston
lausuntoa Yleisradion rahoituksesta epämääräisenä.
Hänen mukaansa lausunto ei sisällä ehdotonta kieltoa sille,
että Yleisradion toiminta voitaisiin rahoittaa niin sanotulla
Yle-maksulla." ---
Eipä niin - kun ne kiellot määrittää eduskunta.
Sitävastoin on outoa kun eduskunnan jäsen, Ylen hallintoneuvoston
puheenjohtajanana näitä asioita pähkäilee.
Eikö eduskuntalaisten pitäisi lakisisältöjä pohtia ja hallintoneuvoston
sitten taas Ylen sisäisiä asioita (menee vähän päällekkäin nyt ne asiat)?

"- Miksi kansalaiset joutuvat rahoittamaan Yleisradion yhä paisuvia palveluita?
Työryhmän määritelmäehdotus ei tarjoa vastausta peruskysymykseen
julkisen palvelun oikeutuksesta, arvostelee Viestinnän keskusliiton johtaja Satu Kangas.
- Myös muut julkiset palvelut rahoitetaan budjettivaroin, hän perustelee." ---
Niinhän se menee - kuten kirjasto -keskusteluussa täällä olen kirjoittanut >
Julkisin varoin ylläpidetyissä kirjastoissamme lainaajia keskimäärin Suomessa ollut
aina alle 50 % väestöstä. Nyt kuitenkin Ylen palvelut, joita käyttää vuositasolla liki 100 %
väestöstä ollaan peritty tv-luvasta erillismaksu (radiokuuntelu / nettisivut ilmaisia),
ja suunnitelmissa siis tämä kotitalouksien mediamaksu kaikkiin kotiosoitteisiin.
Eikö tämän Ylen palvelut ole myös jaettavissa tasapuolisesti kaikille ja siten myös
kustannukset ylläpidosta jaettaisiin tasapuolisesti julkisin varoin?
Erillispalvelut laitehankintoineen jää kansalaisille - kuten kirjakauppojen erillispalvelutkin.

Kuten jo aiemmin on todettu, koko homma on myöhästynyt aprillipila. Ainut mikä tässä vetää vakavaksi on suomalaisten usko ylhäältä annettuihin määräyksiin ja käskyihin. Yhden miehen "komitea" antaa lausuntonsa mediamaksusta ja mitä tapahtuu... eipä juuri mitään. Kukaan ei pane vastaan, korkeintaan mutistaan maksun määrästä tai määräytymistavasta... Piti vielä sanoa jotain, mutta anti olla. Eiköhän tämä tullut selväksi.

SSS:ssa 7.8.09 kirjoitti kansanedustaja Jouko Laxell (kok.) / Salo:
Otsikolla > "Joka Ylen palveluja käyttää, se maksakoon mediamaksua",
joka tekstistään > "Mediamaksun osalta tulisikin päätyä periaatteeseen:
joka käyttää, se maksaa."
Kirjoitti myös > "Yleisradiolla on 3243 työntekijää. Se on liikaa ohjelmien
tuotantomäärään nähden." ---
"Yhtiön liikevaihto oli viime vuonna 380,5 miljoonaa euroa", ja mediamaksu
suunnitellulla mallilla toisi Yleisradiolle enemmän...

Edellytti myös erityisryhmien huomioimisen maksuluokituksien yhteydessä,
mutta ei maininnut tavoittelemaani mallia kaikkien aikuisten ottamiseksi
maksajiksi perhealennuksia välttäen > tulee sitten media- tai budjettimaksu.

Tähän "joka käyttää, se maksaa" - periaatteeseen voinee ottaa myös esille
kansanedustajien taksimaksuista nousseen keskusteluun:
Iltalehti 9.7.2009 listasi alkuvuoden (6 kk) kansanedustajien vapaat taksimatkat,
joita oli 178 kansanedustajalla. Kärjessä Jyrki Kasvi (vihr) > Kulut 5 653 euroa /
Ajokerrat > 263 --- Jouko Laxell (kok) 146. > Kulut 517 euroa / Ajokerrat 34 ---
Matti Kauppila (vas) 178. > Kulut 22 euroa / Ajokerrat 2 --- jne.

Kansanedustajien taksikulut olleet yhteensä 2004 > 554 000 euroa ---
2008 > 429 000 euroa --- 2009 / 6 kk > 272 000 euroa.
"Kansanedustajat voivat käyttää taksia pääkaupunkiseudulla edustajan toimeen
liittyvissä ajoissa, kun muun julkisen kulkuvälineeen käyttö aiheuttaisi tarpeetonta
ajanhukkaa tai olisi muutoin hankalaa" (50 euroa / kerta)...
Puhetta ollut, josko olisivat EU-vaalien aikana käyttäneet matkoja yli säädösten.
Iltalehti 10.7.2009 kirjoitti: "Kasvilla ollut 79 taksiajoa toukokuussa" ...

Itse en ole koko ikäni aikana maksanut taksimatkojani em. Laxellin summaakaan,
mutta olen kylläkin itsekin ollut mukana muiden maksamilla matkoilla (ei työsuhteisissa).
Kansanedustajille suotakoot nämä etunsa, jotka ylittää moninkertaisesti puhutun mediamaksun,
mutta kulunvalvonta pitäisi olla myöskin samaa luokkaa mitä tv-lupatarkastuksemme on.

Edellisen kirjoitukseni jälkeen oli SSS:ssa YLEn viestintäjohtajan
vastine kansanedustaja Jouko Laxellin kirjoitukseen...

Tänään YLE-uutisissa toimitusjohtaja Jungnerin vastustava kommentti;
"lehdistöön ei kannata luotta" mediamaksun tutkimuksessa:
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/08/j ... 36173.html

Mielummin Jungner hakee tietoa "Viestintävirastosta tai sitten viestintäministeriöstä".

Em. tutkimuksen mukaan olisi YLEn rahoitus kerättävä:
- Valtion budjetista 1/4 (25%)
- Nykyinen lupamaksu 21%
- Kotitalouksien mediamaksu 16%
- Maksukortilla 15%
- Mainostuloilla 13%
Tämä tekee yhteensä noin 93%, joten mielipidettään ei kenties kertonut em. kysymyksiin 7%
noin tuhannesta kyselyyn otetuista. Tämä 1000 onkin tavanomainen määrä millä lehdistö
(myöskin muu media) säännöllisesti tekee kansalaistutkimusta, jonka jälkeen sitten
on poliittisten tahojen rauhallista suorittaa oma osuutensa...

On vaan ne kysymysasettelut yleensä niin vaillinaiset, että jo se tekee niistä puolueellisia.
Tässä mediamaksuasiassakin on lopulta kyse siitä, ettei ole annettu käsittelyyn muita
vaihtoehtoja kuin se "mediamaksu", josta sitten syksyllä päätetään.
Nämä muut em. vaihtoehdot ovat ilman asetettuja tavoitearvoja ja siten aivan
hatusta repäistyjä viihde-elementtejä.

Em. linkin lopussa oli: "Poliitikot eivät saa suosiota " YLEn valvonnassa,
vaan enempi suositelee valvonnan siirtämistä "media-alan asiantuntijoille".
Niin, eiväthän ne poliittiset tahot paljoakaan ole em. Laxellin tavoin julkisuudessa
olleetkaan tässä mediamaksun asiassakaan - vaan kyllä sitten suulaita kansanedustajia
taas löytyy kun päätös on jo tehty...
Ja mitä ne median "asiantuntijat" muuta olisivat kuin heitä itseään - Kysyn vaan?
Eikö pitäisi mielummin niitä "valvojia" lähteä hakemaan tasaisesti kansalaisista
ja painottuen sitten maksajaosapuoleen. Kansanedustajat eivät mielestäni saisi
lainkaan olla näissä välillisissä kansallisissa edustustoimissaan,
jolla kaksoisedustuksellaan muodostuu kaikkien ymmärtämä jääviys -
jota sitten kuitenkin lain puutteellisuudella suositaan.

Tässä eilisessä linkissäni on vilkasta keskustelua ollut (numerosivut tekstin alla).

Tänään viestintäministeri Suvi Lindén (kok) oli Helsingin Viestintäseminaarissa
kertonut aikeestaan siirtää mediamaksun rahoituspäätös seuraavalle hallitukselle,
jonka kautta maksatus alkaisi vuoden 2012 alusta (vuoden lykkäys),
mutta mediamaksuun siirtymisestä silti päätettäisiin nyt syksyllä.
Maksupäätöksen siirtoa on Keskustan taholta vastustettu:
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/08/l ... 39084.html
Viestintäministeri Lindén sai maanantaina 17.8.2009 ministeripäiviä täyteen 2 000 (YLEn verkkouutisista).
Tämä siirtoehdotus toisi siis vuoden helpotusta siirtymäaikaan, vaikka itse päätöstä enemmistö kansalaisista
yhä vastustaakin. Kahden erillisen hallituksen päätöksillä poliittinen taho saa mahdollisen päätöksensä
jäljet häivytettyä vastuukysymysten osalta...

Kylläpä kuultiin taas ylimielistä jargonia, kun ennen kunnioittamani toimittaja Juha Kulmanen ja vieraansa konsultti Juhani Wiio kommentoivat kansalaisten puheluja koskien keväällä esitettyä aprillivitsiä "YLE-maksu".

On hävytöntä todeta oikeudenmukaisuuskysymykseen, että sinne vaan Sossun kassalle YLE-maksukuittia kiikuttamaan. Ja kyselyt todettiin viheliäisiksi, koska niiden mukaan enemmistö kansalaisista ei kannata YLEn rahoitusta YLE-maksun muodossa - kiinnostavaa, että kysely kyselynä käy kyseenalaiseksi aina, kun sen anti ei itseä miellytä...

Kaiken huippu oli, kun Kulmanen totesi kriittiselle soittajalle, että tuopa on makuasia mutta kiitollisen ja ilmeisen suurituloisen eläkeläisrouvan ihastelua kiiteltiin vuolaan ruskeakielisesti.

En ole tähän päivään mennessä kuullut enkä lukenut perustelua väitteelle, että verorahoitteinen YLE olisi sama kuin poliitillisesti riippuvainen ja puolueellinen YLE.

En ole tähän päivään mennessä kuullut enkä lukenut perustelua väitteelle, että jokaiselle taloudelle - niiden laitekantaan, perheenjäsenten harrasteisiin, sairauksiin jne. katsomatta - määrättävä pakkomaksu olisi oikeuden- ja lainmukainen.

Ai niin, makuasiassa on kyse siitä, että kielen eri osilla maistetaan katkeruutta/kitkeryyttä, makeutta, suolaisuutta ja vastaavia vain kielellä aistittavia perusasioita: tässä sopassa on liiaksi suolaa, tuossa perunamuussissa on liian vähän suolaa jne. - Radiosuomen laadun arviointi sen sijaan seuraa yleisistä julkisviestintää koskevista normeista ja yleisradiolaista.

Asiaa oli tietenkin, että muistutettiin YLEn olevan sangen kustannustehokas instituutio, jota on striimlainattu eli juustohöylätty koko 2000-luku. Mihin liittyen aivan oikein todettiin YLE-rahoituksen vakauden tarpeellisuus myös jatkossa. Epäilen natsihallintomallisen YLE-maksun vain lisäävän vastustusta koko YLEä kohtaan.

En voi olla asiasta samaa mieltä Arvon kanssa, koska pelkkä käytönmukainen maksu ei olisi oikeudenmukainen. On helppo kuvitella esim. eläkeläinen, jolla olisi mahdollisuus ja "tarve" (kysyntää) laajaan ja monipuoliseen YLE-medioiden käyttöön, muttei varaa kaikkiin käyttömaksuihin.

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Mitä vikaa olisi siinä, että medioista maksettaisiin käytön mukaan?

Asia on niin, että Ylen budjetti-pohjainen rahoitus olisi kustannustehokkain tapa hoitaa Ylen rahoitus. Asiantuntijoista ja poliitikoista (esim. 3+3) koostuva hallintoneuvosto valvoisi sen toimintaa: eettisyyttä ja laillisuutta.

(...) oikeudenmukaisin tapa rahoittaa Ylen toiminta jatkossa olisi monipuolinen verotus, jossa yksittäiset maksut olisivat melko pieniä, mutta joista kertyisi Ylen budjetin kokoinen verokertymä.

Yksi soittaja esitti ehkä fiksuimman ratkaisun: YLE-maksukorttiin kruksipaikat tyyliin
( ) internet-
( ) radio-
( ) TV-mediamaksu.
Yksinkertaista, "kohdespesifiä" ja oikeudenmukaista. Repikää siitä.

Eilisen keskustelun aluksi toimittaja Juha Kulmanen kertasi keskustelua
vuodelta 2007: "TV-maksun tulevaisuus - on toistaiseksi avoin"
(Liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö Harri Pursiainen),
jonka tilanteen todettiin yhä olevan.
"Media- vai televisiomaksu?" > Keskustelun johdattelevana kysymyksenä.
Lähtökohtana ohjelmaan oli siis se työryhmän yksimielinen ehdotelma,
josta kansanedustajat syksyn mittaan päättävät.
Sikäli kinkkinen asetelma, jota palkatut virkahenkilömme yleisemminkin
käyttää hyväkseen - elikä vain yksi ehdotelma, johon vastaehdotelmat
tulee jokaisen (kansanedustajan) itsenäisesti muotoilla.
Ehdotelman tekijät ovat sitten arvioineet valmiiksi vaihtoehtoja ja
niiden heikkouksia, joten vaillinaiset esitykset on helppo perustella
pois jatkokäsittelystä.

Tätä em. puhelinohjelmakin edisti, jossa perustelemalla tehtyä ehdotusta
annettiin aina päällimmäiseksi joitakin heikkouksia tehtyihin vastaehdotelmiin.

Vähän samaan sarjaan merkitykseltään menee siis tämä k-meleonkin viimeisin yritelmä.

Eilen tuli sitten lopuksi myös esiin niitä porkkanoita, joita mahdollisesti myönnetään
esim. sokeille ja muille mediarajoitteisille.
Esillä oli myös ehdotelmaa YLEn palvelujen karsinnasta, jonka väistivät tylysti -
sillä ettei niistä tässä yhteydessä olla päättämässä.
Itse mielelläni näkisin ylikalliiden urheilutapahtumien vähentämisen halvemmalla
tuotettuun (nämä siis kuitenkin muualla päätettäviä asioita).
Pääosiltaan nämä harvat soittaja olivat vastustavalla kannalla esitettyyn,
ja vastaajapuoli taasen oli tiiviisti sitoutunut esittelemäänsä.
"Kansa on puhunut" - pulinat siis pois annoin taasen itsekin...

Niin, ehdotus "YLE-maksu" on mutkaton ja muutenkin looginen aikaansaannos hallinnollis-teknisestä näkökulmasta. Oikein mainio, suorastaan, ja erinomaisen sopivainen teknokraattieliitin totalitaristiselle ajattelulle, mutta tarkatessa asiaa oikeudenmukaisuuden ja lainmukaisuuden edellyttämän ristiriidattomuuden vaatimuksen, universaaliuden eli yleispätevyyden, sekä yksiselitteisyyden kannalta päädytään huomaamaan ehdotuksen ongelmallisuus. Tylysti sanottuna: tolvanoiden tekele.

On lähinnä vitsi, ettei tähän puututa.

En ole tähän päivään mennessä kuullut enkä lukenut perustelua väitteelle, että verorahoitteinen YLE olisi sama kuin poliittisesti riippuvainen ja puolueellinen YLE.

En ole tähän päivään mennessä kuullut enkä lukenut perustelua väitteelle, että jokaiselle taloudelle - laitekantaan, perheenjäsenten harrasteisiin, sairauksiin ynnämuuhun katsomatta - määrättävä pakkomaksu olisi oikeuden- ja lainmukainen.

Ei, tähän mennessä paras esitys - verotuksellisen budjettirahoituksen ohella - on toissapäiväisen soittajan kruksi-ehdotus. Meidän kansalaisten rehellisyyttä voisi sitten testata entiseen tapaan mediamaksutarkastajien toiminnalla. Järjestelyllä olisi myös työllistävää vaikutusta.

En ole tähän päivään mennessä kuullut ehdotusta siitä, miten tuon mediamaksun kanto järjestettäisiin teknisesti siten, että se tapahtuisi taaspuolisesti, oikeudenmukaisesti ja ilman porsaanreikiä. Tuo talous-käsite on kuitenkin niin epämääräinen ja sitä on mahdotonta määritellä siten, että määrittely olisi pitävä ja aukoton. Tylysti sanottuna: tolvanoiden tekele. Ettei vain olisi olleet poliitikot asialla.

Poliitikkojen työtähän se on. Onneksi kaikki heidän tekemisensä ei ole samaa luokkaa.

Myönnän, ettei pelkkä käytön pohjalta tapahtuva maksu olisi oikeudenmukainen. Minusta silti voitaisiin upottaa mediamaksua tv-laitteiden, radioiden ja tietokoneiden hintoihin. Kännykkää en osaa ajatella täsä yhteydessä, koska minulle siinä on kyse puhelimesta eikä mistään muusta.

Pääministeri Vanhanen on eri mieltä. HS:n mukaan hän "olisi valmis vapauttamaan Yle-maksusta ne, jotka kirjallisesti todistavat, etteivät käytä mitään välineitä, joista Yleisradion ohjelmaa lähetetään."

http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/V ... 35?ref=rss

Hyvin kiinnostava ehdotus! Länsimaisen oikeusperiaatteen mukaan ihminen on syytön, kunnes toisin todistetaan - ihminen on rikollinen vasta, kun oikeus niin tuomitsee. Mutta Vanhanen: hänen mielestään kansalainen on rikollinen kunnes toisin todistaa! Siitähän tuossa lausunnossa on kyse. Uskomatonta, ja hyvin kiinnostavaa.

Tässä pitää jälleen kerran muistuttaa siitäkin, että julkinen palvelu rahoitetaan verovaroin. Yle ei ole julkista palvelua, ei ole sitä nyt, eikä tulisi olemaan jos Yle-maksu hyväksyttäisiin.

Olen iloinen, että jo keväällä Vanhanen (HS 21-5-2009) vaati muistamaan köyhien ja Yleä käyttämättömien oikeudet. Toivottavasti hän muistaisi tämän jatkossakin.

Muistutan myös tuoreehkosta Taloustutkimuksen kyselystä (HS 18-8-2009), jonka mukaan ehdotettua mediamaksua piti oikeana vain 33% vastaajista, 62% piti sitä vääränä ja 5% ei ottanut asiaan kantaa. Sen sijaan yhtä selvää ei ole, miten Yle pitäisi rahoittaa. Suosituin vaihtoehto (n 25%) oli budjettirahoitus (so. veropohjainen). Kysyttiin myös, mitä Ylen ylipäänsä pitää tv:ssä esittää ja mitä ei: mikä kuuluu "julkiseen palveluun": "Enemmistö jättäisi sen ulkopuolelle viihdepuolelta vain ulkomaiset viihdeohjelmat, tosi-tv-ohjelmat ja ulkomaiset saippuasarjat." Urheilupuolelta enemmistö ei maksattaisi verovaroista moottoriurheilua eikä ulkom. palloilusarjoja. Kiinnostavaa on myös, puolet vastaajista haluaisi kilpailutettavan, mikä firma saisi hoitaakseen maakuntauutiset. Toisaalta reilu kolmannes vastustaa tätä.

Selvää on, että me kansalaiset olemme eri linjalla kuin Lintilän jengi. Mielestäni ko. porukka aivanilmeisesti ajaa omaa etuaan tässäkin asiassa. Esim. Lintilä on yo-merkonomi, hall.kand., naimisissa farmaseutti-Pirjon kanssa, 2 lasta. Tyypillinen suomalainen normiperhe. Ei tarvitse ihmetellä, jos Lintilä puolustaa hampaat irvessä ko. tulonsiirtoja. Niistä tässä olisi kyse, kuten olen väittänyt. TV-lupa 225,-/v kun taloudessa tv-laite. Ehdotettu Yle-maksu 175,- /v joka taloudelle.

Olen koettanut arvioida, kuinka paljon tv-luparasituksesta siirrettäisiin normiperheiltä eläkeläisille, yksineläjille jne. Summa saattaa olla jopa 60,- ylimääräistä. Tarkoitan tällä sitä, että "Lintilän perhe" todennäköisesti käyttää erimuotoisia Yle-palveluja selvästi enemmän kuin eläkeläiset ja yksineläjät. Tiedän tämän kokemuksesta, kasvuikäisillä on kuin pohjaton jano siihen mediaan, mikä on ikäryhmässä "in".

Suomessa on liki miljoona yksineläjää ja runsaat 700.000 köyhyysrajalla tai sen alla elävää. Nämä ryhmät ovat osin päällekkäiset. Kokeilin erilaisia yksinkertaisia "laskentamalleja" ja päädyin varovaisiin tuloksiin, joiden mukaan 40-60 miljoonaa vuodessa siirtyisi Yle-maksun takia köyhiltä ja maksukyvyttömämmiltä maksukykyisemmille talouksille. Osa summasta päätyisi kaiketi väistämättä kuntien sosiaalitoimen maksettavaksi.

En esitä "laskelmiani" julkisesti kun en ole talousmatemaatikko enkä tilastotieteilijä. En edes pysty arvioimaan em. kahden ryhmän päällekkäisyyden suuruutta, kun minulla ei ole tarpeellisia tilastoja. Arvelen, että joku tarkoitushakuisempi saisi helpohkosti ko. tulonsiirtosumman yli 100 miljoonan ja joku toinen ehkä vain kymmeneen miljoonaan.

Koettanemme muistaa - eli huoneentauluksi nämä 2 pointtia:

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Länsimaisen oikeusperiaatteen mukaan ihminen on syytön, kunnes toisin todistetaan - ihminen on rikollinen vasta, kun oikeus niin tuomitsee. Mutta Vanhanen: hänen mielestään kansalainen on rikollinen kunnes toisin todistaa!
(...)
Tässä pitää jälleen kerran muistuttaa siitäkin, että julkinen palvelu rahoitetaan verovaroin. Yle ei ole julkista palvelua, ei ole sitä nyt, eikä tulisi olemaan jos Yle-maksu hyväksyttäisiin.

Mutta miksi sitten puhumme YLEstä "julkispalveluna"? Vainko siksi, että meidät on opetettu siihen, vai siksi että YLE on eduskunnan - "meidän kaikkien" - radio?

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Selvää on, että me kansalaiset olemme eri linjalla kuin Lintilän jengi. Mielestäni ko. porukka aivanilmeisesti ajaa omaa etuaan tässäkin asiassa. Esim. Lintilä on yo-merkonomi, hall.kand., naimisissa farmaseutti-Pirjon kanssa, 2 lasta. Tyypillinen suomalainen normiperhe. Ei tarvitse ihmetellä, jos Lintilä puolustaa hampaat irvessä ko. tulonsiirtoja.

Tuossa voi olla perää. En kyllä usko, että Lintilän jengi olisi kabinetissa laskenut, mikä summa kyykyttäisi köyhää ilkeimmin, mutta melko samantyyppisten keskiluokkaisten ja -tuloisten keskivertoperheiden jäseninä Lintilän jengiläiset ovat tiedostamattaan, 'luonnollisesti', päätyneet summaan johon ovat päätyneet...

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Olen koettanut arvioida, kuinka paljon tv-luparasituksesta siirrettäisiin normiperheiltä eläkeläisille, yksineläjille jne. Summa saattaa olla jopa 60,- ylimääräistä. Tarkoitan tällä sitä, että "Lintilän perhe" todennäköisesti käyttää erimuotoisia Yle-palveluja selvästi enemmän kuin eläkeläiset ja yksineläjät.

Tuon laskelman tahtoisin kyllä nähdä...

Meidän mummu kun täytti 80 vuotta, ostimme porukalla hänelle tietokoneen ja laajakaistayhteyden. Kun hän sitten täytti 85, ostettiin porukalla lasekirjoitin. Nämä vempeleet ovat hänellä jokapäiväisessä käytössä ja se on taivaan tosi. Ohjelmien asennuksessa jn muussa vaativammassa hommassa käymme häntä auttamassa. Telkkaria mummu katselee aktiivisesti, maksukanavia ei kuitenkaan hänellä ole. Jos kaupungille tai lääkäriin tarvitsee lähteä silloin kun samaan aikaan tulee jotain kiinnostavaa, niin hän nauhoittaa sen ja katselee myöhemmin.

Kyllä mummu mediapalveluita käyttää koko rahan edestä.

"Vehy" hyvä. Kerropa viisaanpana minulle.
Oletetaan, ettei minulla todellakaan ole TELEVISIOTA +RADIOTA +TIETOKONETTA Ja laitan/anon vapautusta YLEN maksuista ja saan sen. Mites sitte suu pannaan, kun ajan autoa ja poliisi pysäytää ja kuuntelen siinä samalla YLEN; AIKAISTA
P.S.(kiusasin)

Eikä kaiken pahan ruumiillistumana, moraalisen rappion ilmentymänä kunnostautuva sinilevähallituksemme jaksa lopettaa kansalaisten kiusaamista ja eriarvoistamista, vaikka kukaan täysissä järjissään oleva ei millään kriteereillä voi tällaista lakia puolustaa:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Hall ... 5249730332

Sillä tosiasia on, että Yle olisi rahoitettava proggressiivisin perustein määräytyvin verovaroin. Veroja sitten vaikka korotettakoon -mutta mediamaksu pitää haudata, koska se asettaa väestön aivan liian eriarvoiseen asemaan. Yhden hengen televisioton talous ei totisesti voi minkään järjen mukaan olla velvollinen maksamaan Ylen ylläpitämisestä samaa kuin useamman hengen talous, perhe tai kommuuni, joka hyödyntää julkisen palvelun mediakonsernia laaja-alaisesti.

Typerä päätös, joka tullaan vielä kumoamaan - toivottavasti ennen kuin aletaan periä.